Viikonloppuna lähdimme reissuun Satakuntaan. Olemme käyneet melkein joka vuosi erään sukulaistytön syntymäpäiväjuhlissa. Ensimmäisen kerran olin siellä jo pentuna ja sittemmin olen käynyt siellä lähes joka vuosi.
Tänä vuonna ei jaettu hassuja hattuja, eikä vieraina ollut muita koiria kuin minä ja Sipi.
Onneksi meillä oli silti hauskaa. Lapset jaksoivat leikittää ja paijata meitä.
keskiviikko 15. tammikuuta 2020
lauantai 4. tammikuuta 2020
Uudenvuodenjuhlat
Vietimme uudenvuodenaattoa Urpon ja Kärsän kanssa, kuten viime vuonnakin. Kävimme ensin kävelemässä Paimion luontopolun ja se oli jälleen mukavaa.

Tällä kertaa otimme mukaan eväät, ja pysähdyimme laavulle paistamaan makkaraa.
Meistä oli erittäin mielenkiintoista seurata, kun isäntä valmisteli makkaroita.
Laavuretki kesti aika kauan, mutta lopulta menimme Urpon ja Kärsän kotiin valmistautumaan iltaan. Emme me koirat tosin jaksaneet enää oikein innostua mistään, kun olimme niin poikki. Enimmäkseen makasimme koirien patjoilla ja sohvilla. Kyllä meistäkin huomaa, ettemme ole ihan nuoria enää. Kärsä on nuorin ja hänkin on jo melkein 6-vuotias.
Uusi vuosi alkoi hyvin. Ei ole ollut myrskyjä tai muutakaan kamalaa vielä. Olemme ulkoilleet ja nauttineet muutamista pakkaspäivistäkin. Yhtenä päivänä kävimme lenkillä uudessa paikassa nimeltä Pomponrahka. Mutta koska minulla oli päällä pomppa, nimesimme paikan Pompanrahkaksi!

Tällä kertaa otimme mukaan eväät, ja pysähdyimme laavulle paistamaan makkaraa.
Meistä oli erittäin mielenkiintoista seurata, kun isäntä valmisteli makkaroita.
Laavuretki kesti aika kauan, mutta lopulta menimme Urpon ja Kärsän kotiin valmistautumaan iltaan. Emme me koirat tosin jaksaneet enää oikein innostua mistään, kun olimme niin poikki. Enimmäkseen makasimme koirien patjoilla ja sohvilla. Kyllä meistäkin huomaa, ettemme ole ihan nuoria enää. Kärsä on nuorin ja hänkin on jo melkein 6-vuotias.
Uusi vuosi alkoi hyvin. Ei ole ollut myrskyjä tai muutakaan kamalaa vielä. Olemme ulkoilleet ja nauttineet muutamista pakkaspäivistäkin. Yhtenä päivänä kävimme lenkillä uudessa paikassa nimeltä Pomponrahka. Mutta koska minulla oli päällä pomppa, nimesimme paikan Pompanrahkaksi!
lauantai 28. joulukuuta 2019
Rankka joulujuhla
Joulu on juhlittu ja voin vihdoin huokaista helpotuksesta. Tänä vuonna me juhlimme samalla porukalla kuin viime vuonna. Minä olin vielä stressaantuneempi kuin vuosi sitten. Jotenkin se meteli ja ihmispaljous kävi minun hermoilleni, joten päätin vetäytyä kodinhoitohuoneen perälle omaan rauhaan. Vietinkin siellä lähes koko joulun ihan yksin. Ihmiset olivat minusta aika huolissaan, mutta minä olin vaan iloinen että keksin rauhallisen paikan, jossa kukaan ei häirinnyt minua.
Miska-koiran kanssa meni ihan kivasti alun jälkeen. Ensimmäisenä iltana Miska nimittäin päätti kokeilla, voisiko hän hypätä minun selkääni! No, hän yritti kerran ja minä annoin niin tiukkaa palautetta, ettei tarvinnut kokeilla enää toista kertaa. Meidän välit ovat viileän asialliset.
Tapaninpäivänä lähdimme porukalla Kervan laavulle. Minä en välittänyt sielläkään muiden seurasta, vaan vetäydyin kauemmas omiin oloihini. Se sai ihmiset taas huolestuneiksi.
Mutta illalla, kun kaikki olivat lähteneet koteihinsa ja meillä oli huonekalut taas normaalissa järjestyksessä, minä muutin kodinhoitohuoneesta takaisin muiden seuraan ja kaikki oli ihan hyvin taas.
Kävimme vielä iltakävelyllä belgialaisten kavereidemme kanssa. Ne olivat kasvaneet viime vuodesta, mutta olivat mielestäni vieläkin ihan pentuja.
