Everin kanssa iltalenkillä

Sipi lähti tänään iltapäivällä BH-treeneihin, niin kuin jo muutamana tiistaina peräkkäin. Treenit eivät oikein etene, sillä Sipillä on suuria vaikeuksia saada seuraaminen kuntoon. Heti kun emännän käsi (joka on tietenkin täynnä herkkuja) siirtyy Sipin kuonon edestä vähänkin kauemmas, lähtee Sipi huitelemaan. Tämä asia on saatava kuntoon ennen kuin voi ajatellakaan BH-koetta.
Onneksi itse olen mallioppilas, jolla ei tosiaankaan ole ollut tuollaisia vaikeuksia!

Tänään Sipin treenit kuitenkin loppuivat lyhyeen, sillä kentän laidalle ilmestyi veljeni Everi emäntineen. Päätettiin jättää tyhmät treenit ja lähteä kiertämään Haunisten allas. Se oli Sipistä paljon hauskempaa, sillä Everihän on todella hyvää seuraa. Everin teki monta kertaa mieli mennä altaaseen uimaan, mutta koska lämmintä oli vain 8 astetta, päättivät ihmiset, ettei tällä kertaa kukaan ui.
Lenkki meni hyvin ja emännillä oli hauskaa. Oi jospa oisin saanut olla mukana.

Hoitotäteinä

Olimme viikko sitten hoitamassa "serkkujamme" Urpoa ja Kärsää. Heidän isäntäväkensä oli reissussa, joten me pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme viikonlopuksi sinne. Oli aika lämmin keli, joten oli mukava olla pihalla ja vaan köllötellä. Kovin pitkään emme tosin malttaneet köllötellä, sillä hyvin usein meidän piti ryhtyä painimaan poikien kanssa. Minä painin Urpon kanssa ja Sipi Kärsän. Se oli mielestäni hyvä ja toimiva työnjako.



Välillä olimme sisällä, jottei meno olisi mennyt ihan päättömäksi. Silloin menimme kaikki neljä sohvalle, eikä ihmisille jäänyt yhtään tilaa.



Tottakai emäntä laittoi meidät myös poseeraamaan. Se tosin oli tuplasti hankalampaa, koska Kärsä ei meinannut pysyä paikallaan niin kauaa, että kamera olisi saanut tarkennettua. Tässä siis epätarkka, heilahtanut kuva meistä neljästä.

Supikoira!

Eilen normaalilta päivälenkiltä palatessamme minä äkkäsin supikoiran! Se on melko epätavallista, sillä yleensä Sipillä on tarkempi supikoiratutka. Säntäsimme kuitenkin molemmat supikoiraa kohti, mutta se ei lähtenytkään karkuun, vaan vetäytyi pensaaseen ja alkoi sähisemään meille. Sähinä ja rähinä kuului selvästi Sipin haukunnan lomasta, ja taisin minäkin vähän äännähtää. Isäntä ehti kuitenkin nopeasti meidän luo ja saimme molemmat kuulla kunniamme: meidät käskettiin pois supikoiran luota ja maahan odottamaan. Supikoira ei pelännyt isäntääkään, se vain seistä tapitti pensaan juuressa kuin täytetty.

Jatkaessamme päivälenkkiä kotiin asti minä meinasin sännätä jokaiseen pensaaseen tarkistamaan, ettei siellä vaan ole enempää supikoiria.

Vapun juhlinta

Vappuna meille tuli monta vierasta. Ensin ovesta tulivat Urpo ja Kärsä, ja sen jälkeen tasaiseen tahtiin isoja ja pieniä ihmisiä. Yhteensä meitä oli seitsemän aikuista, neljä lasta ja neljä koiraa. Oikein mukavat juhlat! Meille ei tullut riitaa edes leluista. Ainoastaan se oli hiukan tylsää, kun lapset huijasivat meidät leikkimään ilmapalloilla, jotka tietenkin sitten pamahtivat kun otimme niitä suuhun.
Kaikkein väsynein juhlija oli Kärsä, joka simahti milloin mihinkin.
Isäntä grillasi pihalla nakkeja ja makkaraa, ja Sipi kävi varastamassa yhden maahan pudonneen hiiltyneen nakin. Muuten emme saaneet mitään erityisiä vappuherkkuja.
Kylläpä meitä väsytti seuraavana päivänä. Ja vielä sitäkin seuraavana päivänä.

Treenejä

Pääsimme tänään taas treenaamaan valkkariporukassa. Kaikki muut matkustivat tällä kertaa meidän luokse Turkuun ja me vain kävelimme treenikentälle.
Minä harjoittelin alokasluokan hyppyä ja liikkeestä seisomista (edelleen...) ja Sipi opetteli ihan perusjuttuja, kuten seuraamista ja paikallaoloa. Minäkin olin ryhmäpaikallaolossa, ja isäntä vähän unohti vapauttaa minut, kun sillä soi puhelin. Minun paikallaolostani tuli siis noin kolme kertaa pidempi kuin muiden. Mutta se ei haitannut, olen niin taitava.
Treenien jälkeen kävimme Koivuluodossa kävelemässä yhdessä. Olipa aika kova meteli, kun noin 10 valkkaria lähti yhtä aikaa lenkkeilemään. Osa vielä odotti autossa ja pääsi toisessa erässä jaloittelemaan. Tapasin äitini Minton ja minun oli aivan pakko käydä maahan selälleni ja alistua kunnolla. Siihen tuli sitten muitakin ja Sipi hieman ihmetteli, että mikä minulla on hätänä kun olen joukon keskellä ihan alistuneena. Pääsin onneksi nopeasti jalkeille ja jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kävelylenkin jälkeen menimme kotiin ja isäntäväki tarjosi ihmisille kahvia. Minä ja Sipi oltiin niin poikki, että vain makasimme pöydän alla hiirenhiljaa.

