keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Kirsikankukkia Aurajokirannassa

Kuulimme huhuja, että Turussa Aurajoen rannassa olisi kauniita kirsikkapuita kukassa juuri nyt. Lähdimme tarkistamaan tilanteen, koska olemmehan kokeneita poseeraajia.


Aurajoen rannassa oli hieman vapputunnelmaa, onhan huomenna vappuaatto. Muutama teekkari näkyi lakkeinensa ja siellä täällä oli muitakin opiskelijoita iltapiknikillä. Me hurmasimme aika monta ohikulkijaa kauniilla olemuksellamme.


Kirsikkapuut kukkivat aika paljon vaatimattomammin kuin Hampurissa. Muutama kukka näkyi sentään.


Kävelimme Aurajoen rantaa Tuomaansillalle asti ja sitten otimme taas kuvia. Eräät ohikulkijat sanoivat, että olemme hyvin kauniita.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Pentuusmaisemissa Naantalissa

Muistelin eilen puolivuotissynttäreitäni Naantalissa ja päätin lähteä uudestaan samoihin maisemiin.
Polut olivat melko samanlaiset kuin silloin pentuaikoina. Ehkä minä vaan olin vähän kasvanut isommaksi ja viisaammaksi. Reitti tuntui myös pidemmältä kuin silloin  ̶  tai ehkä minä vaan olin pentuna vähän energisempi?


Kuten muistatte, reitin varrella on kylttejä ranchilleni, jonka ostin puolivuotiaana.


Kävimme näköalapaikalla pitämässä evästaukoa.


Päätin ottaa pienet torkut siinä eväiden kerjäyksen lomassa. Tässä tuulensuojassa oli oikein lämmin ja mukava uinahtaa.


Ja mikäs tässä torkkuessa näin komeissa maisemissa.


Isäntä heltyi ja antoi minulle pienen palan keksiä. 

torstai 16. huhtikuuta 2020

Kevätkävely Kangenmiekan kierroksella

Aamulla satoi kaatamalla vettä ja isoja räntähiutaleita, mutta iltapäivällä alkoi paistaa aurinko. Meillä on täällä kotona ihan kamala kaaos menossa, kuulemma joku keittiöremontti. Päätimme siis lähteä retkelle.


Menimme tuttuun paikkaan Kangenmiekan kierrokselle. Siellä oli melko märkää, niin kuin arvata saattoi. Me olimme iloisia, kun saimme kirmata luonnossa, eikä tullut ketään vastaan. Yksi koiraseurue tosin kulki meidän edellä, mutta me tiesimme reitin, joten eräässä mutkassa otimme oikopolun ja pääsimme niistä ohi huomaamatta.


Sipi halusi juoda jokaisesta purosta ja ojasta ja välillä hän pulahti ojaan ihan kahlaamaan.


Metsässä oli rauhallista, ei ketään missään. Vain lintujen äänet kuuluivat. (Ja erään enduroprätkän, mutta onneksi se kesti vain hetken.)


Meistä otettiin kuvia. Minä olin iloisella päällä, koska olin juuri saanut korvanappiin tiedon, että veljeni Everi oli selvinnyt eläinlääkärin tarkastuksesta puhtain paperein. Olin vähän huolissani hänestä, kun hän on kuulemma ollut melko vaisu viime päivinä. Kaikki on nyt kuitenkin ihan hyvin.


Sipi bongasi tällaisen kamalan taideteoksen, vai miksi tätä kutsuisi. Melko pelottavan näköinen.


Tässä kohtaa ylitsemme lensi kaksi kurkea. Sipi ihailee niitä taivaanrannassa.

Kun saavuimme autolle, olimme aika kuraisia ja siksi päätimme käydä hieman puhdistautumassa. Siinä on sopivasti koirien uimaranta, niin menimme muina koirina suoraan veteen. Minä kävin pulahtamassa ihan kokonaan, joten olen nyt tästä porukasta ainoa, joka on heittänyt talviturkin!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Kuulottimet

Kevätsäät ovat sallineet meidän ulkoilla takapihalla jo monena päivänä. Pihalla oleilu on tosi mukavaa, mutta myös yllättävän raskasta. Minun on vahdittava paitsi Sipiä, myös isäntäväkeä. Lisäksi pitää koko ajan tarkkailla, käveleekö joku kadulla tai puistossa. Jos jotain liikettä näkyy, pitää selvittää mistä on kyse.
Lisäksi meidän pitää siirrellä pihalla olevia keppejä ja tikkuja koko ajan. Ja jos sekään ei vielä riitä, terassilla olevassa laatikossa on kaksi pihalelua, joiden kanssa leikimme toisinaan. Sipi yleensä hakee laatikosta pallon ja kongin, ja sitten vaihtelemme niitä aina sopivan tilaisuuden tullen.
Kuten varmaan arvaatte, olemme pihapäivien jälkeen aina aivan uupuneita ja uni maistuu illalla.


Joskus käymme vielä pihahommien jälkeen kävelylenkillä. Tässä poseeraan vakavana ja esittelen hienoja korviani. Eipä uskoisi, että näin isoilla korvilla on vaikea kuulla. Mutta niin se vaan on, että minun kuuloni on heikentynyt viime aikoina. Onneksi Sipi aina hälyttää, jos on jotain mitä pitäisi huomata. 
Jos olemme kotona ja ovikello soi, minä jään omaan petiin istumaan ja ulvon kovaan ääneen. Sipi saa hoitaa ovella vahtimisen.

torstai 9. huhtikuuta 2020

Viisas Villa

Kuten tiedätte, olen vanha ja hyvin viisas. Olen useasti saanut kehuja viisaasta katseestani ja muutenkin viisaasta olemuksesta.
Sen takia olen ajatellut, että jos minusta joskus tulee influensseri ja päätän perustaa oman YouTube-kanavan, sen nimeksi tulee @vviisas. Voisin siellä jakaa vinkkejä pitkän elämänkokemukseni perusteella.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Kettugether!

Eräällä iltalenkillä juuri kotiin palatessamme näimme ketun! Se oli puistossa joka on ihan kotipihamme lähellä. Sipi aloitti kauhean metelin ja kettu lähtikin lipettiin. Mutta se suuntasi suoraan meidän kotipihallemme! Sipi meinasi seota aivan totaalisesti ja minun piti puuttua peliin. Näykkäsin Sipiä pari kertaa poskesta niin että se tajusi vähän rauhoittua. Mutta kun lähdimme kulkemaan kotia kohti kettu tuli meitä vastaan. Se oli kai huomannut että ei se oikeastaan voi oikaista MEIDÄN pihamme poikki. Kun kettu huomasi että me olemme kytkettyinä niin sillä ei ollut enää minnekään kiire. Siinä se seisoi puiston reunassa vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä esitellen tuuheaa häntäänsä. Sipi olisi kyllä rökittänyt sen jos vain olisi saanut olla vapaana. Sitten kettu jolkotti jonnekin ja me pääsimme haistelemaan sen jälkiä. Se oli käynyt kääntymässä vain muutaman metrin päässä meidän pihastamme. Uskallapas tulla uudestaan, niin pidetään oikea kettugether!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Villa 11,5 vuotta!

Tänään on minun 11,5-vuotispäiväni. Emäntä sanoi, että nyt aletaan jo laskemaan puolikkaitakin vuosia.

Perjantaina olimme viimeistä iltaa pohjoisessa ja pääsimme kivalle iltalenkille metsään. Lumi narskui kun pakkanen paukkui ja yllämme loistivat revontulet.

Tulimme eilen kotiin reissusta. Koko päivä meni autossa ja se oli aika rankkaa. Kun olimme lähdössä ja koitin hypätä autoon, liukastuin ja jäin roikkumaan auton reunalle. Se sattui aika paljon.
Kun matkaa oli taitettu noin tunnin verran, minulla alkoi vatsassa kuplia ja oli pakko päästä ulos tarpeille. Onneksi se järjestyi nopeasti, kävimme Pellossa Torniojoen jäällä pitämässä pienen tauon.

Raahessa pidimme pidemmän tauon Kekkospuistossa. Isäntäväki söi take-away-kebabia Kekkosen patsaan vieressä ja me pääsimme vähän jalottelemaan ja vetreyttämään lihaksia.
Raahen jälkeen matka jatkui emmekä pitäneet enää pitkiä taukoja. Pääsimme tietenkin käymään tarpeillamme aina sopivassa paikassa.

Kun tulimme kotiin, olimme aivan poikki. Matka kesti yhteensä melkein 14 tuntia. Onneksi nyt olemme voineet levätä omalla pihalla ja ennen kaikkea omassa pedissä!

Näin olen juhlinut tätä merkkipäivää.

torstai 19. maaliskuuta 2020

Postikortteja Lapista

Nyt on kuulemma joku poikkeuksellinen aika menossa, mutta me olemme täällä Lapissa mökissä hyvässä turvassa.


Käymme ulkoilemassa lähimaastoissa, emmekä ole nähneet oikein ketään. Lenkkipolun varrella on hyviä lappilaisia keppejä, joita olen maistellut.


Meillä on paljon energiaa, jota käytämme mm. riehumiseen ja juoksemiseen.


Sipi koittaa hyökkäillä minun kimppuuni.


Mutta en minä hämäänny, vaikka hän näyttää käyvän kimppuun.


Lopulta Sipi rauhoittuu ja ehtii nauttia lumimaisemista paremmin.


Lunta on paljon, ainakin metrin verran. Me uppoamme hankeen, jos lähdemme polulta sivuun.


Nautimme kyllä tästä talvisäästä.


Uskon, että isäntäväki nauttii myös.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Lomalla Lapissa

Olen päässyt lomareissuun! Eilen matkasimme autossa yhteensä 14 tuntia ja se oli todella rankkaa. Yöllä minun selkääni särki ja vinguin vähän väliä.
Mutta kaikki oli sen arvoista, koska täällä on ihana talvisää. Mökkimme on mukava ja ulkona on yli metrin verran lunta ja pientä pakkasta.


Aurinko ei paistanut tänään, mutta lumi heijastaa niin kirkkaasti, että minä joudun pitämään silmiä sikkurassa.


Kattojen päällä on paljon lunta ja lumipenkat ovat niin korkeat, ettemme näe niiden yli.


Olemme aivan innostuneita talvesta ja ulkoilusta. Teimme pitkän lenkin eräälle laavulle ja riehuimme kauheasti.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Uusimmat kuulumiset

En ole muistanut päivittää kuulumisia pitkään aikaan. Oikeastaan meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Olemme parantuneet mahataudista ja elämä on muutenkin ollut ihan normaalia.

Viime lauantaina teimme pitkän lenkin uusilla poluilla. Siellä oli todella hauskaa ja me juoksimme Sipin kanssa innostuneina ja tutkimme uusia hajuja. Koko lenkki kesti noin pari tuntia ja jaksoin sen oikein hyvin, mutta seuraavana päivänä se kostautui. Olin aivan poikki ja jaksoin oikeastaan vain nukkua. Pari päivää meni palautumiseen, mutta nyt olen jo ihan kunnossa. Pitää jatkossa muistaa, etten lähde tekemään tuollaisia äärisuorituksia enää.

Kaikista eniten tykkään siitä, kun saan lämmitellä omassa pedissä lampaantaljan alla. Talja tuo sellaisen syvälämmön, joka menee luihin ja ytimiin. Voin olla taljan alla monta tuntia ja nautin siitä.