Nyt joulu on ohi ja voin elää taas normaalia rauhallista elämää.
Miska-koiran kanssa meni ihan kivasti alun jälkeen. Ensimmäisenä iltana Miska nimittäin päätti kokeilla, voisiko hän hypätä minun selkääni! No, hän yritti kerran ja minä annoin niin tiukkaa palautetta, ettei tarvinnut kokeilla enää toista kertaa. Meidän välit ovat viileän asialliset.
Tapaninpäivänä lähdimme porukalla Kervan laavulle. Minä en välittänyt sielläkään muiden seurasta, vaan vetäydyin kauemmas omiin oloihini. Se sai ihmiset taas huolestuneiksi.
Mutta illalla, kun kaikki olivat lähteneet koteihinsa ja meillä oli huonekalut taas normaalissa järjestyksessä, minä muutin kodinhoitohuoneesta takaisin muiden seuraan ja kaikki oli ihan hyvin taas.
Kävimme vielä iltakävelyllä belgialaisten kavereidemme kanssa. Ne olivat kasvaneet viime vuodesta, mutta olivat mielestäni vieläkin ihan pentuja.
Nyt joulu on ohi ja voin elää taas normaalia rauhallista elämää.
lauantai 14. joulukuuta 2019
Minä inhoan
Lista asioista, joita inhoan:
- Pitkospuita ja kapeita siltoja. Yleensä kierrän ne, jos vaan mahdollista, varsinkin jos pitkospuissa on rako tai jos ne liikkuvat muiden kävelijöiden painosta.
- Kännykän merkkiääniä (erityisesti Facebookin tykkäysääntä). Isäntäväki on ottanut kännyköistään kaikki merkkiäänet pois päältä minun takiani.
- Kun emäntä mankeloi lakanoita. Pelkkä mankelin käynnistäminen saa minut levottomaksi.
- Kun joku yrittää paijata ja helliä minua. Lähden heti pois. Sallin sen vain siinä tapauksessa, että saan jonkun erityishyvän palkinnon.
- Jos ulkona joku risu koskettaa minua kylkeen kun kävelen. Kiljahdan aina kun näin käy.
- Kun ulkona tuulee niin kovaa että nurkissa vinkuu ja liesituulettimen pelti rämisee. Silloin hakeudun ihmisten seuraan ja minua pitää lohduttaa.
Sen sijaan tykkään tosi paljon näistä:
- Kaali (erityisesti kyssäkaali, mutta myös keräkaali).
- Omassa pedissä torkkuminen ja takkahuoneen sängyllä nukkuminen.
- Ruuan kerjääminen. Olen tullut tässä tosi hyväksi vanhemmiten.
- Nurmikolla loikoilu omissa oloissani. Sillä ei ole väliä onko nurmikko kuiva, kurainen vai lumen alla, pääasia että se on nurmikko.
- Pitkospuita ja kapeita siltoja. Yleensä kierrän ne, jos vaan mahdollista, varsinkin jos pitkospuissa on rako tai jos ne liikkuvat muiden kävelijöiden painosta.
- Kännykän merkkiääniä (erityisesti Facebookin tykkäysääntä). Isäntäväki on ottanut kännyköistään kaikki merkkiäänet pois päältä minun takiani.
- Kun emäntä mankeloi lakanoita. Pelkkä mankelin käynnistäminen saa minut levottomaksi.
- Kun joku yrittää paijata ja helliä minua. Lähden heti pois. Sallin sen vain siinä tapauksessa, että saan jonkun erityishyvän palkinnon.
- Jos ulkona joku risu koskettaa minua kylkeen kun kävelen. Kiljahdan aina kun näin käy.
- Kun ulkona tuulee niin kovaa että nurkissa vinkuu ja liesituulettimen pelti rämisee. Silloin hakeudun ihmisten seuraan ja minua pitää lohduttaa.
Sen sijaan tykkään tosi paljon näistä:
- Kaali (erityisesti kyssäkaali, mutta myös keräkaali).
- Omassa pedissä torkkuminen ja takkahuoneen sängyllä nukkuminen.
- Ruuan kerjääminen. Olen tullut tässä tosi hyväksi vanhemmiten.
- Nurmikolla loikoilu omissa oloissani. Sillä ei ole väliä onko nurmikko kuiva, kurainen vai lumen alla, pääasia että se on nurmikko.
torstai 12. joulukuuta 2019
Ystävä karussa
Huomio lukijani Lohjan seudulla! Saksanpaimenkoiraystäväni on karannut tiistaina ja havaintoja kaivataan. Kaikki silmät auki.
tiistai 10. joulukuuta 2019
Viikonloppuvierailu Lahteen
Lähdimme viikonloppuna käymään Lahdessa. Olemme käyneet siellä monen monta kertaa ja muistamme paikat hyvin.