Talvilomatunnelmia

Terveisiä talvilomalta Rukalta!

Tällaisessa mökissä asumme tämän viikon. Kevätaurinko on jo sulattanut hanget mökin edestä ja terassilla on mukavan lämmintä.

Minä otin itselleni oikeuden mennä sohvalle, kuten minulla on lomalla yleensä tapana. Isäntäväki ei hennonnut kieltää minua - sen sijaan he laittoivat pyyhkeen sohvan suojaksi. Kotonahan emme koskaan saa mennä sohvalle edes puolella tassulla, mutta lomat ovat erikseen. Sipi ei toistaiseksi ole uskaltanut kokeilla sohvaa.

Tänä aamuna oli hankikanto! Se mahdollistaa lempiharrastuksemme eli painimisen paljon laajemmalla alueella kuin lumen ollessa sohjoista ja pehmeää.

Sipi pääsi myös kokeilemaan vetovaljaita ja vetikin isäntäväkeä sekä suksilla että potkukelkalla. Sipi taitaa tykätä vetämisestä. Minä myös kokeilin sitä nuoruudessani, mutta se ei oikein ollut mun juttu.

Silakkasuu

Tänään kun palasimme mökiltä isäntä osti pussillisen silakkaa. Myöhemmin kotona, kun isäntä perkasi silakoita, hän antoi Sipille ja minulle yhden silakanpuolikkaan maistiaisiksi. Mutta kas kummaa: Sipi, joka yleisesti tunnetaan valtavasta ruokahalustaan, ei halunnutkaan syödä raakaa silakkaa. Sipi ei edes suostunut ottamaan kalaa suuhunsa! Sen sijaan minä, joka puolestani olen aiemmin kunnostaunut nirsoilun jalossa taidossa, päätin pienen harkinnan jälkeen syödä molempien silakka-annokset, niin että maiskutus vain kävi. Hengitykseni tuoksahti loppupäivän ajan ehkä hieman tavanomaistakin kalaisammalta ja ilmeeni olivat vähän muikkumaisemmat. Mutta pääsinpä yllättämään kaikki olemalla avoin uusille makuelämyksille!

Jännittävä aamulenkki

Tänä aamuna näimme aamulenkillä hirven, ihan läheltä! Minä juoksin heti hirven luo sitä tervehtimään, mutta hirvi lähtikin löntystelemään toiseen suuntaan. En viitsinyt lähteä seuraamaan hirveä, sillä isäntä kutsui minua kovaäänisesti. Sipi oli onneksi kytkettynä, sillä Sipillä menee korvat melkein aina lukkoon hirvien, peurojen, jänisten, supikoirien ja muiden metsänelävien näköpiirissä. Metsässä näkyi myös paljon ihan tuoreita peuranjälkiä, sillä yöllä oli tullut ohut kerros lunta.

Jännittävästä aamulenkistä huolimatta jaksoimme istua nätisti terassilla aamupalaa odottamassa. Terassin lumikerrokseen jäi hauskat pyllynjäljet niille paikoille, joissa istuimme ja makasimme ruokaa odottamassa. Sipin pyllynjälki on oikealla, se on se isompi.

Vieraita ja treenejä

Meidän melkein koko viime viikko meni mökkeillessä. Siellä on niin ihanan rauhallista ja leppoisaa.
Eilen tulimme kuitenkin kotiin ja meille tuli myös pieni poika kylään. Se juoksutti meitä pallojen ja muiden lelujen perässä ja halusi komentaa meitä istumaan ja maahan ja paikkaan koko ajan. Kyllä me ihan hyvin tultiin toimeen. Illalla Sipi jäi hetkeksi pikkupojan viereen nukkumaan ja se oli molemmista kivaa.

Tänään lähdimme aamulla aikaisin autolla kohti Kirkkonummea. Siellä oli taas valkkaritreenit. Minä harjoittelin avoimen luokan hyppyä ja liikkeestä seisomista. Kyllä minä ne varmaan pian opin. Sipi harjoitteli myös hyppyä sekä noutoa.
Hauska päivä hauskojen kavereiden kanssa!

Mökkiviikonloppu

Vietimme myös viikonlopun mökkeillen. Yön aikana oli tullut talvi! Ulkona oli lunta ja pakkasta, mikä oli tosi kivaa. Ulkoilimme paljon ja nukuimme pitkiä päikkäreitä. Sipin lempipaikka on isäntäväen sängyn alla. Yölläkin kuului kauheaa kolinaa kun Sipi käänsi kylkeä.

Unenpöpperöinen lapsi kömpii sängyn alta. 

Lumessa teki vaan mieli keiriä ja hieroa selkää kylmään hankeen.

Välillä tietenkin voi käydä isännän luona hakemassa hellyyttä. 

Sitten otimme myös tanssiaskeleita.

Poseerasimme erään punaisen ladon edessä.

Rannassa voi tähystää lintuja. Vesi on liian kylmää uimiseen - minä tiedän, sillä pulahdin ojaan lenkillä.