Mökkiviikonloppu

Vietimme myös viikonlopun mökkeillen. Yön aikana oli tullut talvi! Ulkona oli lunta ja pakkasta, mikä oli tosi kivaa. Ulkoilimme paljon ja nukuimme pitkiä päikkäreitä. Sipin lempipaikka on isäntäväen sängyn alla. Yölläkin kuului kauheaa kolinaa kun Sipi käänsi kylkeä.

Unenpöpperöinen lapsi kömpii sängyn alta. 

Lumessa teki vaan mieli keiriä ja hieroa selkää kylmään hankeen.

Välillä tietenkin voi käydä isännän luona hakemassa hellyyttä. 

Sitten otimme myös tanssiaskeleita.

Poseerasimme erään punaisen ladon edessä.

Rannassa voi tähystää lintuja. Vesi on liian kylmää uimiseen - minä tiedän, sillä pulahdin ojaan lenkillä. 

Mökkeilijät

Me olemme päässeet isännän kanssa mökkeilemään saaristoon! Täällä on tosi mukavaa. Metsässä on jo tosi keväistä ja melko kuivaakin. Käymme lenkillä vähintään kuusi kertaa päivässä! Minä juoksen useimmiten vapaana, mutta Sipi joutuu olemaan remmissä ainakin pimeällä, koska ei osaa vielä aivan joka tilanteessa käyttäytyä. Sisällä saamme loikoilla matoilla. Välillä katselemme ikkunasta ulos, jos vaikka meren jäällä näkyisi liikettä tai terassilla pikkulintuja. Sitten taas matto kutsuu.

Tässä poseeraamme mökkitien varressa Mussalossa. Sipiä naurattaa kevätauringossa.

Erityiskohtelua

Lahdessa on aina mukava käydä, sillä siellä saamme aina silloin tällöin osaksemme erityiskohtelua: aamupalan jälkeen saatamme päästä esipesemään jugurttikulhot. Ja näin kävi myös viime viikonloppuna.

Tässä kuvassa tosin viimeistelemme Sipin kanssa jälkiruokalautasia. Menyyllä oli muistaakseni suklaafondant, vaniljajäätelöllä ja vadelmilla. Minulla on tietenkin jo valmiiksi tiskitarkastajan koulutus ja toimiluvat, mutta Sipi vasta harjoittelee tiskaamista. Sipi on kiistämättä varsin nopea esipesijä, mutta ei yhtä huolellinen kuin minä.

Retkellä Maarian altaalla

Talvi on jo loppunut; kaikki lumet ovat sulaneet ja lämpötila nousi tänään +5 asteeseen. Kävimme Maarian altaalla pitkästä aikaa. Olen viimeksi ollut siellä pari vuotta sitten Rekun kanssa, Sipi ei ollut siellä vielä aikaisemmin käynytkään.

Oja oli vielä jäässä ja polku osittain hyvin liukas ja jäinen. Onneksi nelivedolla pääsee. 

Minä jouduin tietenkin heti alkuun näyttämään Sipille, kenen pillin mukaan tanssitaan. 

Sipi innostui laukkamaan kehää metsässä. Ja minun oli pakko koittaa saada se kiinni. 

Pitkospuut olivat osittain hyvin huonossa kunnossa. Niiden korjausprojekti näytti olevan työn alla reitin loppupäässä. 

Tässä koitamme tavata kylttiä. Sen mukaan olemme Rajakalliolla eli Liedon ja Maarian rajalla. 

Parkkipaikalta pitää kävellä tätä pitkää siltaa  pitkin polulle. Sipiä se vähän jännitti, kun molemmilta puolilta näkyi korkea pudotus jäälle. 

Olimme melko kuraisia kun pääsimme autoon ja kotona jouduimme pyykkiin. Retki oli kuitenkin sen arvoinen.

Suru-uutisia

Tänään sain kuulla, että ystäväni Bertta on kuollut. Minun tulee Berttaa ikävä (vaikka meillä oli välillä vähän erimielisyyksiäkin), olemmehan tunteneet ihan pennusta asti. Lohtua suo se, että kaikkein paras ystäväni ja isoveljeni Rekku on Berttaa vastassa. Hyvää matkaa Bertta!

Tutustuin Berttaan jo pentuna.

Rekku ja Bertta olivat erityisen hyvät ystävät. Heille ei tullut riitaa palloistakaan.

Bertta veneilemässä.

Rekun edeltäjä Billy näytti pikku-Bertalle, miten kattilasta voi juoda vettä.

Bertta ja minä oltiin joskus näinkin hyviä ystäviä.

Kaunis Bertta.

Sairastuvalta, päivää!

Terve! Minä olen nimittäin ainoa terve meidän laumassa tällä hetkellä. Isäntäväki on kuumeessa ja flunssassa ja Sipillä on kennelyskä.
Kaikki vaan lorvii ja lepäilee (paitsi isäntä, koska jonkunhan on meidätkin vietävä ulos ja tehtävä ruokaa ja käytävä kaupassa ja töissä). Sipi köhii ja niiskuttaa.
Onpas kurjaa! Onneksi minä olen terve ja voin pelata pallopelejä olohuoneen matolla.

Kuntoilua

Rakas treenipäiväkirja,
Viime viikonloppuna olimme kuntokuurilla. Lauantaina oli kestävyyspäivä ja sunnuntaina maksimivoimapäivä.
Aloitetaan lauantaista: Lähdimme pitkälle kävelylenkille Raision Petäsmäestä. Kävelimme Petäsmäen kuntoradan, sieltä Rekun haudalle ja sieltä Raision ABC:n ohi Kerttulaan ja takaisin autolle Petäsmäkeen. Lenkki kesti yhteensä 2 tuntia 20 minuuttia ja kävelyä tuli varmaan noin 10 kilometriä. Olin melkein koko ajan vapaana, mutta Sipi ei koska sillä on juoksut ja koska se on niin pönttö ettei sitä voi pitää vapaana.
Olimme aika uupuneita kun tulimme kotiin. Uni maittoi koko illan.
Sunnuntaina sitten teimme lyhemmän lenkin, mutta sitäkin vauhdikkaamman: menimme Naantaliin Luolajanjärven jäälle. Siellä isäntäväki puki jalkaan luistimet ja Sipille vetovaljaat. Minä sain taas kekkuloida vapaana. Sipi alkoi vetää emäntää luistimilla ja voi pojat että vauhti oli kova! Minä laukkasin rinnalla minkä pystyin ja hyökkäilin Sipin kimppuun aina kun isäntä tai emäntä kehui Sipin vetoa. Minusta se vetäminen on niin tylsää, ja kivempaa olisi ollut, jos Sipikin olisi ollut vapaana niin oltaisiin voitu painia.
Juoksimme kaksi kertaa radan ympäri, yhteensä noin 3,5 kilometriä. Tosin rata oli ihan piilossa koska jään päällä oli noin 5 senttiä uutta lunta. Olimmea aivan poikki kahden kierroksen jälkeen.
Lenkin jälkeen saimme hyvällä omallatunnolla rouskuttaa poron kylkiluita, nam.

Punasipulia

Voi kurjaa, Sipi aloitti juoksut maanantaina. Toisaalta niitä on odotettu jo muutama kuukausi, sillä edelliset juoksut olivat juhannuksena. Minä olin kyllä sanonut Sipille, että ei kannata tehdä juoksuja ollenkaan, niin ei tarvitse pitää niitä typeriä juoksuhousuja. Mutta minkäs se Sipi luonnolle voi. Oikeastaan olen vähän kateellinen; minulle kun ei enää juoksuja tule. Hieman haikeana haistelen Sipin pyllyä vähän väliä. Ollapa vielä nuori neito!

Talvitunnelmointia Haunisten altaalla

Kävimme juuri Haunisten altaalla iltalenkillä. Siellä oli ihanan talvista: pakkasta oli noin 15 astetta ja taivaalla loistivat tähdet. Vain Sipin ja minun riehumisen äänet rikkoivat täydellisen tunnelman. Tai no, jos meiltä kysytään niin juuri meidän äänet tekivät tunnelmasta täydellisen. Eihän mikään ulkoilulenkki ole tärkeä, jollei koirat olet mukana.
Haunisten allas oli jäätynyt umpeen. Näimme jäällä otsalamppujen valossa liikkuvia pyöräilijöitä ja luistelijoita. Mekin kävimme jäällä hieman painimassa ja kävelemässä. Kyllä talvi on mukavaa aikaa!

Talvikuvia

Vihdoin tuli talvi ja pakkanen! Minua alkoi jo masentaa ainainen syksy ja olinkin vähän allapäin vielä pari viikkoa sitten, kun meillä oli vaan kuraa ja mustaa ja synkkää.
Pienen piristyksen saimme toissaviikolla, kun kävimme Urpon kanssa treenamassa vähän tottelevaisuutta Koivuluodon koirakentällä. Minun treenini meni ihan hyvin, mutta Sipi oli taas hieman liian innokas eikä aluksi pystynyt tekemään muuta kuin huutamaan. Sipi pantiin välillä autoon jäähylle ja toisella yrityksellä meni jo vähän paremmin.
Parasta oli kuitenkin se, kun pääsimme kolmestaan painimaan Koivuluotoon! Kurapyykkiä siitä taas seurasi, mutta ei se haitannut.

Nyt meillä on kunnon pakkaset. Tassuja vähän kipristelee, mutta se ei haittaa. Tänään kävimme Naantalissa Aurinkopolulla ulkoilemassa. Meillä ei Sipin kanssa ole mitään pahaa sanottavaa Naantalista, päin vastoin. Siellä on aina ollut tosi kivaa.

Sipi poseeraa.

Poseeraamme yhdessä auringonlaskussa. 

Isäntä, heitä minulle keppi!

Sipi lähti huitelemaan. Onneksi minä olen niin kiltti että en häippäse.

Sipi näyttää minulle kieltä kun koitan antaa sille palautetta.

Pieni paini on aina paikallaan.

Aurinko painui metsän taakse ja meidän oli aika lähteä kotiin.