Huippuälykäs julkkis

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli minun kuvani eräässä mielenkiintoisessa yhteydessä.

Katsokaa vaikka: siinä on valkkari, jolla on punainen kirsu ja se istuu nätisti. Sen täytyy olla minä! Minulla on itsevarmuutta vaikka muille jakaa, loogisia ratkaisuja on nähty mm. koulutuskentällä ja kateellisia ystäviäkin riittää. Tuota rillipäämiestä ja valkoista kleinspitziä en kyllä tunnista.

Aamulenkki

Tänään teimme vähän tavallista pidemmän aamulenkin sumuisessa säässä.

Minä mutustelin heinää ja ruohoa aamun ensimmäiseksi ateriaksi.

Sitten odottelin valppaasti, kun Rekku kävi tarpeillaan.


Riehumiseksihan se meni taas.

Aamun postien lukeminen on tärkeä osa aamurutiineja.

Kiipesin kalliolle!

Rekun kanssa kisa siitä, kumpi ehtii ensin lätäkölle juomaan.

Välillä täytyy huilia ja leikkiä vaikka kävyllä jos ei muita leluja ole mukana.

Pitkospuita pitkin eteenpäin. Seuratkaa johtajaa (eli minua)!

Loppulenkistä ei päähän mahdu enää muuta kuin kotona odottava aamupala. Kiireesti kotiin siis!

Lauantai-illan huvit

Kävinpä lauantai-illan kunniaksi morjestamassa kummitätiäni. Kaadoin punaviinit matolle, mutta onneksi Rekku putsasi sotkun.

Arjen luksusta

Joskus tekee mieli vähän piristää arkea. Silloin saatan mennä "ulos syömään". Se tarkoittaa sitä, että lenkillä pistän poskeeni kaikenlaista uutta, mitä polun varrelta sattuu löytymään.
Eilen tein taas niin. Oli niin synkkä sateinen päivä, ja olimme Rekun kanssa yksin monta tuntia kun emäntäkin oli vaan töissä. Iltapäivällä, kun teimme pitkän kävelylenkin, maistelin metsän herkkuja.
Mutta vatsani ei pitänytkään siitä! Yöllä mahassa alkoi kiertää niin paljon, että oli pakko päästä ulos vaikka kello näytti vasta aamuyötä. Pääsin onneksi helpotukselleni.
Ja parin tunnin päästä sama juttu.
Iltapäivällä vatsassa kiersi taas, mutta kukaan ei ollut kotona päästämässä minua pihalle. Onneksi kummitätini tuli päästämään minut pinteestä, ja niin pääsin taas metsään tekemään tarpeeni. Kolme kertaa.
Iltaruuan kanssa sain maitohappobakteereja, jotka toivottavasti rauhoittavat vatsan.
Pitää näköjään vähän suunnitella tarkemmin sitä arjen piristämistä.

Rokulipäivä

Vietimme Rekun kanssa pari päivää hoidossa, kun sekä emäntä että isäntä olivat matkoilla. Meillä oli kivaa hoidossa, olihan paikka tuttu ennestään. Siellä saa juosta vapaana metsässä ja nukkua omassa koiratalossa. Meistä on aina kiva mennä sinne, ja vähän tylsää lähteä kotiin. Ehkäpä emäntä ja isäntä voisivat muuttaa sinne myös, niin ei tarvitsisi koskaan lähteä sieltä.
Nyt olemme aivan rättipoikki, kun palasimme kotiin tänään. Koko päivä on mennyt nukkuessa. Paitsi se hetki, kun minun lavastani poistettiin punkki. Sen minä kyllä tunsin, vaikka se ei ollutkaan ensimmäinen minusta poistettu punkki.
Huomenna varmaan taas maistuu pidempi ulkoilulenkki, mutta tänään vietetään rokulipäivää.

Naapurissa

Minua vähän kyllästyttää välillä meidän emäntä, olisi kiva nähdä muitakin naamoja. Siksi meninkin viime viikolla käymään naapurissa. Takapihan kautta se onnistuu helposti! Naapurit olivat pihallaan, joten minä menin sinne rapsuteltavaksi.
Emäntä taitaa olla vähän erakko, kun se ei ymmärtänyt, että naapureiden kanssa kuuluu seurustella.

Bertta kylässä

Meillä on tällä hetkellä Bertta täällä yökylässä.

Rekulla oli kuuma ja minä yritin vähän hauskuuttaa häntä houkuttelemalla painiin, mutta Bertan mielestä se ei ollut hyvä idea.



Bertta ei pidä siitä, että kenelläkään on hauskaa ilman hänen lupaansa.

