Homma meni näin: Sipi on saanut täällä Saksassa uutta ruokaa, koska sitä aiempaa merkkiä ei saa täältä. Uudet nappulat on tosi isoja, sellaisia isännän peukalonpään kokoisia, ja ne eivät oikein pehmene, vaikka niitä kuinka liottaisi vedessä. Mehän olemme aina syöneet pehmitettyjä nappuloita, koska varsinkin Sipi on niin kauhea ahmatti (yleensä) että pehmeitä nappuloita on helpompi syödä.
Aamulla kun tulimme aamukävelyltä, oli nappuloiden joukossa kananmunankuori. Sehän on ihan hyvää ja minä ainakin syön sen mielellään, toki vasta lopuksi kun varsinainen ruoka on syöty.
Sipin mielestä se, että ruokakuppiin oli laitettu kananmunankuori, oli aivan kamalaa. Ensin hän ei suostunut syömään ollenkaan, sitten hän heitti munankuoren lattialle ja koitti syödä nappuloita pelkästään. No, sekin osoittautui haasteelliseksi ja lopulta hän jätti melkein koko ruuan syömättä.
Asiaa ei ehkä varsinaisesti auttanut se, että minä tuijottelin pienen matkan päässä ja yritin päästä apajille. Koko tilanne oli aivan omituinen, koska yleensä syömme sulassa sovussa ja jos jollekin tulee stressi, niin minulle.
Isäntäväki jo luuli, että Sipillä oli joku vatsaongelma. Harmiksemme jouduimme olemaan monta monta monta tuntia yksin kotona tänään (se tuntui todella monelle tunnille, vaikka oikeasti meni kuulemma vain noin 5 tuntia). Emäntä luuli, että kotona varmaan odottaa haiseva yllätys. Onneksi mitään hätää ei ollut ja Sipin vatsakin voi ihan normaalisti.
Iltaruuan Sipi söi normaalisti. Tällä kertaa kukaan ei yrittänyt syöttää meille kananmunankuoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti