Talvi parhaimmillaan

Minun mielestäni talvi on juuri nyt parhaimmillaan. Hanki kantaa, on valoisaa ja juuri sopivan vilpoista. Lisäksi myrsky on ravistellut yllin kyllin keppejä hangelle poimittavaksi.

Olemme hyödyntäneet hienot olosuhteet ulkoilemalla mahdollisimman paljon. Isäntä innostui heittelemään meille lumipalloja. Yritin ottaa pallon suoraan kädestä jo ennen heittoa, mutta siitä seurasi lumipesut.

Eilen kävelimme Kullaanvuoren laavulle paistamaan makkaraa. Mekin saimme maistaa jäähtynyttä lenkkiä, mutta vasta kärsivällisyystestin jälkeen.

Tiedän kyllä, että lumi on pian muisto vain, mutta vielä on talvea jäljellä!

Löytöretkeilijät

Minä löysin tänään aamulenkillä kuolleen rotan. Se oli ns. pakastekuivattu tuote, ja sitä piti haistella hyvin tarkasti ja pitkään. Emäntä kuitenkin kielsi minua maistamasta sitä. Sitten minä löysin tennispallon, ja siitäkös riemua riitti. Rekku taisi tulla löydöistäni kateelliseksi, sillä päivälenkillä hän löysi itselleen oman tennispallon! Isäntä heitteli meille molempia palloja syvään, upottavaan lumeen mutta löysimme ne joka kerta. Ei kai vastalöydettyä nyt heti sovi hukata uudestaan.

Kevät!

Kevät tulee! Lunta näyttäisi olevan joka päivä vähemmän ja kadut täyttyy vesilammikoista.


Vanhasta muistista (ajalta ennen sterilointia) vaihdan talviturkkia perusteellisesti. Meidän olohuoneen matosta näkee heti, missä kohtaa olen loikoillut, kun se on täynnä valkoisia karvoja. Siitäkin huolimatta että meillä imuroidaan nykyään melkein joka päivä.

Ulkoilu on kivaa kun on valoisaa! Tänäänkin tehtiin pitkä metsälenkki, mutta kukaan ei ollutkaan mennyt siitä pitkään aikaan ja jouduttiin tarpomaan syvässä lumessa pitkän matkaa. Onneksi lopulta löydettiin tie.


Rekku on maailman helpoin huijattava. Huijaan sen painimatsiin säännöllisesti noin kolme kertaa joka lenkillä.

Ei tarvitse kuin vähän laittaa kuonoa ryppyyn ja tölväistä kylkeen. Rekku on aina messissä!

Kaupunkilenkki

Pitkästä aikaa päätimme lähteä päivälenkille kaupungille. Metsälenkkejä ollaan tehty joka päivä, joten oli aikakin päästä vähän kaupungille tuulettumaan! Eikös jokainen nainen halua vähän käydä näyttäytymässä aina välillä? Ja onhan tänään naistenpäiväkin.


Kävelimme poliisilaitokselta Aurajoen rantaa Tuomiokirkolle ja siitä vielä eteenpäin, melkein Halistenkoskelle asti. Ja sitten Aurajoen toista puolta takaisin. Föri ei ole näin talviaikaan toiminnassa ja sen tilalla on jääsilta. Rekun kanssa piti tietenkin ottaa matsi jäällä.

Tämän kuvan otti kummitäti, joka oli tällä kertaa Rekun remmin toisessa päässä.

Käyttäydyimme oikein nätisti kaupungilla ja hurmasimme taas monta vastaantulijaa. Minä kyllä huomasin, että vastaantulijoiden suunpielet kääntyivät ylöspäin, kun tulin vastaan kadulta löytynyt rukkanen suussa.

Musta kynsi

"Villa Rekkua soimaa, musta kynsi kummallakin."

Kotona taas!

Talviloma on takanapäin ja koko lauma on koossa taas. Lahdessa oli huisin mukavaa - taidan mennä sinne uudestaankin, jos tilaisuus tarjoutuu. Mutta on kyllä kivaa olla välillä kotonakin. Erityisen kivaa on, että isäntä on paikalla pitkästä aikaa. Käyn lenkillä ollessamme aina välillä tökkäämässä häntä kuonollani, jotta hän varmasti huomaa minut (ja heittäisi takintaskussaan olevaa tennispalloa vähän useammin). Isäntä sanoikin tänään, että me olemme Rekun kanssa parhaita kavereita, mitä kuvitella saattaa!

Talvilomalla Lahdessa

Kaikille faneilleni haluan täten tehdä tiettäväksi, että vietän jonkin aikaa talvilomaillen Lahdessa. Täällä on paljon uutta ja mielenkiintoista nähtävää, paljon lunta ja muutenkin miellyttävämpi ilmasto. Sitäpaitsi vaihtelu virkistää! Ensimmäisellä illallisellani hotellissa valitsin nappuloiden kera keitettyä poronlihaa. Rekku halusi ehdottomasti lomailla Salon seudulla ja viihtyy siellä varmasti. Isäntäväki lähti kuulemma johonkin lämpimään. Onneksi en joutunut lähtemään mukaan, sillä minä olen ehdottomasti arktisten olosuhteiden ystävä!

Pahuus iski taas

Eilen emäntä leikkasi minun kynteni. Kostoksi siitä päätin lyhentää maton hapsuja. En tiedä miksi ajattelin olla niin tyhmä, mutta joku pahuus minuun taas meni kun olin Rekun kanssa hetken kaksin kotona.


Kyllä sain huutia kun emäntä tuli kotiin! Menin eteiseen ja luimistelin niin paljon kuin ikinä osasin. Yritin olla maailman littein valkkari, litteämpi kuin paperiarkki. Mutta silti emäntä oli vihainen. Matto on kuulemma tuotu jostain kaukaa suurella vaivalla. Siltä se kyllä vähän haiseekin.

Minun herkkä puoleni

Tänään päivälenkillä metsässä meitä tuli vastaan ruskeapilkkuinen dalmatialaispoika. Rekun mielestä ei ollut lainkaan kivaa, että metsässä liikkuu muitakin uroskoiria. Minä taas taisin vähän jännittää sitä komeaa urosta! Halusin niin kovasti tehdä tuttavuutta, mutta oikeastaan minua vähän pelotti. Kävin vähän haistelemassa ja sitten juoksin nopeasti Rekun taakse turvaan. Aina kun dallu vähän katsoi minun suuntaan, minä kiljuin ja juoksin karkuun! Aivan kamalaa, ja niin kamalan ihanaa!
Ehkä meistä tulee kaverit, kun seuraavan kerran törmätään metsässä.

Parhaat kaverit

Sinä olet musta, minä olen valkoinen.

Sinulla on luppakorvat, minulla on pystykorvat.

Sinulla on musta kirsu, minulla on punainen.

Sinä olet uros, minä olen narttu.

Sinä olet aikuinen, minä olen melkein pentu vielä.

Sinä olet noutaja, minä olen paimenkoira.

Sinä olet melkein aina kiltti, minä olen useimmiten paha.

Silti meillä on aina hauskaa yhdessä.

Olet paras kaverini, Rekku!