lauantai 27. kesäkuuta 2026

Matka pohjoiseen

Eräänä päivänä isäntä tuli junalla tänne! Oli niin hauskaa, kun koko lauma oli taas koossa. Ikävä kyllä ulkona alkoi olla taas tukalan kuuma. Iltaisinkin oli yli 30 astetta ja se on aivan liikaa meille koirille.


Lauantaina menimme isännän kanssa Teufelsschluchtille, vaikka olikin kuuma päivä. 


Viki oli edellisenä torstaina loukannut tassuansa vähän, kun painimme aamulenkillä. Hän ontui hiukan kun lähdimme, mutta uinti Irreler Wasserfällen vesiputouksella vetreytti jalkaa hieman.


Sitten kun lähdimme kiertämään lenkkiä, jalka meni pahemmaksi. Lopulta hän konkkasi melkein kolmella jalalla ja se oli aika ikävän näköistä. Vikillä meni hyvä lenkki pilalle.

Olimme kyllä muutenkin aika poikki, kun oli niin kuuma. Onneksi olimme käyneet kahlailemassa ennen lenkkiä, joten märät turkit viilensivät meitä.

Saimme pitää taukoa varjossa koiraparkissa sen aikaa kun isäntäväki nautti viileitä juomia kahvilan terassilla. Meillekin oli vettä tarjolla. 

Sunnuntaina pidimme lepopäivää, koska Vikin piti saada lepuuttaa tassua. Kipu oli hellittänyt, koska emäntä antoi hänelle kipulääkettä. 

Iltaisin katsoimme jalkapalloa ja tietysti kannustimme Saksaa. 

Päivisin alkoi olla 35 asteen helteitä ja vähän enemmänkin, joten emme juurikaan ulkoilleet. Kävimme vain pakolliset pikkulenkit ja lopun ajan makoilimme kotona tuulettimen edessä.

Tiistaina lähdimme koko porukalla automatkalle kohti Rostockia. Oli aika rankka päivä, mutta onneksi pohjoisessa oli viileämpää. 


Pääsimme peltolenkille illalla ja se oli aivan ihanaa. Ilmassa oli vain 22 astetta ja meillä oli paljon energiaa. Aurinko paistoi matalalta ja retki tuntui aivan maagiselle.

Perjantaina tapahtui Vikin elämässä suuri asia: hän oppi uimaan! Menimme Warnemündeen koirarannalle ja koska oli lämmin päivä, siellä oli paljon ihmisiä ja koiria. Meillä oli Villan ja Sipin vanha vesilelu mukana ja leikimme sillä rannalla ja vedessä. Vikillä oli vielä Sipin vanhat pelastusliivit, koska ne vähän kelluttavat ja lisäksi niistä on helppo pitää kiinni vedessäkin, koska selkäpuolella on kahva. Isäntä meni ensin veteen ja minä myös. Sitten emäntä tuli Vikin kanssa ja nappasi pellareiden kahvasta Vikin mukaansa syvemmälle. Yhtäkkiä Viki hoksasi, että hän pystyy liikkumaan vedessä, vaikka jalat eivät yllä pohjaan! Se oli niin hauska hetki! Sitten me pulikoimme ja uimme siellä pitkät tovit. Oli oikein hauska ilta ja kyllä meitä sitten nukuttikin kovasti kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti