Pitkällä lenkillä

Kävimme eilen isännän ja Rekun kanssa vähän pidemmällä lenkillä. Lähdimme kotoa liikkeelle puolen päivän jälkeen ja kävelimme metsäpolkuja Raision, Maskun ja Ruskon takamailla yli neljä tuntia. Isäntä käveli noin 20 kilometriä, mutta me säntäilimme Rekun kanssa tietysti paljon enemmän. Ja uimme, ainakin kolme kertaa! Uimalenkkien ansioista jaksoimme reippaasti koko matkan, vaikka välillä olikin todella kuuma. Rekku löysi tennispallon, jonka minä tietenkin pian varastin. Lenkin lopuksi poimimme reilun kasan kanttarelleja ja sitten emäntä tuli meitä vastaan. Illalla ruoka ja uni maistuivat.

Rauhoita häntä

Turun kaupunki on antanut viralliset ohjeet pelastuskoirille. Niissä sanotaan, että kun koira näkee pelastettavan henkilön, on kiireellisintä aivan ensiksi keskeyttää hännän heiluttaminen. (Mikäli hädässä olevasta on vasta kuulo- tai hajuhavainto, on hännän heilutus edelleen sallittua.) Ohje on oikeastaan varsin järkevä, sillä jos pelastuskoiran häntä heiluu kiivaasti pelastettava henkilö saattaa luulla, että pelastuskoira on iloinen toisen pulassa olemisesta. Muistakaa siis varsinkin kaikki vesipelastuskoirat ja muutkin veden äärellä viihtyvät hännälliset, että hädässä olevan nähdessänne on ensimmäinen tehtävänne rauhoittaa häntä.

Vihreä pullo

Eilen aamulenkillä näin kadulla vihreän muovipullon. En tiennyt aivan tarkalleen mitä se aikoi, joten varmuuden vuoksi nostin KAIKKI karvat pystyyn ja haukuin koko pullon aivan matalaksi. Jossain välissä enemmänkin ulvoin kuin haukuin. Pullo vaan röyhkeästi jatkoi oleskeluaan keskellä minun reittiäni. Kun pääsimme pullon luo nuuhkaisin sitä pari kertaa ja otin sen suuhuni. Kannoin sitä jonkin matkaa ja jätin sen sitten tien viereen säikyttelemään muita koiria. Siitäs sai mokoma pullo.

Rekun häkissä

Olen päättänyt tuoda vähän vaihtelua elämääni loikoilemalla välillä Rekun häkissä. Emäntä ja isäntä eivät jostain syystä pidä siitä, että minä menen Rekun häkkiin. He luulevat, että se on juoni jolla pomotan Rekkua (missä he harmillista kyllä ovat aivan oikeassa). Niinpä he komentavat minut heti huomatessaan pois Rekun häkistä ja menemään omaan häkkiini. Joskus olen kyllä saanut olla Rekun häkissä pitkäänkin, kun isäntäväki ei ole huomannut mitään. Rekku ei tunnu välittävän aluevaltauksestani, tai ainakaan hän ei ole tehnyt asialle mitään.

Eilen kun isäntä komensi minut siirtymään Rekun häkistä (joka on musta sinisellä matolla) omaan häkkiini (joka on hopeinen vihreällä matolla), en suostunut heti siirtymään. Sen sijaan Rekku änkesi myös omaan häkkiinsä! Siellä me olimme vähän aikaa hölmistyneinä molemmmat. Isäntä komensi meidät sivulle ja sitten menemään takaisin häkkiin. Minä menin omaan häkkiini, mutta nyt Rekku tuli MINUN häkkiini! Hyvin me sinne mahduimme, minä takaseinälle ja Rekku oviaukon ääreen. Isännälle ei kelvannut sekään: komento kuului taas sivulle ja sieltä omiin häkkeihin. Ihme sekoilua!

Luonnetesti

Kävin tänään testauttamassa luonteeni. Minut vietiin Kaarinaan, jossa odotti pari tuomaria, runsaasti yleisöä ja muutama kanssatestattava.
Kun vuoroni tuli, alkoi melkein heti kamala rankkasade ja ukkonen. Testi keskeytettiin ja menimme latoon pitelemään sadetta. Minua se ei haitannut lainkaan, vaan kävin ladon soralattialle pitkäkseni ja otin pienet torkut.
Kun testiä jatkettiin, satoi vielä rankasti. Mutta ei minua sadekaan haitannut! Panin vain korvat kaksinkerroin luimuun ja suoritin testin loppuun.
Testin jälkeen suoritukseni todettiin hyväksytyksi pistemäärällä +206! Se oli päivän paras suoritus. Kasvattaja ilahtui valtavasti ja muutkin taputtivat minulle.

Tässä esittelen kohtuullista taisteluhaluani tuomarille. Sade ei ollut vielä alkanut.

Tässä vielä tulokset:
- Toimintakyky: Kohtuullinen (+1)
- Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1)
- Puolustushalu: Pieni (+1)
- Taisteluhalu: Kohtuullinen (+2)
- Hermorakenne: Tasapainoinen (+2)
- Temperamentti: Kohtuullisen vilkas (+2)
- Kovuus: Kohtuullisen kova (+3)
- Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (+3)
- Laukaisupelottomuus: Laukausvarma (+++)

Yhteensä: +206 p.


Testin jälkeen sain palkinnoksi peuhata Rontin ja Feon kanssa.

Valppaana

En pidä hiipijöistä. Jos isäntä tai emäntä yrittävät hiipiä sisätiloissa, minä huomaan sen VÄLITTÖMÄSTI ja rupean vinkumaan tai jopa haukkumaan. Varmuuden vuoksi pinkaisen usein myös hakemaan lähimmän lelun, jos se vaikka saisi heidät lopettamaan ärsyttävän hiipimisen.

Toinen asia mistä en pidä on naapurin kissa, joka on viettänyt kesäpäiviä pihallaan liekaan kytkettynä. Eilen livahdin naapurin pensasaidan läpi haukkumaan kissalle. Se vaan seisoi tyynesti paikallaan eikä ollut moksiskaan huomiostani. Isäntä kyllä oli, ja sain tempauksen johdosta kuulla kunniani.

Fanaattiset Fanit

Minä olen kuuluisa, tai siis oikeasti todella kuuluisa. Blogillani on eräiden tilastojen mukaan jopa miljoonia lukijoita ja blogger onkin joutunut suosioni takia hankkimaan lisää kaistanleveyttä. Sen lisäksi minun mukaani on nimetty eräs parturi-kampaamo Lahdessa. Kaikkihan tietävät, että Raisiossa on kaikkien valkkareiden oma kuja, mutta Salossapa on aivan pelkästään minun mukaani nimetty tie!

Koirien taholta minun fanittamiseni saa joskus hieman fanaattisiakin piirteitä. Rafun seuraksi suurimpien fanieni joukkoon on nykyään liittynyt Urpo. Ja mikäs siinä ollessa kuuluisa. Naantalissa minulla on oma maatila, jonne myös johtaa Villantie. Espanjassa olen kuulemma erityisen kuuluisa! Siellä minun mukaani on kuulemma nimetty kokonaisia kaupunkeja. Ainakin siellä on se yksi jalkapalloilija joka on kaimani (mutta hän ei osaa edetä pallon kanssa läheskään yhtä nopeasti kuin minä tai harhauttaa yhtä nokkelasti).

Kesän parhaat

Kesässä on parasta...

... tuore ruoho ja heinä. Ne pitävät vatsan kunnossa.

.. ojiin ja lätäköihin pulahtelu. En viitsi kuitenkaan kovin usein mennä polskimaan ilman Rekkua. Ei se ole puoliksikaan niin hauskaa yksin!

... lämpimät poutapäivät, kun ei ole liian kuuma eikä liian kylmä ja saadaan tehdä pitkiä kävelylenkkejä metsäpoluilla.

Hellepäivien huvit

Nyt on ollut koko viikon ihan älyttömän kuumaa. Emme ole pystyneet lenkkeilemään juuri yhtään, eikä oikein mitään muutakaan jaksa tehdä. Päivät menee kotona nukkuessa. Uimaankaan ei voi mennä, kun Rekku on vielä toipilas. Yöaikaan, yhdentoista jälkeen, onneksi voidaan tehdä vähän pidempiä lenkkejä metsässä.

Olen sentään päässyt parina päivänä riehumaan Urpon kanssa!

Intoa piukassa

Minähän olen tunnetusti aina valmis kaikenlaiseen hauskanpitoon. Olen hauskanpidon asiantuntija, joten jos muilla on hauskaa, on minun ehdottomasti päästävä siitä osalliseksi. Jos muilla ei ole hauskaa, osaan kyllä järjestää hauskaa itselleni ihan omin päin.

Olimme tässä eräänä päivänä Maskun suunnalla kävelyllä. Jossain vaiheessa Rekku vetäytyi syrjemmäksi luonnollisilla tarpeillaan käymään. En kuitenkaan voinut olla aivan varma siitä, ettei Rekku vetäytynyt syrjään pitääkseen hauskaa. Toimin siis kuten aina: heti kun Rekku palaa asioiltaan, ryntään hänen luokseen tarkastamaan, ettei hän vaan ole pitänyt hauskaa ilman minua.

Missäs kävit? Löysitkö syötävää vai piditkö muuten vaan hauskaa yksinäsi? Kerro heti kaikki!

Minun pitää tunnustaa, että olen suohullu. Kun pääsen suolle minulla alkaa välittömästi tassuja kuumottaa ja päässä viirata. Ehkä se johtuu suokaasuista tai pehmeästä turpeesta, mistäs minä tietäisin, mutta hepuli siitä joka tapauksessa seuraa. Ja kun hepuli iskee, silloin on mentävä.

Lähdetkös mukaan, Rekku? Tajuatko, me ollaan suolla! Nyt pitää ravata päättömästi ympyrää niin että turve lentää kaaressa! (Tämän jälkeen lähdin viipottamaan sellaista kyytiä, että kuvaan tallentui vain valkoinen viiva horisontissa!)

Kai sentään veteen tulet, Rekku? Sinä olet sentään vesilintujen noutaja, jolla on nopeasti kuivuva turkki. No, tule jo!

Hah, osaan tehdä isompia aaltoja kuin sinä!

Tämä on vielä aika kylmää. Alkaa tassut taas viilentyä suojuoksun jälkeen.