Isäntäväki kävi Suomessa Sipiä tervehtimässä. Jälleennäkeminen oli kuulemma olllut erityisen iloinen, mieleenpainuva ja - kuten tavallista Sipin ollessa kyseessä - äänekäs. Sipin rauhoituttua hän johdatti isäntäväen kasvattajan talon kellariin, jossa pentulaatikossa odotti kahdeksan pientä jääkarhunpentua: kaksi narttua ja kuusi urosta. Pentueesta puolet on pitkäkarvaisia eli ns. tukkapentuja ja (minun mielestäni parempi) puolikas lyhytkarvaisia.
Tässä yksi pitkäkarvaisista poikapennuista vetelee sikeitä. Melkoinen karvapallo, mitä vaikutelmaa lurppakorvat ja suhteettoman suuret tassut vain voimistavat.
Muutkin pennut olivat aluksi vähän uneliaita, mutta tulivat sitten innokkaina tekemään tuttavuutta uusiin ihmisiin. (Tietysti tehtyään ensin heräämispissat pentulaatikon matolle.) Tässä testataan, tulisiko sormestakin maitoa.
Sipi ei enää ollut kovinkaan halukas imettämään, sillä pennuille on alkanut puhjeta naskalihampaita, ja ne raapivat ikävästi. Tämän kerran Sipi ei kuitenkaan viitsinut hätistellä pentuja pois maitobaarista.
Pennut pääsivät jo pihanurmikolle tutustumaan laatikon ulkopuoliseen maailmaan. Siellä on paljon jännittävää koettavaa. Pienen pennun ei kuitenkaan kannata lähestyä luuta silloin, kun se on aikuisen koiran suussa.
Pennuille on nyt annettu kennelnimet, ja kaikkien nimet alkavat tietenkin T:llä. Pentujen uudet omistajat saavat tietenkin itse päättää, millä nimellä pentuaan haluavat kutsua. Isäntäväki sai ehdottaa pennuille kennelnimiä, ja jotkut ehdotuksista hyväksyttiinkin. Pentueen kennelnimiin voi tutustua kasvattajan kotisivuilla:
http://www.kennelsafeguardians.com/bredbyus_t.htm
Kasvattajan luota isäntäväen matka jatkui Saloon, Turkuun, Ruskolle ja Raisioon. Raisiossa he kävivät myös Rekun haudalla.
Rekun hautapaikalla kaikki oli ennallaan. Minulle olit ensimmäinen pentulaatikon ulkopuolinen koira, jonka opin tuntemaan, enkä koskaan unohda sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti