Kevään treenikausi alkoi

Eilen olimme taas pitkästä aikaa TKK:n tottelevaisuustreeneissä. Minä olin vähän pallo hukassa, mutta niin oli moni muukin kolmen kuukauden tauon jälkeen. Siellä oli taas monta uutta tuttavuutta, joiden kanssa olisi ollut hauska peuhata, mutta ikävä kyllä minulle sallittiin kontakti vain emännän kanssa. Kamalan tylsää!
Treenin jälkeen kiersimme Haunisten altaan, ja arvaatkaapa kuka tuli vastaan! Valkoinen ystäväni Ami! Ensin pelästyin, että Ami on minulle vihainen, mutta hyvinhän me sitten tultiinkin juttuun. Äänekkääseen juttuun. Amin emäntä oli lukenut tätä blogiani ja tiesi meidän kuulumiset. Minä olen pieni blogijulkkis!

Ruokailuongelmia

Minulle ei taas meinaa ruoka maistua. En vaan jaksa kökkiä siinä ruokakupin edessä viittä minuuttia ja ahtaa nappulaa napaan. Ja nyt syön siis Canidaeta, josta normaalisti pidän!
Isäntäväki toivoo, ettei ole taas juoksut tulossa!

Riidanhaluinen poliisi

Tapasin tänään taas veljeni Everin sekä Hallin ja Acun. Minua vähän jännitti se Acu, ja olinkin siitä vähän hermona. Taisin vähän haastaa riitaa Acun kanssa, ja ehkä vähän Everinkin kanssa. Onneksi Halli pelasi minun kanssa samassa joukkueessa ärsyttäen Everiä. Mutta jos Everillä ja Hallilla tuli sanaharkkaa, minä riensin paikalle kuin poliisi "rauhoittelemaan tilannetta". Useimmiten minun rauhoitteluni kyllä oli aika äänekästä.

Apua, jäin alakynteen!

Moi Halli!

Acun härnäämistä.

Ootkos muistanut pestä hampaat?

Everi retuuttaa mutta Halli on minun puolellani!

Näin kauniisti osaan hymyillä veljelle!

Halli ilveilee.

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään on kuulemma ystävänpäivä. Koskeekohan se myös koiraystäviä? Kyllä varmaan. Toivotan siis reippailla hännänheilautuksilla hyvää ystävänpäivää kaikille koira- ja ihmisystävilleni!

Tanssikurssilla

Olen alkanut pitää Rekulle tanssikurssia. Minä olen niin musikaalinen ja liikunnallinen, ja haluan jakaa tätä iloista elämää muillekin.

Tässä tyylinäytteitä kurssiltamme. Päässäni soi lempikappaleeni Yön "Rakkaus on lumivalkoinen".

Ensin tanssiinkutsu:



Sitten vähän svengiä:

Ja lähtihän se Rekkukin lopulta mukaan tanssiin!

Talvikuvia

Olemme reippailleet joka päivä talvisissa maisemissa. Melkein jokainen aamu alkaa sillä, että teemme pihalla pienet lumityöt. Tai no emäntä lakaisee lumet oven edestä ja Rekku ja minä koitetaan livahtaa jo aamulenkille.


Metsässä saamme olla vapaina! Lunta on välillä niin paljon, että pitää loikkia eteenpäin. Meidän metsälenkillä käy joskus myös hevosia (ainakin hajuista päätellen) ja välillä on pakko työntää pää lumihankeen niin että korvatkin ovat lumen alla. Jos sieltä vaikka löytyisi jokunen ihana papana.



Minulla on tapana kantaa lumikokkareita suussa lenkillä. Joskus kokkareet eivät ole kiltisti, ja silloin minun pitää yrittää tappaa ne. Yhtenä iltana ravistin lumikokkaretta niin raivokkaasti, että minulta katosi suuntavaisto täysin ja kävelin suoraan lumipenkkaan!

Uudessa kodissa

Me olemme muuttaneet uuteen kotiin. Nyt meillä on oma pieni piha eikä tarvitse enää kulkea hissillä ylös ja alas. Olemme Rekun kanssa viihtyneet tosi hyvin, kun meillä on omat tutut häkit ja lisäksi koirasänky, jossa nukumme vuorotellen. Rekku on vielä ominut portaikon alapuolella olevan paikan omaksi pesäkseen. Minun kummitätini on ulkoiluttanut meitä joka päivä, mikä on tosi hauskaa. Täällä on paljon kivoja lenkkipolkuja ja saamme olla vapaina melkein koko ajan.
Minä en ole vielä rikkonut yhtään mitään uudessa kodissa, en ole edes siirrellyt mattoja. Ajattelin ehkä jättää pentumaisen tuhoamisvimman taakseni.

Ikävä isäntää

Minä olen vähän allapäin. Ihmetyttää, että mihin se isäntä taas on lähtenyt. Se aina lähtee jonnekin muutamaksi viikoksi, eikä ota meitä mukaan. Emäntä on allapäin, ja sitten minustakin tulee surullinen. Rekku on kertonut, että isäntä on työmatkalla, ja että sillä on kaikki hyvin. Minulla on silti ikävä.

Terveystulokseni ovat tulleet!!!

Jipii! Minä olen nyt virallisesti terve, ainakin Kennelliiton vahvistamien testitulosten mukaan. Siis ainakin fyysisesti.

Sain kenkää!

Eilen isäntäväki lähti hiihtämään ja jättivät minut sisälle lojumaan. Ladulle ei kuulemma voi ottaa koiria. Siitä hyvästä minä järjestin hiihtoreissulta palaajille yllätyksen. Isäntä oli jättänyt sisäjalkineensa oven viereen. Niiden päällinen on... tai siis oli - nahkaa. Nyt se on enimmiltä osin teippiä, sillä tuhotyöni onnistuttiin jotenkuten korjaamaan. Joitain nahanpalasia jäi matolle kertomaan tapahtuneesta, mutta suurin osa irrottamistani nahanpalasista eivät enää koskaan näe päivänvaloa. Tai ehkä sittenkin näkevät, huomisen puolella, tuolla ulkosalla, mikäli ne eivät sattuisi olemaan helposti sulavia.