Sipin kolme jouluateriaa

Kerronpa teille nyt tarinan siitä, miten Sipi antoi itselleen lahjaksi kolmannen jouluaterian. Joulupäivänä menimme Lahdessa käymään. Siellähän on aina mukava käydä: kivoja ulkoilulenkkejä ja ennen kaikkea hyvää ruokaa. Siellä oli käymässä myös koirakaverimme Miska. Tulemme Miskan kanssa hyvin toimeen, siis jos emme päädy liian lähekkäin (käytännössä kaikki sujuu hyvin, koska me väistelemme Miskaa ja Miska meitä). Ennen kuin saavuimme, Miskan ruokakuppi ruokineen oli piilotettu makuuhuoneeseen, jonne emme Lahdessakaan saa mennä (ks. edellistä edeltävä blogimerkintä), ja varmuuden vuoksi makuuhuoneen ovi oli kiinni. Jossain vaiheessa iltaa makuuhuoneen ovi oli kuitenkin jäänyt auki, ja sieltä leijaileva nappuloiden tuoksu osui Sipin kirsuun. Niinpä Sipi päätti ottaa joulujuhlasta ilon irti: illan pimeydessä, isäntäväen silmän välttäessä hän hipsi muina koirina makuuhuoneeseen ja pisteli poskeensa Miskan ruokakupin koko sisällön! Rikos huomattiin välittömästi, mutta liian myöhään, joten Sipi vieläpä välttyi (suuremmilta) toruilta. Eipä Sipi sitä kai tahallaan tehnyt. Sillä on vaan niin valtava ruokahalu - ja aika kehno itsekuri. Ylimääräisen kulhollisen lisäksi Sipi oli jo saanut aamiais- ja päivällisnappulansa. Näin Sipi siis sai kolme joulupäivän ateriaa.

Vieraita koirapuistossa

Meillä kävi viime viikonloppuna kivoja vieraita: Urpo ja Kärsä. Tällä kertaa he tulivat ihan yökylään, mikä oli meidän naapureiden mielestä varmaan aika kamalaa. Me neljä nimittäin ryntäsimme ovelle haukkuen ainakin viisi kertaa illan ja yön aikana. Kerrostalossa kuuluu kaikenlaisia ääniä rappukäytävästä, mutta eihän nuo maalaistollot Urpo ja Kärsä sitä ymmärrä. Tuli muutama väärä hälytys.

Kävimme myös lenkillä, kun kerrankin paistoi aurinko. Me emme halunneet mennä poikien viereen, paras pitää pieni hajurako.

 Koirapuistoon jonotimme näin hienosti. Sipi ja Kärsä olivat innokkaimmat koirapuistoilijat, eivätkä meinanneet malttaa odottaa nätisti.



Koirapuistossa aloitimme sellaisen takaa-ajoleikin, että Kärsä juoksee edellä ja kaikki muut jahtaavat häntä. Se oli meidän muiden mielestä hauska leikki, mutta en kyllä tiedä nauttiko Kärsä siitä oikeasti. Ainakin hän tuntui kerjäävän huomiota meiltä koko ajan.



Meno näytti aika pahalta, minua alkoi jo melkein kaduttaa ja koitin jättää leikin kesken.



Oikeasti meillä oli hauskaa, saimme kerrankin kunnon juoksukavereita, joilta ei kunto lopu ihan heti. Ja pääsimme valoisalla koirapuistoilemaan. Ihan hyvä päivä siis.

Yöllinen tiedustelija

Meidän kotonahan koirat eivät saa mennä ollenkaan ihmisten makuuhuoneeseen. Siis tassukaan ei saa mennä makuuhuoneen kynnyksen yli, vaikka ovi olisi auki. Siispä useimmiten jäämme Sipin kanssa vain seisomaan makuuhuoneen kynnykselle kun meillä on jotain asiaa makuuhuoneeseen, esimerkiksi jos pallo on sattunut vierimään sinne. Jos isäntäväki on makuuhuoneessa sisällä, laitamme korvat luimuun ja huidomme hännällä villisti, niin että he näkevät että meillä on asiaa. Jos sekään ei auta, päästämme muutaman kimeän kurkkuäänen. Mutta missään tapauksessa emme siis itse saa tulla makuuhuoneeseen.

(Kerran Rekku rikkoi makuuhuonesääntöä hivuttautumalla selällään maaten makuuhuoneen kynnyksen yli! Rekku oli tosi hyvä kiertämään kaikkia sääntöjä. Meillä kyläilevät koirat eivät tietenkään tunne tätä meidän makuuhuonesääntöä, ja vierailujen ajaksi joudutaan laittamaan makuuhuoneen ovi kiinni, tai vaikkapa tuolin poikittain makuuhuoneen oviaukkoon. Niin, ja vastavuoroisesti makuuhuonesääntö ei koske meitä kylässä ollessamme: esimerkiksi hotellihuoneessa tai laivan tai junan hytissä pääsemme usein jopa sänkyyn!)

Viime yönä tein kuitenkin poikkeuksen sääntöön, ja hipsin herättämään emännän hänen sängystään. Emäntä tietenkin heräsi, ja taisi herätä isäntäkin. He luulivat, että minulla tai Sipillä on joku hätänä ja että meidän pitää päästä äkkiä ulos. Niin me pääsimmekin, mutta ei meillä mitään hätää ollut. Minä vain halusin käydä tervehtimässä emäntää makuuhuoneessa. En enää muista miksi, enkä kertoisi vaikka muistaisin. Ehkä parvekkeella oli orava tai kissa, ehkä minua ei vaan nukuttanut enää, tai ehkä minä vain halusin kokeilla onko makuuhuonesääntö enää voimassa.

Pennusta Sennuksi seitsemässä vuodessa.

Kasvattaja sanoi tässä eräänä päivänä, että minusta on tullut seniori, eli sennu. Se taisi olla sama päivä, kun ruokani vaihdettiin seniorilaatuun, eli sennuruokaan. Minusta tämä kaikki on vähän outoa. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta viime viikolla, kun olin vielä aivan Pennu. Ja nyt olen kuulemma Sennu, vaikka tunnen itseni joka päivä monta kertaa Pennuksi. Miten ihmeessä tähän on päädytty? Aika on kulunut niin nopeasti. Pitäisi oikeastaan kirjoittaa tämän blogin lisäksi romaani, jossa jaan minulle kertynyttä elämänviisautta muille koirille. Kirjan nimeksi voisi tulla "Pennusta Sennuksi seitsemässä vuodessa". Vaikka kirja ei vielä ole valmis, voi kai sitä jo hieman mainostaa. Oikeastaan valmiina on vain yksi ajatus: Tärkeintä on pitää mieli virkeänä ja pysytellä kunnossa. Siispä muistakaa pitää riittävästi hauskaa joka päivä ja välttää tapaturmia (tai jos ette pysty niitä välttämään, niin ainakin selviytyä niistä).

Lahden-vierailu

Viikonloppuna reissasimme taas. Hyppäsimme autoon lauantaina aamulla ja ajoimme Lahteen. Siellä meitä oli vastassa monta ihmistä ja muutama ihmislapsi. Meitä paijattiin ja juoksutettiin niin paljon, että olimme ihan läkähtyneitä.
Illalla paikalle saapui vielä ystävämme Miska, jonka kanssa meillä on asiallisen viileät välit. Emme oikein välitä toisistamme, mutta emme myöskään ole millään tavalla riidoissa. Sellaiset suhteet ovat mielestäni ihan kivoja; ei tarvitse miettiä välienselvittelyä, kun kaikki on ihan selvää.
Sunnuntaina kävimme aamulenkillä Miskan kanssa ja haistelimme samoja pusikoita ja ojanpenkkoja.
Iltapäivällä, kun oli kotiinlähdön aika, meitä väsytti aika paljon. Olimme aika iloisia, kun pääsimme omiin häkkeihimme nukkumaan.

Kiitos hyvää!

Minulle kuuluu nykyään todella hyvää. Olen saanut ehtaa sianhaimaa nyt melkein viikon jokaisella aterialla, ja se tekee minulle niin hyvää! Syön sen aina erittäin hyvällä ruokahalulla. Toki syön nappulat ja lihapullakin, ruokahaluni on lähes pohjaton.
Se, mihin sianhaima on eniten vaikuttanut, on minun suolentoimintani. Nykyään käyn ulostamassa vain noin 2-3 kertaa päivässä, kun aikaisemmin 4-7 kertaa päivässä oli ihan normaalia minulle. Tästä on seurannut se, että olen pikkuhiljaa alkanut saada massaa takaisin. Olen vielä melko laiha, mutta kylkiluut ovat taas piilossa.
Kaikkein eniten minä kuitenkin iloitsen siitä, että minulla on energiaa! Jaksan juosta ja pelmuta kuin nuori koira! Ulkona haluan koko ajan kirmata edestakaisin ja hyökkäillä Sipin kimppuun ja ottaa spurtteja.
Tänään kävin emännän kanssa juoksemassa noin 6 kilometrin lenkin ja olin koko ajan vapaana. Ensin juoksin emännän rinnalla, sitten edellä. Aina välillä jättäydyin haistelemaan jotain mielenkiintoista hajua, ja sitten laitoin korvat menemään päätä myöten ja juoksin niin kovaa kuin pystyin ja otin emännän kiinni. Tein tätä monta kertaa ja voi että se tuntui minusta kivalle!
Olen niin iloinen kun voin näin hyvin!

Sipin pieni seikkailu

Sipi lähti viime keskiviikkona illalla kasvattajamme luokse yökylään. Illalla hyppäsimme kaikki autoon ja ajoimme kasvattajan luokse. Pihalla minä ja Sipi tutustuimme mielenkiintoisiin hajuihin ja juttelimme kasvattajan kanssa  mm. minun haimaongelmistani.
Sitten minä hyppäsin takaisin autoon ja Sipi ja emäntä lähtivät sisälle kasvattajan kanssa. Eteisessä tuli heti ainakin kolme tai neljä koiraa tervehtimään ja pian loputkin. Yhteensä kasvattajan laumassa on 7 narttukoiraa. Sipi oli aluksi hieman hätää kärsimässä ja joutui muutaman kerran näyttämään hampaitakin, kun muut olivat niin kamalan kiinnostuneita vieraasta. Kun emäntä lähti kotiin, oli tilanne rauhoittunut nopeasti ja Sipi oli sopeutunut laumaan.
Yö sujui rauhallisesti ja aamulenkki meni muuten ihan hyvin, mutta Sipi ei suostunut kulkemaan samassa reunassa muiden kanssa. Hassua!
Iltapäivällä Sipi kävi kasvattajan kanssa eläinlääkärissä antamassa verinäytteen dna-testiä varten. Tulokset kuulemme muutaman päivän päästä.
Sillä välin minä nautin täysin siemauksin ainoan koiran elämästä! Aamulenkillä kuljin vapaana. Kukaan ei joutunut komentamaan koko ajan ja sain nuuhkia ja tepastella omaan tahtiini. Kävimme emännän kanssa katsomassa kaunista auringonnousua ja teimme vähän tavallista pidemmän aamukävelyn.
Iltapäivällä pääsin taas yksin lenkille. Se oli niin kivaa! Minä nautin kyllä paljon siitä, kun saan kaiken huomion.
Illalla emäntä kävi hakemassa Sipin kotiin. Kasvattajan luona Sipi meinasi seota kun hän huomasi, kuka ovelle tuli. Sipin laulu oli niin kovaäänistä, ettei ihmisten keskustelusta meinannut tulla mitään!
Kyllä minusta oli ihan kivaa, kun Sipi tuli kotiin ja koko lauma on taas koossa. Haistelin Sipiä aika tarkkaan, kun hän tuli kotiin. Häneen oli tarttunut kaikkia outoja hajuja.
Sipi oli tästä seikkaulusta niin uupunut, että meni heti nukkumaan ja oli vielä seuraavanakin päivänä aika poikki.

Haimavamma

Eilen emännälle soitettiin eläinlääkäristä: viime viikolla otetun verikokeeni analyysi oli valmistunut. Siitä näkyi aivan kuten olimme oireiden perusteella epäilleetkin, että minulla on haiman vajaatoiminta. Haimani ei tuota suolistoon riittävästi entsyymejä, mistä seuraa se, että ruoka ei suolessani pilkkoonnu kunnolla eivätkä sen sisältämät ravintoaineet imeydy elimistön käyttöön. Vaiva on melko harvinainen, mutta eniten sitä esiintyy saksanpaimenkoirilla. Minun isäni molemmat vanhemmathan olivat saksanpaimenkoiria, joten ehkä sillä voi olla jotain vaikutusta asiaan.

Hyvä että tulokset saatiin, sillä nyt ei kenenkään tarvitse enää ihmetellä melko vilkasta suolentoimintaani eikä hiljattaista selittämätöntä laihtumistani. Minulta on tässä syksyn mittaan nimittäin jäänyt jo kolme kiloa jonnekin. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta n. 28-kiloiselta koiralta se on yli 10 % ruumiinpainosta! Haiman vajaatoiminta on onneksi helppo hoitaa: ravintoon lisätään vain puuttuvia entsyymejä, ja ruuan pitäisi alkaa pilkkoontumaan ja imeytymään normaalisti. Entsyymiä voi ostaa joko jauheena purkissa, tai sitten ihan luonnontuotteena sianhaiman muodossa. Minä valitsin tietenkin sianhaiman, jota emäntä tilasi eilen varastoon 5 kg. Toimitus saapuu ensi viikolla, minkä jälkeen saan joka ikisen ruuan yhteydessä n. 50 grammaa ihanaa, raakaa possunhaimaa!

En kyllä millään malttaisi odottaa ensi viikkoon. Minulla on laihtumisen jälkeen nykyään koko ajan aivan kauhea nälkä! Syön hirvittävällä ruokahalulla kaiken mikä vähänkin vaikuttaa syötävältä. Nolottaa tunnustaa, mutta tänään söin lattialta löytämäni koivunlehden ja langanpätkän. Toivottavasti lisäravinto auttaa ja saan nopeasti kadonneet kilot takaisin. Tahtoisin mieluusti ensi kesäksi taas takaisin rantakuntoon sekä myös normaalin, sivistyneen koiran ruokahalun.

Urpon ja Kärsän vierailu

Meillä kävi tänään taas vieraita. Paljon on käynyt kylässä porukkaa sen jälkeen kun muutettiin tänne Helsinkiin, melkein joka viikko on joku käynyt. Meidän mielestä se on pelkästään hauskaa!
Tänään kylään tuli Urpo ja Kärsä. Tapasimme heidät pihalla heti kun he saapuivat ja lähdimme siitä porukalla vähän jalottelemaan. Pojat olivat matkustaneet pari tuntia autossa ja pieni ulkoilu teki hyvää kaikille. Kävimme paikallisessa koirapuistossa ja teimme yhteensä hyvin monta kakkaa.
Koirapuistossa peuhasimme vapaina ja Sipi ja minä rökitimme Kärsää ihan olan takaa.
Sitten lähdimme kävelemään pienen lenkin, jotta rauhoittuisimme vähän.
Sisällä meininki oli leppoisaa. Sipiä vähän ärsytti kun Kärsä järsi meidän luita, mutta minua se ei haitannut.
Iltapäivällä kävimme pidemmällä kävelylenkillä merenrannassa ja nautimme raikkaasta meri-ilmastosta.
Olipa mukava lenkki! Muutenkin kiva kun käy vieraita, varsinkin koiravieraita. Kun vieraat lähtivät, olimme aivan uupuneita. Mikäs sen onnellisempaa kuin väsynyt koira.

Poseeraus merenrannassa kallioilla.

Sipi harjoitteli halloween-ilmeitä.

Sipin luonnetesti

Sipi kävi lauantaina Lempäälässä testauttamassa luonteensa. Ennen luonnetestin alkua emäntää jännitti kauheasti, emmekä voineet Sipin kanssa olla huomaamatta sitä. Ihmettelimme vähän, mitä oikein on tapahtumassa.

Testin alkaessa minä jäin autoon ja Sipi meni sirunlukuun.

Sitten alkoi varsinainen testi. Ensin tuomari jututti emäntää ja leikitti Sipiä. Se meni ihan hyvin, Sipi lähti leikkiin mukaan ja veti keppiä tuomarin kanssa.

Seuraavaksi tuli "mörkö" eli kelkka. Sipi koitti aluksi katsella muualle ja unohtaa koko mörön, mutta kun kelkka tuli vaan koko ajan lähemmäksi, ei sitä voinut enää olla huomaamatta. Sipi alkoi rähisemään ja koitti lähteä lipettiin. Lopulta mörkö pysähtyi emännän viereen ja Sipi olisi voinut mennä katsomaan sitä läheltä. Mörkö oli niin kamala, että Sipi ei meinannut uskaltaa millään mennä lähelle, vaan jäi muka haistelemaan nurmikkoa vähän kauemmas. Lopulta Sipi kuitenkin meni lähelle ja huomasi, että ei ollut mitään vaaraa.

Kun mörörstä oli selvitty, meinasi emäntä joutua hyökkäyksen uhriksi. Onneksi Sipi oli urhea ja puolusti emäntää hampaat irvessä!

Sitten oli vuorossa pelästys eli nurkan takaa aukeava sateenvarjo. Sipi säikähti sitä aivan hirveästi! Se hyppäsi ilmaan ja päästi kauhean kiljahduksen. Emäntä käänsi heti suuntaa ja sateenvarjo jäi maahan makaamaan. Sen jälkeen emäntä ja Sipi kävelivät uudestaan samaan kohtaan, mutta sateenvarjo ei auennut toista kertaa. Sipiä näytti vähän mietityttävän, onkohan siellä taas se kauhea peläytys.

Eikä tarvinnut kävellä kuin muutama metri niin emännän ja Sipin takaa tuli koliseva tynnyri. Siitäkin Sipi selvisi ihan hyvin.

Testin seuraava osa-alue oli pimeä huone. Emäntä meni pimeän huoneen nurkaaan istumaan tuolille ihan hiljaa. Sipin oli tarkoitus etsiä emäntä sokkeloisesta huoneesta. Se meni ihan hyvin, vaikka aluksi toinen tuomareista seisoi Sipin "reitillä" eikä Sipi halunnut kulkea siitä ohi. Kun tuomari siirtyi, Sipi uskalsi mennä huoneen perälle, josta emäntä löytyi.

Pimeän huoneen jälkeen Sipi kytkettiin seinään kiinni ja emäntä meni nurkan taakse. Silloin Sipin kimppuun meinasi taas käydä se kamala hyökkääjä. Tällä kertaa Sipi oli aivan hiljaa ja olisi mieluiten kadonnut maan rakoon. Kasvattaja sanoi, että Sipillä ei ollut kanttia puolustautua.

Lopuksi testattiin vielä paukkuarkuus, mutta sehän ei ole meille kummallekaan ongelma.

Loppuarvostelu meni näin:

Toimintakyky/ capacity to function: 
+1b Kohtuullisen pieni/ Reasonably small 
Terävyys/ tendency to agressive behaviour: 
+1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä/ A dog that shows no tendency 
Puolustushalu/ desire for defence action: 
+3 kohtuullinen, hillitty/ reasonable, controlled 
Taisteluhalu/ desire for fight:
+2a kohtuullinen/ reasonable 
Hermorakenne/ nervestructure: 
+1a hieman rauhaton/ slightly restless 
Temperamentti/ temperament: 
+3 vilkas/ lively 
Kovuus/ mental hardness: 
+1 hieman pehmeä/ slightly soft 
Luoksepäästävyys/ accessibility: 
+2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen/ accessible, slightly reserved 
Laukausvarma/ secure with shots   

Yhteensä +157 pistettä, laukausvarma


Hyvä Sipi! Jos haluatte muistella minun luonnetestiäni, niin sehän löytyy täältä.

Kaikki kuvat T.J.