Lahdessa oli ollut aivan talvista aiemmin viikolla, mutta nyt lumet olivat sulaneet. Vain vähän kuuraa oli maassa. Ei se meitä tietenkään haitannut, me iloitsimme silti pitkästä metsälenkistä tutuilla poluilla.
Sipi hyppäsi meidän vakiotemppukiven päälle. Minä en viitsinyt, koska minun ei enää tarvitse hyppiä turhanpäiten mihinkään. Sipi sai tästä tempusta tietenkin asianmukaisen palkkion.
Ystävämme Miska käy välillä myös Lahdessa ja hänen pieni lempipallonsa löytyi lelukorista. Sipi otti sen välittömästi hallintaansa.
Lahdessa oli ollut aivan talvista aiemmin viikolla, mutta nyt lumet olivat sulaneet. Vain vähän kuuraa oli maassa. Ei se meitä tietenkään haitannut, me iloitsimme silti pitkästä metsälenkistä tutuilla poluilla.
Sipi hyppäsi meidän vakiotemppukiven päälle. Minä en viitsinyt, koska minun ei enää tarvitse hyppiä turhanpäiten mihinkään. Sipi sai tästä tempusta tietenkin asianmukaisen palkkion.
Ystävämme Miska käy välillä myös Lahdessa ja hänen pieni lempipallonsa löytyi lelukorista. Sipi otti sen välittömästi hallintaansa.
maanantai 2. joulukuuta 2019
Adventtikävely Maskun Rivieralla
Tänä vuonna teimme ensimmäisenä adventtina reippaan kävelylenkin Maskun Rivieralla. Mukana oli myös Nipsu.
Edellisenä päivänä oli satanut lunta maahan ja keli oli tosi talvinen.
Oli mukavaa ulkoilla valoisassa ja poutaisessa säässä pitkästä aikaa.
Karevansuon pitkospuilla kuljimme peräkkäin arvojärjestyksessä. Minä edellä, sitten Sipi ja viimeisenä pieni Nipsu punaisessa manttelissaan.
Edellisenä päivänä oli satanut lunta maahan ja keli oli tosi talvinen.
Oli mukavaa ulkoilla valoisassa ja poutaisessa säässä pitkästä aikaa.
Karevansuon pitkospuilla kuljimme peräkkäin arvojärjestyksessä. Minä edellä, sitten Sipi ja viimeisenä pieni Nipsu punaisessa manttelissaan.
torstai 28. marraskuuta 2019
Lounasvieraita
Meillä kävi eilen lounasvieraina Urpo ja Kärsä. Sipi säntäsi ulos, kun kuuli että auto ajoi pihaan. Kun autosta hyppäsivät Urpo ja Kärsä, Sipi järkyttyi ja teki täyskäännöksen! Minusta oli ihan kivaa, että tuli kavereita, kunhan ne muistavat totella minua joka hetki. Muistuttelin siitä alkuun tiheästi.
Lounas meni nopeasti, kun Sipi ja minä olimme olkkarissa ja poikakoirat linnoittautuivat keittiöön.
Sitten ne lähtivätkin kotiin. Emme käyneet edes yhdessä lenkillä. Ensi kerralla sitten!
Lounas meni nopeasti, kun Sipi ja minä olimme olkkarissa ja poikakoirat linnoittautuivat keittiöön.
Sitten ne lähtivätkin kotiin. Emme käyneet edes yhdessä lenkillä. Ensi kerralla sitten!
sunnuntai 24. marraskuuta 2019
Sunnuntaipatikka Rettun laavulle
Koska oli luvattu kaunista säätä päätimme lähteä ulos. Suuntasimme tietenkin suosikkipoluillemme Kuhankuonon retkeilyreitistöön, Kurjenrahkan kansallispuiston kupeeseen. Tällä kertaa suuntasimme Vajosuon vaellukselle.
Reitti alkoi n. kilometrin matkalla vanhan aarnimetsän halki. Olimme hyvin innoissamme ja isäntäväkeä joutui koko ajan odottamaan.
Sitten piipahdimme kurkistamaan itse Vajosuota. Pitkospuut olivat kuuran peitossa ja tassuistamme jäi kuuraan sympaattisia kuvioita.
Myös suo oli jäätynyt niin että se kantoi meidän 30 kiloamme.
Suolla kävi hyytävä tuuli ja lisäksi varpaat menevät aina välillä pitkospuiden rakoon.
Siksi metsäpoluilla juokseminen on rennompaa.
Laaskalliolla jouduimme poseeraamaan kiven päällä.
Lounastaukoa pidettiin Rettun laavulla. Saimme maistaa avotulella grillattua saksalaista bratwurstia. Se maistui possulta mutta oli suolaisempaa.
Tykkään vielä kovasti ulkoilla. Valitettavasti en enää 11-vuotiaana jaksa aivan yhtä pitkiä lenkkejä kuin silloin joskus. Kerjäämiseen energiani on kyllä toistaiseksi aina riittänyt.
Suostuimme poseeraamaan myös laavussa vähän aikaa, sillä kaikkia makkaranpaloja ei vielä ollut jaettu.
Lounastauon pitkittyessä päätimme pitää lihakset lämpiminä pienellä kisailulla. Sipihän sen taas aloitti, mutta minä määrään vielä tahdin.
Sitten olikin jo aika tassutella takaisin kotia kohti. Kiitos kansallispuistolle ja nähdään seuraavalla käynnillä!
Reitti alkoi n. kilometrin matkalla vanhan aarnimetsän halki. Olimme hyvin innoissamme ja isäntäväkeä joutui koko ajan odottamaan.
Sitten piipahdimme kurkistamaan itse Vajosuota. Pitkospuut olivat kuuran peitossa ja tassuistamme jäi kuuraan sympaattisia kuvioita.
Myös suo oli jäätynyt niin että se kantoi meidän 30 kiloamme.
Suolla kävi hyytävä tuuli ja lisäksi varpaat menevät aina välillä pitkospuiden rakoon.
Siksi metsäpoluilla juokseminen on rennompaa.
Laaskalliolla jouduimme poseeraamaan kiven päällä.
Lounastaukoa pidettiin Rettun laavulla. Saimme maistaa avotulella grillattua saksalaista bratwurstia. Se maistui possulta mutta oli suolaisempaa.
Tykkään vielä kovasti ulkoilla. Valitettavasti en enää 11-vuotiaana jaksa aivan yhtä pitkiä lenkkejä kuin silloin joskus. Kerjäämiseen energiani on kyllä toistaiseksi aina riittänyt.
Suostuimme poseeraamaan myös laavussa vähän aikaa, sillä kaikkia makkaranpaloja ei vielä ollut jaettu.
Lounastauon pitkittyessä päätimme pitää lihakset lämpiminä pienellä kisailulla. Sipihän sen taas aloitti, mutta minä määrään vielä tahdin.
Sitten olikin jo aika tassutella takaisin kotia kohti. Kiitos kansallispuistolle ja nähdään seuraavalla käynnillä!
torstai 21. marraskuuta 2019
Synkkää marraskuussa
Nyt on ollut niin synkkää, ettei meitä ole inspiroinut tehdä mitään erityisen hauskaa. Olemme käyneet normaalit lenkit ja muutenkin elämä on ollut ihanan tavallista viime aikoina.
Viikonloppuna kerkesimme valoisalla ulos ja kävimme vanhoissa pennuusmaisemissani Raision Petäsmäessä.
Näitä polkuja tallailin paljon, silloin kun olin nuorempi. Kävimme täällä pitkillä lenkeillä harva se viikko ja siksi tunnen nämä reitit kuin omat taskuni.
Sää oli mitä kuraisin ja se näkyi ikävästi tassuissa ja vatsapuolella.
Kurasää ei estänyt meitä pitämästä hauskaa! Juoksentelimme ympäriinsä normaaliin tapaan. Se hyvä puoli näissä säissä on, ettei lenkkipoluilla juuri ole muita kulkijoita.

Tämän kyltin kohdalla pysähdyin ja yritin viestiä emännälle, että tästä pitää kääntyä kotiin. Enhän minä muistanut, ettemme enää asu Kerttulassa, eikä tästä pääse kotipoluille. Vanhat reitit on niin syvällä mielen sopukoissa.
Viikonloppuna kerkesimme valoisalla ulos ja kävimme vanhoissa pennuusmaisemissani Raision Petäsmäessä.
Näitä polkuja tallailin paljon, silloin kun olin nuorempi. Kävimme täällä pitkillä lenkeillä harva se viikko ja siksi tunnen nämä reitit kuin omat taskuni.
Sää oli mitä kuraisin ja se näkyi ikävästi tassuissa ja vatsapuolella.
Kurasää ei estänyt meitä pitämästä hauskaa! Juoksentelimme ympäriinsä normaaliin tapaan. Se hyvä puoli näissä säissä on, ettei lenkkipoluilla juuri ole muita kulkijoita.

Tämän kyltin kohdalla pysähdyin ja yritin viestiä emännälle, että tästä pitää kääntyä kotiin. Enhän minä muistanut, ettemme enää asu Kerttulassa, eikä tästä pääse kotipoluille. Vanhat reitit on niin syvällä mielen sopukoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















