maanantai 15. marraskuuta 2010

Nirppanokka

Syöminen ei ole mielipuuhaani. Aloitan ateriahetkeni aina hyvin, hyvin varovasti nuuhkaisemalla omaa kuppiani, minkä jälkeen tarkistan joka kerta mitä Rekulle tarjotaan. (Siinä vaiheessa Rekku on yleensä syönyt jo puolet omasta annoksestaan.) Vasta sitten nuuhkin taas omaa kuppiani, mikä voi viedä vielä tovin. Jos minua hiukoo riittävästi, nuolaisen ruokaa muutaman kerran kielen kärjellä, noin niinkuin koemielessä. Jos maku miellyttää - ja kyllähän se useimmiten miellyttää - käyn pitkin hampain syömään. Syömiseni yleensä kiihtyy loppua kohden ja syönkin melkein aina kupin tyhjäksi, minkä jälkeen nuolen vielä Rekunkin kupin aivan puhtaaksi.

Olen viime aikoina saanut tavanomaisten nappuloideni seassa aika paljon sporttinappuloita, jotta saisin vähän lihaa luitten ympärille. Se ei ole minusta ollenkaan hyvä idea, joten toisinaan olen jättänyt aterian kokonaan väliin. Muutenkin kaikki uudet maut epäilyttävät minua: jos ruoassa on vaikkapa yrjölän puuroa, piimää, makkaraa tai öljyä pitää kaikki maistella perusteellisesti läpi ennen kuin vakuutun uuden ruokalajin syömäkelpoisuudesta. Hiljattain sain matolääkkeen herkulliseen palvikinkkuun käärittynä, mutta minäpä en halunnutkaan syödä kumpaakaan!

Kävin sunnuntaina tottelevaisuusharjoituksissa. Siellä joku tarjosi meille hirvensorkkia mukaan kotiin vietäviksi. Rekku rouskutti iloisesti oman sorkkansa luuta ja kiskoi sen jänteitä poikki, mutta minusta se sorkka oli aivan hirveä. Nuolaisin vain vähän verta luun päästä ja nuuhkin nilkkakarvoja, mutta enhän toki voinut kuvitellakaan syöväni mitään sellaista. Se on ehkä vähän harmi, sillä tottelevaisuustreenien jälkeen tekemissämme vetotreeneissä kului paljon energiaa. No, pysynpähän solakkana.

5 kommenttia:

  1. Villa, se sorkka on hirveä! Jos sulle ei kelpaa, niin mä kyllä voin syödä sunkin osuuden.

    VastaaPoista
  2. Voi Villaa :D Taitaa olla sukuvika tuo nirppanokkaisuus... Minto on kyllä kanssa niin nirso ja tasaisin väliajoin on pidettävä paaston aikoja. Yritän aina tuupata ylimääräistä kuppiin, mutta Minto syö juurikin sen verran että jaksaa riehuja, mutta kuitenkin niin vähän että pysyy varmasti hoikkana ;)
    Kyllähän tuollainen karvainen sorkka on aika ällöttävä ;)

    VastaaPoista
  3. Hyi, kamala sorkka! Saatte siivota sen pois ennen kuin kummitäti tulee pikkujouluihin.

    VastaaPoista
  4. Niin, se sorkka on aivan ällöttävän hirveä. Siitä on päästävä eroon. Jätän asian Rekun huoleksi.

    Kiva kuulla, että äitimuorikin välillä nirsoilee. Se on meidän linjojen salaisuus!

    VastaaPoista
  5. Joo sukuvika toi on! Everi on myös hyvin tarkka sapuskoistaan ja siinä vaiheessa kun se on käyny tarkastamassa, että onhan Aculla ja Hallilla samaa safkaa on muut jo syöneet. Sitten Everi parkkeeraa kuppinsa eteen ja piiiitkin hampain syö pois. Sinänsä hauska juttu, että te syötätte nappulaa ja me raakaa. Selkeä sukuvika siis!!:)Lohi, luumurske ja sisäelimet on kammotuksia. Kokonaisia kaloja ei syö ollenkaan. Herkkua on NEUP (naudanmahaa, perunaa yms.) ja kana eri muodoissa.:)

    VastaaPoista