Uudessa kodissa

Me olemme muuttaneet uuteen kotiin. Nyt meillä on oma pieni piha eikä tarvitse enää kulkea hissillä ylös ja alas. Olemme Rekun kanssa viihtyneet tosi hyvin, kun meillä on omat tutut häkit ja lisäksi koirasänky, jossa nukumme vuorotellen. Rekku on vielä ominut portaikon alapuolella olevan paikan omaksi pesäkseen. Minun kummitätini on ulkoiluttanut meitä joka päivä, mikä on tosi hauskaa. Täällä on paljon kivoja lenkkipolkuja ja saamme olla vapaina melkein koko ajan.
Minä en ole vielä rikkonut yhtään mitään uudessa kodissa, en ole edes siirrellyt mattoja. Ajattelin ehkä jättää pentumaisen tuhoamisvimman taakseni.

Ikävä isäntää

Minä olen vähän allapäin. Ihmetyttää, että mihin se isäntä taas on lähtenyt. Se aina lähtee jonnekin muutamaksi viikoksi, eikä ota meitä mukaan. Emäntä on allapäin, ja sitten minustakin tulee surullinen. Rekku on kertonut, että isäntä on työmatkalla, ja että sillä on kaikki hyvin. Minulla on silti ikävä.

Terveystulokseni ovat tulleet!!!

Jipii! Minä olen nyt virallisesti terve, ainakin Kennelliiton vahvistamien testitulosten mukaan. Siis ainakin fyysisesti.

Sain kenkää!

Eilen isäntäväki lähti hiihtämään ja jättivät minut sisälle lojumaan. Ladulle ei kuulemma voi ottaa koiria. Siitä hyvästä minä järjestin hiihtoreissulta palaajille yllätyksen. Isäntä oli jättänyt sisäjalkineensa oven viereen. Niiden päällinen on... tai siis oli - nahkaa. Nyt se on enimmiltä osin teippiä, sillä tuhotyöni onnistuttiin jotenkuten korjaamaan. Joitain nahanpalasia jäi matolle kertomaan tapahtuneesta, mutta suurin osa irrottamistani nahanpalasista eivät enää koskaan näe päivänvaloa. Tai ehkä sittenkin näkevät, huomisen puolella, tuolla ulkosalla, mikäli ne eivät sattuisi olemaan helposti sulavia.

Lumipesu

Yöllä oli satanut uutta lunta monta senttiä! Aamulenkillä otin kunnon lumipesun.

Punainen joulu

Joulun kunniaksi päätin aloittaa juoksut. Minulla on nyt siis kolmatta kertaa alle vuoden sisällä kiima. Emäntä ei meinannut uskoa silmiään, vaikka olenhan minä jo pitkään antanut merkkejä: karvanlähtöä, merkkailua, väsymystä, Rekun hellyyskohtauksia ja viimeisenä tortun turpoaminen. Eilen alkoi näkyä punaisia merkkejä lattialla. Rekku ei nyt sitten saa viettää joulua meidän kanssa, mutta onneksi hänelle löytyi hyvä hoitopaikka.
Ilmankos Rekku onkin ollut minulle viime aikoina niin lempeä: sain jopa nukkua Rekun kyljessä yhtenä iltana!


Nyt minulle ostettiin tällaiset nöyryyttävät housut, jotta en sotke lattioita. Olemme nääs menossa Bertan luokse jouluksi!


Toivotan kaikille valkoisillepaimenkoirille, heidän omistajilleen sekä kaikille blogini lukijoille oikein mukavaa ja rauhaisaa joulua!

Tapaaminen Everin kanssa!

Tänään olimme veljeni Everin ja hänen "pikkuveljensä" Hallin kanssa riehumassa Tikanmaalla.
Oli huippuhauskaa riehua veljen kanssa; hän ymmärtää miten paimenkoirat leikkivät! Pikku Halli-pentu ei vielä ihan pysynyt meidän vauhdissa, vaikka hän olikin jo melkein minun kokoiseni.



Välillä jouduin taipumaan ihmeellisiin asentoihin, kun Everi retuutti minua.


Everin kylki oli punaisena verestä, kun Halli puri koko ajan kylkeen ja Hallilta irtosi hammas!


Minulla oli hirmu hauskaa!

Sisustusintoilija

Meidän emäntä on ihan kiva, mutta ei se kyllä osaa yhtään sisustaa. Meillä on esimerkiksi sellainen sievä pieni matto, jonka emäntä on laittanut eteiseen kynnysmatoksi! Minun mielestäni sen paikka on ehdottomasti keskellä olohuoneen lattiaa. Olenkin hienovaraisesti koittanut vihjailla emännälle, ja siirtänyt maton olohuoneeseen jo monena päivänä. Mutta aina kun emäntä tulee kotiin, se siirtää maton takaisin eteiseen.
Myös olohuoneen matto on usein mytyssä, kun minä saan päättää. Se on paljon kauniimpi niin!

Viimeiset treenit ennen joulua

Tänään olin viimeistä kertaa treeneissä ennen joulua. Harjoittelimme taas ohittamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa ja seuraamista. Huomasimme, että minä olen jatkuvasti hieman vinossa, kun seuraan sivulla. Ihmettelimme, miksi olen aina vinossa kun menen liikkeestä maahan, mutta sehän johtuu vain siitä että kävelen vinossa.
Teimme myös yhden kauko-ohjauksen, nimittäin istumasta maahan. Se onnistui hienosti!

Treenien jälkeen oli luvassa Haunisten altaan kierto. Näimme myös noin 15 westieä, jotka räkyttivät meille.

Kuvaukset

Eilinen oli minun elämässäni tärkeä päivä: Tapasin sisaruksia ensimmäistä kertaa pentulaatikon jälkeen. Ja minun luuni kuvattiin röntgenillä.
Tapasin eläinlääkäriasema Mevetin edessä veljeni Onnin, Everin ja Daikin, sekä siskoni Oikun. Paikalla oli myös "ottoveli" Mosse (joka muuten vieraili meillä ennen minua!).
Onnista oli kasvanut hurjan komea! Hän muistutti ulkonäöltä edesmennyttä "enoani" Rommia.
Minun silmiini laitettiin jotain tippoja, mutta ei se menoa haitannut. Minä olin täynnä energiaa kahden tunnin automatkan jälkeen!
Peuhasin Onnin kanssa, mutta vähän kuitenkin hirvitti Onnin suuruus. Aina kun hän vähän hipaisi minua, minä kiljuin. Olo oli kuitenkin turvallinen, sillä Onni siunasi minut monta kertaa!
Peuhasin myös Oikun kanssa, mutta Mossen, Daikin ja Everin kanssa en juuri ehtinyt vaihtaa kuulumisia.
Jouduin ensimmäisenä lääkärisedän vastaanotolle. Lääkäri katsoi silmiini hyvin pitkään jonkun lasin läpi, ja minua alkoi vähän ahdistaa. Lopulta minulle sanottiin, että silmät ovat terveet.
Sitten minun tassuuni laitettiin piikki, ja sain kävellä röntgenhuoneeseen. Sitten sumeni. Muistan, että kävin makaamaan maahan ja sen jälkeen olinkin ihan kanttuvei. Minua siirreltiin ja käänneltiin, ja yritin vähän pistää hanttiin, mutta eihän siitä mitään tullut.
Kaikille sisaruksille tehtiin samoin, ja lopulta me kaikki valkkarit makasimme eläinlääkärin lattialla kieli poskella. Olimme kuulemma huvittava näky!
Kun heräilin, olivat Mossen varpaat melkein minun suussa. Kuulin vain kun emäntä komensi "Villa!", ja sitten piti nousta ja lähteä autolle. Minä hoipertelin ulos, ja kynnet vain rapisivat asfalttia vasten, kun en jaksanut nostaa tassuja kunnolla. Emäntä onneksi kantoi minut autolle, vaikkei matka ollutkaan pitkä. Autossa lepäsin, ja Kivihovin kohdalla pidimme tauon ja minä jaksoin jo ihan hyvin kävellä itse. Salossa autoon hyppäsi myös Rekku.
Loppuilta sujui rauhallisissa merkeissä.

Oli hauska tavata sisaruksia! Minä olin porukan pienin! Jopa Oikku oli minua ehkä vähän isompi, ja valkoisempi. Sovittiin Everin kanssa, että tavataan uudestaan ja sitten riehutaan!!

Ainiin, ne tulokset. Alustavat arviot: Lonkat A/A, kyynärät 0/0. Selkäkin kuvattiin ja sekin on terve.