Punnitus

Kävelin tässä päivänä eräänä Eläinlääkäriasema Vettorin ohi ja päätin käväistä vaa'alla (punnituspaikan vieressä olevalla tiskillä on purkki josta saa ottaa ilmaisia nameja). Vaaka päätyi osoittamaan 31 kiloa. Onko minusta tullut tuhti? Kasvattaja kyllä kehotti kesällä minua saamaan vähän lihaa luitten ympärille, mutta liekö minulle nyt jo tullut läskiä lihojen ympärille? Rekku kävi myös vaa'alla ja hän painoi vain 32,6 kiloa, vaikka on sentään uros. Minun täytyy vähän tarkkailla mitä jouluherkkuja minulle tarjotaan. Tarvittaessa voin aina nirsoilla.

Parhaat kaverit

Pakkaslenkin jälkeen on mukava lämmitellä isoveljen kyljessä. Tosin Rekku taitaa tarvita lämmitystä enemmän kuin minä.
Sopu fudiksestakin löytyi, eihän siitä aina jaksa kiistellä.

Everi ja minä

Everi laittoi videokuvaa meidän tapaamisesta Youtubeen. Katsokaa miten hauskaa meillä oli!

Veto-oikeus

Minulla on veto-oikeus vetämiseen. Ainakin omasta mielestäni voin aivan hyvin itse päättää milloin vedän ja milloin en. Vetäminen ei sinänsä ole minusta kurjaa, mutta jos pulkka (tai mikä tahansa muu perässä vedettävä) ei liiku tarpeeksi liukkaasti, en viitsi edes yrittää. Miksi minun pitäisi? Mieluummin vaikka istun alas. Jos taas vedettävä sattuu ikävästi nykäisemään, minä pysähdyn. Voisiko joku kertoa minulle mikä siinä vetämisessä on niin vietävän ihanaa, että kaiken maailman huskyt, malamuutit ja saksanseisojat tekevät sitä kaiken päivää?

Vetää vai olla vetämättä, kas siinä pulma.

Jaa, siellä olivatkin Rekku ja isäntä odottamassa. Sitten kyllä vedetään, ja täysillä!

Pakkasta

Emäntä osti minulle uudet Y-valjaat. Niissä on tehokkaita heijastimia, mikä on hyvä asia, ja lisäksi ne ovat oikein mukavat ja pehmustetut, niin että ne päällä ei tunnu ikävältä vaikka vetäisi remmissä vähän enemmän, mikä on (kuulemma) huono asia. En minä silti vedä mielestäni liikaa.

Nyt ulkona on paukkupakkanen. Kylmä keli saa minut aina riehaantumaan tavallistakin enemmän. En tiedä miksi, mutta jokin talvessa on vaan niin valloittavaa. Rekku sen sijaan ei erityisemmin pidä pakkasesta, sillä hänen tassunsa tuppaavat kylmettymään.

Lumimyräkkä

Tänään on ollut kauhea lumimyräkkä. Minä hullaannuin aivan täysin! Riehaannuin ja hyökkäilin Rekun kimppuun. Olihan meidän tietysti myös pysyteltävä lämpimänä, joten riehuminen teki hyvää.
Lunta tuli ainakin yhtä paljon kuin kaksi vuotta sitten, kun vietin toista päivääni nykyisessä laumassani.

Veljen kanssa peuhaamassa

Kävimme veljeni Everin kanssa hieman pöllyttämässä lunta raisiolaisella pellolla. Meillä oli huisin hauskaa, kuten kuvista näkyy, sillä tulemme varsin hyvin toimeen keskenämme. Olemme lisäksi niin samannäköiset, että emäntäkin erehtyi kutsumaan Everiä Villaksi ainakin kerran.

Nirppanokka

Syöminen ei ole mielipuuhaani. Aloitan ateriahetkeni aina hyvin, hyvin varovasti nuuhkaisemalla omaa kuppiani, minkä jälkeen tarkistan joka kerta mitä Rekulle tarjotaan. (Siinä vaiheessa Rekku on yleensä syönyt jo puolet omasta annoksestaan.) Vasta sitten nuuhkin taas omaa kuppiani, mikä voi viedä vielä tovin. Jos minua hiukoo riittävästi, nuolaisen ruokaa muutaman kerran kielen kärjellä, noin niinkuin koemielessä. Jos maku miellyttää - ja kyllähän se useimmiten miellyttää - käyn pitkin hampain syömään. Syömiseni yleensä kiihtyy loppua kohden ja syönkin melkein aina kupin tyhjäksi, minkä jälkeen nuolen vielä Rekunkin kupin aivan puhtaaksi.

Olen viime aikoina saanut tavanomaisten nappuloideni seassa aika paljon sporttinappuloita, jotta saisin vähän lihaa luitten ympärille. Se ei ole minusta ollenkaan hyvä idea, joten toisinaan olen jättänyt aterian kokonaan väliin. Muutenkin kaikki uudet maut epäilyttävät minua: jos ruoassa on vaikkapa yrjölän puuroa, piimää, makkaraa tai öljyä pitää kaikki maistella perusteellisesti läpi ennen kuin vakuutun uuden ruokalajin syömäkelpoisuudesta. Hiljattain sain matolääkkeen herkulliseen palvikinkkuun käärittynä, mutta minäpä en halunnutkaan syödä kumpaakaan!

Kävin sunnuntaina tottelevaisuusharjoituksissa. Siellä joku tarjosi meille hirvensorkkia mukaan kotiin vietäviksi. Rekku rouskutti iloisesti oman sorkkansa luuta ja kiskoi sen jänteitä poikki, mutta minusta se sorkka oli aivan hirveä. Nuolaisin vain vähän verta luun päästä ja nuuhkin nilkkakarvoja, mutta enhän toki voinut kuvitellakaan syöväni mitään sellaista. Se on ehkä vähän harmi, sillä tottelevaisuustreenien jälkeen tekemissämme vetotreeneissä kului paljon energiaa. No, pysynpähän solakkana.

Lunta!

Tänään tuli ensilumi! Tein lenkillä ainakin kymmenen lumienkeliä maahan, vaikka lunta ei ollut montaa senttiä. Jouduin myös ravistelemaan päätä ainakin yhtä monta kertaa, kun lunta pyrytti korviin.

Äijä

Minusta on tullut vähän äijä. Minusta on hauskaa merkkailla ulkona kaikki risteykset ja pusikot. Olen katsonut Rekulta mallia miten se tehdään. Yleensä Rekku merkkaa minun pissat, mutta jonkun kerran on käynyt niinkin, että minä merkkaan Rekun pissan ja nostan pissatessa toisen takajalan ilmaan.
Siitä syystä olen saanut uuden lempinimen Äijä.