maanantai 1. kesäkuuta 2026

Seikkailu rotkossa ja vesiputouksella

Viikonloppuna oli taas hulinaa. Helle sen kuin jatkui, ja meidän lenkkitreffit Camun kanssa vaihtuivat pieneen pulikointiin Canachissa Luxemburgissa. 

Camu oli meille uusi tuttavuus, mutta tulimme hyvin juttuun, kun kävimme pienellä kävelyllä ja menimme läheiseen ojaan kahlailemaan. Camu jopa meni ojaan makaamaan, jolloin hän sai paremman viilennyksen. Viki oli aivan innoissaan Camusta, mutta minä en viitsinyt näyttää tunteitani niin avoimesti. 

Näiden helteiden aikana Viki on oppinut menemään veteen ihan kunnolla. Minä kerroin hänelle, että märkä turkki pitää olon viileänä pitkään, ja sitten Viki huomasi sen itsekin. Ei hän ole vielä uinut oikeasti, mutta kahlannut kyllä niin syvällä että turkki on melkein kokonaan märkä.

Sunnuntaina lähdimme käymään Echternachissa, jossa on uskomattomia ulkoilureittejä. Menimme ensin Teufelsschluchtille katsomaan jääkauden muovaamia kalliorykelmiä ja isoa rotkoa. 

Se oli aivan huikea luonnonmuodostelma, ja paikoin aika vaarallinenkin meille koirille. 


Onneksi kaikki meni hyvin, pysyttelimme hienosti emännän takana vaikeissa kohdissa eikä meille käynyt kuinkaan. Kukaan ei kaatunut tai kompuroinut jyrkissä portaissa.


Rotko vain jatkui ja jatkui. 

Tunsimme itsemme pieniksi isojen kallioiden välissä.

Kallioiden jälkeen kävelimme Irreler Wasserfälle -nimiselle vesiputoukselle ja riippusillalle. Se silta oli meille ihan helppo, Vikikin käveli siitä kuin vanha tekijä, vaikkei hän ollut koskaan aikaisemmin mennyt riippusiltaa pitkin. 

Pääsimme kahlailemaan ja uimaan, mikä tuntui ihanalle viilennykselle näin kuumana päivänä. Viki oli oikea vesipeto, hän oli koko ajan vedessä, kun minä taas välillä menin rantaan tutkimaan mitä syötävää siellä voisi olla minulle. 

Viilentävästä kahlailusta huolimatta väsähdin paluumatkalla. Onneksi menimme lyhyempää reittiä takaisin autolle. 

Kyllä Vikiäkin sitten väsytti kun tulimme kotiin. 

Melkoinen seikkailuviikonloppu taas! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti