Lähiseutumatkailua

On ollut kuumia päiviä, emmekä viitsi lähteä päivällä kovin pitkille lenkeille. Varsinkin Sipille kuumuus on vähän liikaa. Hän mieluiten lepäilee varjossa tai sisällä, kun on kuumin aika päivästä.

Siksi lähdimme eräänä iltana lähiseutumatkalle Raaseporin linnanraunioille iltakävelylle. Olemme tietysti käyneet siellä ennenkin. 

Sipi on iloinen, kun illalla on viileämpää. Korkealla lentävät pääskyset syövät hyttysiä.

Teimme pienen iltakävelyn auringonlaskussa. Oli mukavaa nuuhkia vähän uusia hajuja.

Toisena hellepäivänä menimme Ramsholmeniin ulkoilemaan ja uimaan. Siellä on tosi kiva uida, Sipikin aina vetää kovaa kun lähestymme uimapaikkaa. 

Minusta uiminen on kesän parhaita juttuja. Teen pitkiä uintilenkkejä ihan itsekseni. Sekin on kivaa, kun turkki on aivan märkä ja se viilentää oloa niin mukavasti.

Lohjalla ulkoilemassa

Olimme uudessa koirahoitolassa yhden yön, kun sekä isännällä että emännällä oli jotain menoja. Koirahoitolassa meni ihan kivasti, meillä on siellä iso oma tarha ja voimme mennä sisälle ja ulos omaan tahtiin. 

Kun emäntä tuli hakemaan meidät, emme menneetkään suoraan kotiin, vaan Lohjalle Liessaaren ulkoilualueelle. 

Siellä on kiva ulkoilusaari, jossa menee luontopolkuja ja koiranulkoilutusreittejä. Siellä on jopa koirien uimaranta! Nyt vesi oli kuitenkin vähän liian kylmää vielä, emmekä käyneet uimassa. Kahlasimme vain ja joimme järvivettä.

Löysin ison kiven, jonka päälle hyppäsin. Sipi odotteli tuossa alhaalla, hän ei viitsinyt kiivetä näin ison kiven päälle. 

Tämä oli oikein hauska reitti ja varsinkin hoitopäivien jälkeen oli kiva käydä vähän reippailemassa. Ehkä tulemme tänne uudestaan joskus.

Kesä!

On ihanaa kun on kesä!

Ulkona on valoisaa koko päivän ja voimme mennä kivalle metsälenkille vaikka myöhään illalla ilman valoja ja heijastimia.

Minä tykkään olla metsässä. Kohta alkaa mustikkakausi, se on minun suosikkiaikaani. Viime kesänä sain lempinimen "marjamoguli", koska söin koko ajan niin paljon mustikoita.

Kesällä voi tulla yhtäkkiä tosi kuuma ja jano. Onneksi naapurustossa on useampi tällainen "dog bar", josta janoiset koirat voivat juoda vettä. 

Kesäpäivän retki Inkoossa

Sunnuntaina ilma oli tosi lämmin, tuntui ihan kesälle. Lämpiminä päivinä olemme viettäneet paljon aikaa takapihalla, kun siellä on yhtä lämmin kuin sisällä. 

Sipi oli kyllä sitä mieltä, että pitäisi tehdä joku retki, joten isäntäväki pakkasi meidät autoon ja lähti ajamaan Inkooseen. Siellä pääsimme kivalle retkelle merenrantaan Kopparnäsiin. 

Merellä on aina kivaa, voisimme vaan tuijotella maisemia vaikka kuinka kauan.

Kävimme uimassa monta kertaa. Isäntäväki ei vielä tohtinut.

Jossain vaiheessa tulee tarve rauhoittua ja kerätä voimia. Lisäksi minua ärsytti märkä turkki, joten koitin kuivatella itseäni tässä kalliolla. 

Kaverikävely Onnelannummella

Helatorstai oli vapaapäivä keskellä viikkoa, ja silloin emäntä otti minut mukaan autoon ja ajoi Teijon kansallispuistoon. Tällä kertaa emme menneetkään Matildanjärvelle, vaan Onnelannummelle. Siellä on kiva reilun 4 kilometrin lenkki. Edellisen kerran, kun kävin siellä, oli kevättalvi. Tällä kertaa maisemat olivat hiukan erinäköiset. 

Mukana olivat Kumu ja Nipsu. Kumun kanssa jatkoimme siitä, mihin viimeksi jäimme, eli kauheaan riehuntaan. Meidän oli aivan pakko huutaa kovaan ääneen ja juosta edestakaisin ja näykkiä toisiamme kyljistä. Onneksi meillä on samanlainen huumorintaju, niin ei kummallekaan tullut paha mieli. 

Maisemat olivat aika huikeat. Minä rakastan olla metsässä. 

Muistan tämän kohdan viime kerralta, silloin oli paljon lunta. 

Taukopaikalla jatkoimme juoksentelua ja riehumista, vaikka aloimme olla jo aika väsyneitä. 

Välillä koitimme vähän levätä, mutta eihän siitä mitään tullut. Meidän oli aivan pakko olla koko ajan toistemme kimpussa.

Onneksi matkan varrella oli hyviä juomapaikkoja. 

Retken lopuksi kävimme vielä vilvoittelemassa tassuja ja juomassa yhdessä. 

Nipsukin oli tosiaan mukana, mutta hän ei halunnut yhteenkään kuvaan. Hän ei oikein jaksa meitä junnuja. Varmaan hänellä on paljon kivempaa ikäisessään seurassa. 

Keskustan tuoksuja nuuhkimassa

Kävimme iltakävelyllä Tammisaaren keskustassa. Siellä on aina niin kauhean paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja, että vaikka tekisimme vain lyhyen lenkin, olemme Sipin kanssa aivan poikki kaikesta nuuhkimisesta. 

Ensin kävimme hiekkarannalla. Aurinko oli juuri laskemassa ja minä värjäännyin vaaleanpunaiseksi. 

Sitten kiertelimme vanhassakaupungissa, kävimme uuden Chappe-museon ulkopuolella ja torilla. 

Kaupunki oli jo hiljentynyt, koska oli aika myöhä.Torillakaan ei ollut juuri ketään, paitsi isäntäväki ja me.

Retkipäivä Mathildedalissa

Eilen oli seikkailupäivä. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ravintolaan. Ja sen jälkeen kävimme Urpon ja Kärsän kanssa Teijon kansallispuistossa kiertämässä Matildanjärven. 

Ensin ravintolassa isäntäväki juhli eräitä synttäreitä. Minä pääsin mukaan, koska en ollut koskaan käynyt ravintolassa. Sipi odotti autossa, ja viereissä autossa odottivat Urpo ja Kärsä. 

Käyttäydyin aivan mallikkaasti. Makoilin rauhallisena pöydän alla. Joku pikkupoika halusi paijata minua, ja minä nuolin sen naaman.

Ruokailun jälkeen haimme loput koirat autoilta ja lähdimme kiertämään järveä ympäri. Vanhukset Sipi ja Urpo jaksoivat oikein hienosti. Sipi varsinkin rakasti retkeä, kun pääsi koko ajan veteen kahlaamaan ja juomaan. 

Kärsä ei voinut edes katsoa, kun me kävimme kahlaamassa. Hän on sellainen vilukissa.

Tavalliseen tapaan meistä otettiin ryhmäkuva. 

Sipille tämä oli tavallista pidempi retki, mutta menimme aika rauhallista vauhtia. Vettä oli koko ajan tarjolla juotavaksi ja kahlattavaksi. 

Kylläpä oli mukava ja tapahtumarikas päivä! 

 

Vappurieha

Vapuksi oli luvattu huonoa säätä, mutta päätimme silti lähteä Peikkometsään Urpon ja Kärsän kanssa. 

Villiinnyin aivan kauheasti parkkipaikalla, kun tajusin keitä viereisessä autossa on. Aloin riehumaan ja juoksemaan ympäriinsä. Jäi minulle silti vielä voimia kävellä 5,5 kilometrin lenkki. 

Taukopaikalla laavulla me jouduimme tietysti valokuvattaviksi. 

Ensin meillä oli hieman epätietoisuutta siitä, mitä meiltä tässä odotettiin. Urpo kysyi Kärsältä, mitä pitää tehdä. Poseerata kai, kuten aina.

Kärsää ei itseään huvittanut ollenkaan katsoa kameraan. 

Sitten Sipi ja minä aloimme juttelemaan siitä, mikä olisi hyvä kuvakulma. 

Lopulta onnistuimme kaikki jotenkuten katsomaan samaan suuntaan samaan aikaan. 

Retken jälkeen menimme meille koko porukalla. Se oli ihanaa. Mieluusti lainaan petiäni Urpolle tai Kärsälle. He nukkuivatkin siinä mielellään, välillä kahdestaankin. 

Ihmiset keksivät vielä vaikka mitä tekemistä, esimerkiksi vappuhattujen pitämistä, television katsomista, syömistä, juomista ja saunomista, mutta me koirat emme oikein jaksaneet muuta kuin levätä pitkän retken ja riehumisen jälkeen. 

Yö meni rauhallisesti. Ihmiset vetäytyvät omiin huoneisiinsa nukkumaan ja me koirat nukuimme koiranunta olohuoneessa. Kärsä meni tietysti heti sohvalle kun kukaan ihminen ei nähnyt. 

Kun vieraat lähtivät kotiin seuraavana päivänä, olimme aivan rättiväsyneitä. Yökyläily on todella kivaa, mutta väsyttävää. 

Pikkureissu Lahteen

Teimme lyhyen reissun Lahteen eilen. Lähdimme aamulla ajamaan, ja tulimme yöksi kotiin.

Lahdessa on kiva ulkoilla. Löydämme sieltä aina kivoja temppukiviä, joille meidän pitää kiivetä. 

Minä hyppäsin Sipin viereen tähän ja aloin poseeraamaan, mutta Sipi olikin sitä mieltä, että minua ei tarvita kivellä. 

Hän pukkasi minut pienellä kylkitaklauksella nätisti kiveltä alas. 

No ei se mitään, minä en pahastunut siitä. 

Kun oli aika lähteä kotiin ja ihmiset alkoivat keräillä tavaroitaan, Sipi huolestui että pääsemmehän varmasti mukaan. 

Kyllä me pääsimme.

Iltakävelyllä Västerbyssä

Illat ovat niin valoisia nyt, että tuntuu kuin päivä vain jatkuisi ja jatkuisi. 

Eilen illalla lähdin emännän kanssa käymään uusilla poluilla Västerbyssä. Siellähän on vaikka kuinka paljon erilaisia reittejä, mutta me olemme yleensä käyneet vain Peikkometsässä. 

Aurinko paistoi vielä myöhään, ja koska oli aika kolea ilta, ei poluilla ollut ketään muita. 

Menimme reipasta vauhtia. Kävimme katsomassa hiidenkirnuja ja sitten menimme metsäpolkuja eteenpäin. Välillä reitillä oli pitkospuita, välillä metsäpolkua ja välillä metsäautotietä.

Tästä lenkistä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.