Tuli tässä mieleeni, että voisikohan ne minun selittämättömät uikutukseni johtua vain yksinkertaisista kasvukivuista? Minähän venyn ja laajenen joka suuntaan aivan mykistävällä nopeudella: painan nyt jo melkein kuusitoista kiloa. Hampaatkin alkavat välillä uhkaavasti narskua suussani ja saattavat aiheuttaa itkuista oloa. Kasvamisessa on toki hyviäkin puolia: yletyn jo juomaan Rekun kupista. Kasvuni ei toki ole pelkästään fyysistä sorttia, vaan myös henkinen kehitys on varsin nopeaa. Saatan jo (halutessani) mennä oikealla hetkellä istumaan tai maahan. Osaan katsoa silmiin, koskea tassulla ja seurata (ainakin lihapullaa). Osaan myös olla hoidettavana sekä kynsiä leikattaessa että korvia putsattaessa.
Ensi viikon tiistaina saan toiset rokotukseni. Siitä syystä sain tällä viikolla matolääkettä, jonka söin kiltisti, vaikka se saattaa laittaa vatsan vähän sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti