Kävin eilen Kankaanpäässä erään mukavan pikkutytön kaksivuotissynttäreillä. Siellä tapasin taas Bertan! Bertta on niin iso ja mukava, että minä fanitan häntä ihan koko tarmollani. Bertta on sentään saksanpaimenkoira, jollaisia minullakin on suvussani.
Aluksi hieman arastelin vanhaa rouvaa, eikä hänkään oikein innostunut leikkimään...
...mutta kuten on aiemminkin nähty, ei juuri kukaan pysty vastustamaan MINUN leikkiinkutsuani. Ei kukaan.
Huomatkaa kauniit luomet Bertan kielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti