Peltolenkki

Oli niin aurinkoinen ja keväinen pitkäperjantai, että päätimme lähteä junaradan toiselle puolelle peltolenkille. Isännällä oli taskussa tennispalloja. Tässä minun palloni on jo lentänyt ja Rekun pallo on juuri ilmassa toiseen suuntaan.

Olen supernopea juoksija! Kun olen saanut oman palloni, hyökkään Rekun suuntaan ja koitan ehtiä ottaa hänenkin pallonsa. Eihän se tietysti ole mahdollista, mutta aina kannattaa yrittää!

Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Lopuksi vielä video siitä, miten isäntä juoksuttaa meitä. Ja mehän juoksemme!

Meistä tehtiin tauluja!

Olen Rekun kanssa toiminut mallina. Oikeastaan meidän valokuvat olivat malleina, kun taiteilija teki meidän kuvista kaksi taulua. Ne eivät ole vielä seinällä, mutta tässä pienet maistiaiset siitä, mitä taiteilija näki meissä:

Pikaiset kuulumiset

Ilmoitan pikaisesti, että olen ollut aika kiireinen viime aikoina. Olimme Rekun kanssa Piikkiössä lomailemassa viikonlopun. Teimme siellä metsälenkkejä ja pihahommia.
Sillä välin kaikki lumet ovat sulaneet ja meidän takapihalla olevat krookukset ovat alkaneet kukkia.

Leppoisaa loikoilua

Eilen kävimme Bertan luona kylässä. Kävimme lenkillä merenrannassa ja sitten loikoilimme takapihalla. Oli ihan mukavaa lekotella iltapäiväauringossa ja tarkkailla kevätluontoa. Näimme jo perhosiakin.


Ihan Bertan viereen en viitsinyt mennä, vaikka me tulemmekin hyvin toimeen. Bertta on sellainen äitihahmo, mutta aika ankara. Emme esimerkiksi Rekun kanssa saa pitää keppejä lainkaan, jos Bertta on lähistöllä.

Illalla väsytti kovasti! Kyläilypäivät ovat aina aika rankkoja.

Aamujärkytys

Tänä aamuna tapahtui jotain aivan kamalaa. Istuskelin normaaliin tapaani ikkunan edessä ja katselin kadulle. Yhtäkkiä huomasin, että kissa löntystelee suoraan meidän pihaan päin! Se ihan noin vain käveli meidän aidan viereen ja istahti siihen tarkkailemaan luontoa. Aivan pöyristyttävää! Minä vinguin ja nostin karvat pystyyn. Yritin kommunikoida emännälle, että nyt on päästävä takapihalle ja vähän vikkelään!
Sitten Rekkukin huomasi kissan ja haukahti pari kertaa kovalla ja möreällä äänellä niin, että kissakin sen kuuli. Ja sitten se luikki pakoon.
Me jatkoimme normaaleja aamurutiineja shokin jälkeen.

Tennistreenit

Metsästä löytyy lumien sulaessa tennispalloja melkein joka lenkillä. Eteisessä on meidän saalis.


Kävimme tänään junaradan toisella puolella pitkällä lenkillä. Isännällä oli taskussa noita tennispalloja, ja vähän väliä kävimme Rekun kanssa kysymässä, joskos niitä voitaisiin heitellä hangelle.

Lopulta kärsivällisyys palkittiin.


Taivas oli synkkä ja ilma sateinen, mutta meitä se ei haittaa!

Talvi parhaimmillaan

Minun mielestäni talvi on juuri nyt parhaimmillaan. Hanki kantaa, on valoisaa ja juuri sopivan vilpoista. Lisäksi myrsky on ravistellut yllin kyllin keppejä hangelle poimittavaksi.

Olemme hyödyntäneet hienot olosuhteet ulkoilemalla mahdollisimman paljon. Isäntä innostui heittelemään meille lumipalloja. Yritin ottaa pallon suoraan kädestä jo ennen heittoa, mutta siitä seurasi lumipesut.

Eilen kävelimme Kullaanvuoren laavulle paistamaan makkaraa. Mekin saimme maistaa jäähtynyttä lenkkiä, mutta vasta kärsivällisyystestin jälkeen.

Tiedän kyllä, että lumi on pian muisto vain, mutta vielä on talvea jäljellä!

Löytöretkeilijät

Minä löysin tänään aamulenkillä kuolleen rotan. Se oli ns. pakastekuivattu tuote, ja sitä piti haistella hyvin tarkasti ja pitkään. Emäntä kuitenkin kielsi minua maistamasta sitä. Sitten minä löysin tennispallon, ja siitäkös riemua riitti. Rekku taisi tulla löydöistäni kateelliseksi, sillä päivälenkillä hän löysi itselleen oman tennispallon! Isäntä heitteli meille molempia palloja syvään, upottavaan lumeen mutta löysimme ne joka kerta. Ei kai vastalöydettyä nyt heti sovi hukata uudestaan.

Kevät!

Kevät tulee! Lunta näyttäisi olevan joka päivä vähemmän ja kadut täyttyy vesilammikoista.


Vanhasta muistista (ajalta ennen sterilointia) vaihdan talviturkkia perusteellisesti. Meidän olohuoneen matosta näkee heti, missä kohtaa olen loikoillut, kun se on täynnä valkoisia karvoja. Siitäkin huolimatta että meillä imuroidaan nykyään melkein joka päivä.

Ulkoilu on kivaa kun on valoisaa! Tänäänkin tehtiin pitkä metsälenkki, mutta kukaan ei ollutkaan mennyt siitä pitkään aikaan ja jouduttiin tarpomaan syvässä lumessa pitkän matkaa. Onneksi lopulta löydettiin tie.


Rekku on maailman helpoin huijattava. Huijaan sen painimatsiin säännöllisesti noin kolme kertaa joka lenkillä.

Ei tarvitse kuin vähän laittaa kuonoa ryppyyn ja tölväistä kylkeen. Rekku on aina messissä!

Kaupunkilenkki

Pitkästä aikaa päätimme lähteä päivälenkille kaupungille. Metsälenkkejä ollaan tehty joka päivä, joten oli aikakin päästä vähän kaupungille tuulettumaan! Eikös jokainen nainen halua vähän käydä näyttäytymässä aina välillä? Ja onhan tänään naistenpäiväkin.


Kävelimme poliisilaitokselta Aurajoen rantaa Tuomiokirkolle ja siitä vielä eteenpäin, melkein Halistenkoskelle asti. Ja sitten Aurajoen toista puolta takaisin. Föri ei ole näin talviaikaan toiminnassa ja sen tilalla on jääsilta. Rekun kanssa piti tietenkin ottaa matsi jäällä.

Tämän kuvan otti kummitäti, joka oli tällä kertaa Rekun remmin toisessa päässä.

Käyttäydyimme oikein nätisti kaupungilla ja hurmasimme taas monta vastaantulijaa. Minä kyllä huomasin, että vastaantulijoiden suunpielet kääntyivät ylöspäin, kun tulin vastaan kadulta löytynyt rukkanen suussa.