Tassupipi ja ihmeparantuminen

Vähän hävettää, kun yhtenä päivänä lenkillä säikähdin jotain niin paljon, että piti sännätä karkuun kauhealla vauhdilla. Siinä hötäkässä vasen etutassu kipeytyi! Minä raukka konkkasin ensin kolmella tassulla ja sitten kävin vain maahan makaamaan. Nuolin tassua surkeana. Ei siinä mitään voinut, emäntä koitti kantaa minua, mutta kotiin oli vielä matkaa, ja minä kuitenkin painan 27 kg. Lopulta me päätimme, että on pakko vain sinnitellä. Jatkoin konkkaamista, mutta yhtäkkiä kipu lakkasikin. Ensin vähän, ja sitten enemmän. Kotiin päästyämme tassua ei vaivannut enää mikään! Mikä lie kummallinen tassupipi ollut.

Kävimme kummitädin luona kylässä ja vähän ulkoilemassa. Se oli kivaa.

Tänään menimme pitkästä aikaa jäähallin pihalle katsomaan lunta! Se oli ihanan kylmää, minä söin sitä monta haukkausta ja hieroin kylmää lunta selkääni.

Kesäleiri

Palasin juuri kotiin Safe Keeper'sin, Safe Guardian'sin ja Portinvartijan kesäleiriltä.
Minulla oli hurjan hauska viikonloppu! Aivan ensimmäiseksi tapasin Rafun. Emme varsinaisesti ole tavanneet ennen, mutta tavallaan tunnemme toisemme virtuaalisesti. Sitäpaitsi paini sujui kuin vanhojen tuttujen kesken.
Rafun omistajat antoivat minulle fanilahjan! Heistä minun blogini on niin hauska, että he halusivat lahjoa minua ja vähän Rekkuakin. Saimme koiran herkkupaloja ja kaksi luuta, mikä on aivan mahtavaa.


Sitten lähdinkin riehumaan Tiinan koirien kanssa, ja tapasin siskoni Oikun, äitini Minton sekä muut. Oikku oli niin kiireinen, ettemme ehtineet oikein tervehtiä kunnolla, eikä äitikään välittänyt minusta juuri mitään. Sain juosta oikein kunnolla, sillä Tiinan laumasta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Onneksi ihana Rontti oli minun kanssani välillä vähän loitommalla, niin sain leikkiseuraa. Ja mikäs siinä, Ronttihan on aivan upea komistus!


Huonekaverina minulla oli Ronja, jonka kanssa meillä oli kohteliaan viileät välit. Me emme kovin hyvin tulleet juttuun, mutta ei se haitannut. Ronja taitaakin viihtyä enemmän omassa seurassaan, ja sehän on hyvä, sillä silloin on aina hyvässä seurassa!


Ohjelmassa oli mm. leirimätsärit, joissa sain sinisen nauhan enkä sijoittunut. Ei ihme, sillä en osannut mätsärikäyttäytymistä ollenkaan. Miksi pitääkin yhtäkkiä seisoa, kun aina aikaisemmin herkun on saanut sivulla istumisesta?
Kokeilin myös agilityä, ja se oli oikeastaan ihan hauskaa! Menin putkestakin pienen suostuttelun jälkeen, ja lopulta myös pussista.


Varsinaista sirkushuvia tarjosivat leirillä olleet kaksi pentua: ne juoksivat putkesta eestaas monta kertaa ja ajoivat toisiaan takaa.


Minulla oli monta kivaa painikaveria, mm. Panda, Furi, Rontti ja veljeni Daiki.


En olisi millään halunnut palata vielä kotiin, kun oli niin monta kivaa kaveria ja paljon hauskaa tekemistä koko ajan.

Iltauinnilla

Me kävimme eilen emännän kanssa Maskussa uimassa. Oli ihanaa vilvoitella vedessä, vaikka ei se niin kovin kylmää ollutkaan. Emäntäkin tuli uimaan, mutta emme ehtineet uida kovin pitkään yhdessä, sillä Rekku oli taas juonut itsensä tynnyriksi, ja meidän piti lähteä.
Minä huomasin, että rannassa yhden kiven takana oli mukava mutapaikka. Heittäydyin kyljelleni ja otin mutakylvyn. Se oli ihanaa, turkkini muuttui mustaksi ja minä haisin ihan mädäntyneelle kananmunalle! Emäntä suuttui siitä kyllä, ja pisti minut uudestaan uimaan puhtaaseen veteen.
Sitten kävimme vielä Karevansuolla pienen iltalenkin, ja löysimme muutaman hillan. Ne eivät olleet vielä kypsiä, joten emme poimineet niitä mukaan.
Minä juoksin metsässä kuin pieni villilapsi, oli niin mukavaa!