Kaikki varmaan ovat huomanneet, että tällä hetkellä on käynnissä fudiksen MM-kisat. Myös meillä on katsottu kisoja, vaikka nyt kun suosikkijoukkueemme Saksa putosi katastrofaalisesti jo alkulohkosta, telkkarista on katsottu enemmän muita ohjelmia kuin jalkapalloa.
Me olemme kuitenkin kisahengessä mukana!
Mehän pelaamme itsekin aina kovasti fudista omilla palloillamme. Fudiksia on kaksi, mutta silti niistä tulee aina kiistaa. Jostain syystä aina toinen fudis on se, jonka kumpikin haluaisimme.
Onneksi emme koskaan tappele leluista, vaan kyräilemme toisiamme ja toivomme, että se parempi fudis vapautuisi pian.
lauantai 30. kesäkuuta 2018
perjantai 15. kesäkuuta 2018
Koulutetut kärsivälliset
Minä ja Sipi olemme joutuneet harjoittelemaan kärsivällisyyttä todella paljon. Isäntäväen mielestä siitä on jotain hyötyä elämässä. En kyllä keksi mitä.
Tänään isäntä söi popcorneja työhuoneessa ja ilmeisesti vahingossa yksi poppari putosi lattialle. (Suoraan sanottuna en ymmärrä, miten poppareita voi käsitellä niin huolimattomasti.)
No, koska minä ja Sipi olemme hyvin koulutettuja ja olemme erityisen hyviä kärsivällisyydessä, kumpikaan meistä ei hyökännyt pudonneen popparin kimppuun. Sen sijaan molemmat tuijotimme sitä katse kovana, silmää räpäyttämättä. Olimme täysin keskittyneitä poppariin, eikä millään muulla ollut mitään väliä. Paitsi tietenkin sillä, ettei meillä ollut lupaa ottaa sitä.
Emäntä ratkaisi tilanteen ja nosti popparin pois lattialta.
Myöhemmin illalla isäntä meni poppareidensa kanssa sohvalle katsomaan jalkapalloa. Minä muina vanhuksina käppäilin mukaan olkkariin. Eihän sitä tiedä, jos isännälle sattuu taas "vahinko" ja poppareita "sattuu putoamaan" maahan niin että emäntä ei näe.
Tänään isäntä söi popcorneja työhuoneessa ja ilmeisesti vahingossa yksi poppari putosi lattialle. (Suoraan sanottuna en ymmärrä, miten poppareita voi käsitellä niin huolimattomasti.)
No, koska minä ja Sipi olemme hyvin koulutettuja ja olemme erityisen hyviä kärsivällisyydessä, kumpikaan meistä ei hyökännyt pudonneen popparin kimppuun. Sen sijaan molemmat tuijotimme sitä katse kovana, silmää räpäyttämättä. Olimme täysin keskittyneitä poppariin, eikä millään muulla ollut mitään väliä. Paitsi tietenkin sillä, ettei meillä ollut lupaa ottaa sitä.
Emäntä ratkaisi tilanteen ja nosti popparin pois lattialta.
Myöhemmin illalla isäntä meni poppareidensa kanssa sohvalle katsomaan jalkapalloa. Minä muina vanhuksina käppäilin mukaan olkkariin. Eihän sitä tiedä, jos isännälle sattuu taas "vahinko" ja poppareita "sattuu putoamaan" maahan niin että emäntä ei näe.
tiistai 5. kesäkuuta 2018
Rotanpurema
Joskus uteliaisuudesta on haittaa. Opin sen tänään aamulenkillä, kun ihmettelin kaivosta kuuluvaa ääntä. Työnsin kuononi kaivon reikään ja koitin ystävällisesti tiedustella, kuka siellä on ja mitä siellä tapahtuu.
Säikähdin ihan kamalasti, kun rotta puraisi minua kirsusta! Kiljahdin ja hyppäsin ainakin puoli metriä ilmaan.
Emäntä kävi katsomassa kaivoon ja näki rotan kurkkivan reiästä.
Pahuksen pahus, rotta onnistui tekemään kirsuuni reiän. Siitä tuli vähän vertakin aluksi, mutta nuolin sitä monta kertaa ja haava lähti paranemaan nopeasti.
Tällä kertaa henkiset vammat olivat suuremmat kuin fyysiset.
Tässä näette lähikuvan kauniista kirsustani. Kuvan vasemmanpuoleisen sieraimen vieressä on pieni punainen haava.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2018
Loma Suomessa
Palasimme kotiin Hampuriin mukavalta kahden viikon Suomen-reissulta.
Suomessa meillä oli kiva loma. Urpon ja Kärsän kanssa eläminen sujui hyvin, olemmehan toki vanhoja tuttuja.
Minä ja Urpo tulimme toimeen keskenään erinomaisesti, samoin Sipi ja Kärsä. Nuoret Sipi ja Kärsä leikkivät paljon yhdessä, telmivät pihalla ja jahtasivat toisiaan. Urpo ja minä olimme rauhallisempia ja ymmärsimme toisiamme pelkistä eleistä ja ilmeistä. Meillä ei ollut mitään ongelmia keskenään koko kahden viikon aikana, vaikka olimme välillä kotona ilman ihmisiä.
Meidän normaali päivärytmi oli sellainen, että aamulla ulkoilimme erikseen. Seisojapojat takapihalla ja minä ja Sipi kävimme emännän kanssa pienellä aamukävelyllä postilaatikolla.
Sitten aamupäivällä pojat lähtivät omalle pitkälle päiväkävelylle ja viipyivät lenkillä tunnin, pari.
Lounaan jälkeen minä ja Sipi kävimme omalla pienellä päiväkävelyllä.
Meistä ei ollut kuitenkaan kovin kiva lähteä kävelylle ilman emäntää, joten olimme aika vastahakoisia. Varsinkin minun mielestäni oli aika ikävää kävellä maaseudulla, joten vitkastelin ja hidastelin paljon. Jopa niin paljon, että ihmiset luulivat että minun tassuissani oli jotain vikaa.
Anturoitani rasvattiin ja sain lenkille tossut jalkaan. Oikeasti minua ei vain huvittanut mikään. Kuulin, että isäntä oli samaan aikaan New Yorkissa. Olisin paljon mieluummin ollut siellä! Minusta on tullut city-koira enkä viihdy maalla!
Illalla jouduimme monesti kuitenkin vielä koko konkkaronkka pidemmälle iltakävelylle. Ja ihan kivaahan se oli (mutta älkää kertoko kenellekään, että sanoin noin!).
Sää oli aurinkoinen ja lämmin joka ilta, eikä muita tielläliikkujia näkynyt juurikaan.
Koitin tehdä duck facen, mutta en ole kovin hyvä siinä.
Päivisin meillä oli myös aikaa loikoilla. Olimme ulkona melkein koko ajan, koska oli niin hyvä sää. Nukahtelimme minne milloinkin. Tässä Kärsä on sikeässä unessa autojen vieressä.
Yhtenä päivänä kävimme Vartsalassa ja Sipi heittäytyi vauvan peitolle lapsenvahdiksi.
Tietenkin meistä otettiin myös ryhmäkuvia. Tässä poseeraamme juhannusruusujen edessä. Kesä oli jo pitkällä, vaikka oli vasta toukokuun loppu.
Urpo ei ollut yhteistyökykyinen, vaan vaati saada olla maassa vaikka kaikki muut istuivat. Sentään hänellä oli tilaisuuteen sopiva ylväs ilme.
Koska minä temppuilin tassujeni kanssa, sain välillä jäädä kotiin lepäämään kun muut kävivät lenkillä. Tässä Sipi on poikain kanssa.
Kun kotiinlähdön aika koitti, Kärsä olisi halunnut tulla meidän mukaan. Hyvinhän se olisi kyytiin mahtunut! Saksassa Kärsä olisi myös lähempänä oikeaa kotimaataan Hollantia. Ikävä kyllä ihmiset eivät antaneet Kärsän lähteä mukaan.
Paluumatka meni ihan hyvin. Oli aurinkoinen ja kuuma päivä kun ajoimme kotiin Tukholmasta, mutta aurinko paistoi nyt etupenkille niin meillä oli auton takana mukavan viileää. Kävimme uimassa Etelä-Ruotsissa Markarydissä upeissa maisemissa ja nautimme.
Nyt olemme kotona ja isäntäkin on palannut. Mukavaa kun lauma on koossa taas.
Suomessa meillä oli kiva loma. Urpon ja Kärsän kanssa eläminen sujui hyvin, olemmehan toki vanhoja tuttuja.
Minä ja Urpo tulimme toimeen keskenään erinomaisesti, samoin Sipi ja Kärsä. Nuoret Sipi ja Kärsä leikkivät paljon yhdessä, telmivät pihalla ja jahtasivat toisiaan. Urpo ja minä olimme rauhallisempia ja ymmärsimme toisiamme pelkistä eleistä ja ilmeistä. Meillä ei ollut mitään ongelmia keskenään koko kahden viikon aikana, vaikka olimme välillä kotona ilman ihmisiä.
Meidän normaali päivärytmi oli sellainen, että aamulla ulkoilimme erikseen. Seisojapojat takapihalla ja minä ja Sipi kävimme emännän kanssa pienellä aamukävelyllä postilaatikolla.
Sitten aamupäivällä pojat lähtivät omalle pitkälle päiväkävelylle ja viipyivät lenkillä tunnin, pari.
Lounaan jälkeen minä ja Sipi kävimme omalla pienellä päiväkävelyllä.
Meistä ei ollut kuitenkaan kovin kiva lähteä kävelylle ilman emäntää, joten olimme aika vastahakoisia. Varsinkin minun mielestäni oli aika ikävää kävellä maaseudulla, joten vitkastelin ja hidastelin paljon. Jopa niin paljon, että ihmiset luulivat että minun tassuissani oli jotain vikaa.
Anturoitani rasvattiin ja sain lenkille tossut jalkaan. Oikeasti minua ei vain huvittanut mikään. Kuulin, että isäntä oli samaan aikaan New Yorkissa. Olisin paljon mieluummin ollut siellä! Minusta on tullut city-koira enkä viihdy maalla!
Illalla jouduimme monesti kuitenkin vielä koko konkkaronkka pidemmälle iltakävelylle. Ja ihan kivaahan se oli (mutta älkää kertoko kenellekään, että sanoin noin!).
Sää oli aurinkoinen ja lämmin joka ilta, eikä muita tielläliikkujia näkynyt juurikaan.
Koitin tehdä duck facen, mutta en ole kovin hyvä siinä.
Päivisin meillä oli myös aikaa loikoilla. Olimme ulkona melkein koko ajan, koska oli niin hyvä sää. Nukahtelimme minne milloinkin. Tässä Kärsä on sikeässä unessa autojen vieressä.
Yhtenä päivänä kävimme Vartsalassa ja Sipi heittäytyi vauvan peitolle lapsenvahdiksi.
Tietenkin meistä otettiin myös ryhmäkuvia. Tässä poseeraamme juhannusruusujen edessä. Kesä oli jo pitkällä, vaikka oli vasta toukokuun loppu.
Urpo ei ollut yhteistyökykyinen, vaan vaati saada olla maassa vaikka kaikki muut istuivat. Sentään hänellä oli tilaisuuteen sopiva ylväs ilme.
Koska minä temppuilin tassujeni kanssa, sain välillä jäädä kotiin lepäämään kun muut kävivät lenkillä. Tässä Sipi on poikain kanssa.
Kun kotiinlähdön aika koitti, Kärsä olisi halunnut tulla meidän mukaan. Hyvinhän se olisi kyytiin mahtunut! Saksassa Kärsä olisi myös lähempänä oikeaa kotimaataan Hollantia. Ikävä kyllä ihmiset eivät antaneet Kärsän lähteä mukaan.
Paluumatka meni ihan hyvin. Oli aurinkoinen ja kuuma päivä kun ajoimme kotiin Tukholmasta, mutta aurinko paistoi nyt etupenkille niin meillä oli auton takana mukavan viileää. Kävimme uimassa Etelä-Ruotsissa Markarydissä upeissa maisemissa ja nautimme.
Nyt olemme kotona ja isäntäkin on palannut. Mukavaa kun lauma on koossa taas.
maanantai 28. toukokuuta 2018
Haunisten altaalla
Täällä Turun seudulla on ollut mukava lomailla, kun säät ovat suosineet meitä. Joka päivä on ollut lämmintä ja aurinkoista ja olemme viettäneet päivittäin monta tuntia ulkona pihalla loikoillen. Välillä käymme Urpon ja Kärsän kanssa lenkillä tai riehumme takapihalla.
Tänään lähdimme käymään iltalenkillä Haunisten altaalla. Maisemat siellä ovat aivan huiput ja aluetta oli hieman kunnostettu viime kerran jälkeen. Sinne oli rakennettu ainakin yksi uusi nuotiopaikka ja ihmisille puusee. Me koirathan emme mitään erillisiä vessoja tarvitse, kun metsässä on tilaa käydä tarpeilla.
Kuumana kesäiltana oli tietenkin ihan ässää päästä uimaan. Me käytimme tämän tilaisuuden hyväksemme - monta kertaa!
Kahlailimme vedessä ja hörpimme sitä. Oli niin ihanaa päästä raikkaaseen suomalaiseen veteen.
Haunisten altaan rapakivellä tietenkin pakollinen poseeraus.
Ja sen päälle taas pulahdus altaaseen.
Ilta-aurinko paistoi korkealla ja valaisi meidän retkemme.
Olemme niin kaivanneet suomalaista metsämaisemaa!
Tässä kuvassa näkyy myös ystävämme Nipsu, joka oli mukana ulkoilemassa.
Tänään lähdimme käymään iltalenkillä Haunisten altaalla. Maisemat siellä ovat aivan huiput ja aluetta oli hieman kunnostettu viime kerran jälkeen. Sinne oli rakennettu ainakin yksi uusi nuotiopaikka ja ihmisille puusee. Me koirathan emme mitään erillisiä vessoja tarvitse, kun metsässä on tilaa käydä tarpeilla.
Kuumana kesäiltana oli tietenkin ihan ässää päästä uimaan. Me käytimme tämän tilaisuuden hyväksemme - monta kertaa!
Kahlailimme vedessä ja hörpimme sitä. Oli niin ihanaa päästä raikkaaseen suomalaiseen veteen.
Haunisten altaan rapakivellä tietenkin pakollinen poseeraus.
Ja sen päälle taas pulahdus altaaseen.
Ilta-aurinko paistoi korkealla ja valaisi meidän retkemme.
Olemme niin kaivanneet suomalaista metsämaisemaa!
Tässä kuvassa näkyy myös ystävämme Nipsu, joka oli mukana ulkoilemassa.
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
Ystävämme Nipsu
Tutustuimme uuteen ystävään Nipsuun muutama päivä sitten, kun hän kävi tervehtimässä meitä täällä Paimiossa.
Tänään kävimme Nipsun kanssa lenkkeilemässä Turun suunnalla. Menimme tutuille poluille Raisioon, jossa olemme käyneet aiemminkin.
Meistä oli ihan mukava kävellä pikku-Nipsun kanssa, vaikkemme oikein jaksaneet seurustella sen kanssa, kun oli niin kuuma. Minua on muutenkin väsyttänyt melko paljon koko reissun ajan. Tykkään vaan nukkua ja levätä.
Tänään kävimme Nipsun kanssa lenkkeilemässä Turun suunnalla. Menimme tutuille poluille Raisioon, jossa olemme käyneet aiemminkin.
Meistä oli ihan mukava kävellä pikku-Nipsun kanssa, vaikkemme oikein jaksaneet seurustella sen kanssa, kun oli niin kuuma. Minua on muutenkin väsyttänyt melko paljon koko reissun ajan. Tykkään vaan nukkua ja levätä.
tiistai 22. toukokuuta 2018
Automatka Suomeen
Lauantai oli todella erikoinen päivä. Ensin herätyskello herätti meidät keskellä yötä, jo kolmen maissa. Sitten isäntäväki lähti autolla jonnekin, kuulemma lentokentälle, ja takaisin tuli vain emäntä. Isäntä on ilmeisesti matkoilla jossain todella kaukana, emmekä näe häntä pitkään aikaan.
Me lähdimmekin sitten omalle matkalle.
Emäntä pakkasi auton ja me hyppäsimme kyytiin ja ajoimme Hampurista Tanskan autolautalle.
Tässä jonotamme lauttaan. Meillä oli autossa ihan hyvin tilaa ja mahduimme takakonttiin hyvin kahdestaan.
Ajoimme Tanskan läpi tukka putkella emmekä Sipin kanssa astuneet tassullakaan Tanskan maaperälle. Ajoimme pitkää siltaa pitki Tanskasta Ruotsiin, mutta sehän ei ollut meille ensimmäinen kerta.
Tämä kuva on Skånesta Etelä-Ruotsista, jossa pidimme vähän pidemmän tauon. Oli aurinkoinen ja lämmin ilma.
Ruotsissa emäntä kuunteli radiosta selostusta Englannin kuninkaallisista häistä sekä Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen ottelusta USA:ta vastaan. Matka sujui ihan mukavasti.
Kun lähestyimme Tukholmaa, alkoi olla jo vähän kiire ehtiä seuraavaan laivaan.
Ehdimme lauttarantaan juuri ajoissa. Ainoa ongelma oli, että minä ja Sipi emme suostuneet tekemään tarpeitamme satamaan, koska siellä ei ollut lainkaan nurmikkoa, vaan ainoastaan asfalttia.
Emme kyllä saaneet mitään iltaruokaakaan, koska ei kuulemma ollut oikein aikaa syödä. Ei meillä ollut kyllä kova nälkäkään.
Auton matkamittari näytti 1015 km kun saavuimme Tukholman satamaan. Oli aika rankka reissu ja kyllä meitä väsytti matkustaa niin pitkä matka.
Yö laivan hytissä meni hyvin. Minä nukuin emännän kanssa sängyssä ja Sipi sängyn alla. Kaikki olivat tyytyväisiä.
Illalla ja aamulla kokeilimme laivan kannella koirakäymälää, mutta se ei ollut oikein meidän juttu. Vasta aamulla pitkän jahkailun jälkeen suostumme kumpikin tekemään pienet pissat.
Helpotus oli sitä suurempi kun tulimme perille Turkuun. Menimme heti Ruissaloon aamulenkille ja nautimme suomalaisen metsän rauhallisesta tunnelmasta.
Ruissalosta ajoimme vielä pienen matkan Paimioon Urpon ja Kärsän luokse! Olemme olleet täällä nyt jo muutaman yön ja täällä on niin mukavaa että toivottavasti voimme olla täällä vielä monta yötä!
On niin mukavaa kun on kavereita ja iso piha.
Me lähdimmekin sitten omalle matkalle.
Emäntä pakkasi auton ja me hyppäsimme kyytiin ja ajoimme Hampurista Tanskan autolautalle.
Tässä jonotamme lauttaan. Meillä oli autossa ihan hyvin tilaa ja mahduimme takakonttiin hyvin kahdestaan.
Ajoimme Tanskan läpi tukka putkella emmekä Sipin kanssa astuneet tassullakaan Tanskan maaperälle. Ajoimme pitkää siltaa pitki Tanskasta Ruotsiin, mutta sehän ei ollut meille ensimmäinen kerta.
Ruotsissa emäntä kuunteli radiosta selostusta Englannin kuninkaallisista häistä sekä Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen ottelusta USA:ta vastaan. Matka sujui ihan mukavasti.
Kun lähestyimme Tukholmaa, alkoi olla jo vähän kiire ehtiä seuraavaan laivaan.
Ehdimme lauttarantaan juuri ajoissa. Ainoa ongelma oli, että minä ja Sipi emme suostuneet tekemään tarpeitamme satamaan, koska siellä ei ollut lainkaan nurmikkoa, vaan ainoastaan asfalttia.
Emme kyllä saaneet mitään iltaruokaakaan, koska ei kuulemma ollut oikein aikaa syödä. Ei meillä ollut kyllä kova nälkäkään.
Auton matkamittari näytti 1015 km kun saavuimme Tukholman satamaan. Oli aika rankka reissu ja kyllä meitä väsytti matkustaa niin pitkä matka.
Yö laivan hytissä meni hyvin. Minä nukuin emännän kanssa sängyssä ja Sipi sängyn alla. Kaikki olivat tyytyväisiä.
Illalla ja aamulla kokeilimme laivan kannella koirakäymälää, mutta se ei ollut oikein meidän juttu. Vasta aamulla pitkän jahkailun jälkeen suostumme kumpikin tekemään pienet pissat.
Helpotus oli sitä suurempi kun tulimme perille Turkuun. Menimme heti Ruissaloon aamulenkille ja nautimme suomalaisen metsän rauhallisesta tunnelmasta.
Ruissalosta ajoimme vielä pienen matkan Paimioon Urpon ja Kärsän luokse! Olemme olleet täällä nyt jo muutaman yön ja täällä on niin mukavaa että toivottavasti voimme olla täällä vielä monta yötä!
On niin mukavaa kun on kavereita ja iso piha.
maanantai 14. toukokuuta 2018
Huh hellettä!
Viime päivät ovat olleet helteisiä emmekä ole viitsineet tehdä pitkiä kävelylenkkejä.
Sen sijaan olemme uineet paljon. Tänäänkin piti päästä pulahtamaan Wesselhorftteichissa.
Isäntä heitti meille vesilelut kauas rannasta ja me uimme. Tässä lammessa ei tarvitse pelätä virtauksia niin voimme uida vapaasti.
Minä olen alkanut tykkäämään uimisesta erityisen paljon ja teen pitkiä uintilenkkejä. Tänään toinen vesilelu hukkui jonnekin, joten tulin takaisin lenkiltä tyhjin suin.
Uinnin jälkeen on hyvä vähän levätä pusikon varjossa.
Sen sijaan olemme uineet paljon. Tänäänkin piti päästä pulahtamaan Wesselhorftteichissa.
Isäntä heitti meille vesilelut kauas rannasta ja me uimme. Tässä lammessa ei tarvitse pelätä virtauksia niin voimme uida vapaasti.
Minä olen alkanut tykkäämään uimisesta erityisen paljon ja teen pitkiä uintilenkkejä. Tänään toinen vesilelu hukkui jonnekin, joten tulin takaisin lenkiltä tyhjin suin.
Uinnin jälkeen on hyvä vähän levätä pusikon varjossa.
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
Sipi päänalusena
Minähän en tunnetusti välitä läheisyydestä kovinkaan paljoa. Eilen kutenkin kävi niin, että asetuimme kuin vahingossa Sipin kanssa parvekkeelle vähän turhan lähekkäin. Halusin kaiteen viereen varjoon mutta Sipi oli asettunut keskelle parveketta niin että ajauduin ahtaaseen rakoon.
Päätin poistua ahtaasta pakkoraosta tekemällä ennennäkemättömän ratkaisun: nostin pääni Sipin päälle ja käytin Sipiä tyynynä! Isäntäväki aivan hämmästyi, sillä tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.
Minun ja muiden läsnäolijoiden (ne vieraat olivat kuulemma Kanadasta) kummastukseksi Sipi ei ollut tilanteesta millänsäkään, vaan suostui tyynesti toimimaan tyynynäni siihen asti kunnes olin tyytyväinen. Ei Sipi niin mukava tyyny ollut että tästä tapaa tulisi, mutta juuri tuossa tilanteessa se oli vaihtoehdoista paras. Seuraavalla kerralla haen varmasti fudiksen leuanaluseksi, ettei kenenkään tarvi hämmentyä.
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
Hoitoviikonloppu
Viime viikonloppuna olimme taas hoidossa, koska isäntäväki oli reissussa emmekä päässeet mukaan.
Hoitopaikka oli sama tuttu, jossa olimme kerran aikaisemminkin. Silloin kaikki meni hienosti, mutta tällä kertaa oli vähän vaikeampaa.
Minä olin todella väsynyt koko viikonlopun. Oli lämmin ilma, mikä jo sinänsä aina väsyttää minua, mutta lisäksi minusta tuntui raskaalle jaksaa hoitopaikan omaa koiraa Kätheä. Minusta se oli aika ärsyttävä, enkä olisi jaksanut sen energiaa.
Kerran, kun olimme nukkumassa kaikki olohuoneessa, Käthe käänsi kylkeä niin että sen jalat hipaisivat minun jalkojani. Minä säpähdin täydestä unesta. Suutahdin, ja annoin suuttumuksen myös näkyä.
Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi, sillä nuoremmat koirat osaavat onneksi kunnioittaa minua. Hetken päästä jo nukuimme taas vierekkäin, ja kaikki oli hyvin.
Toinen pieni välikohtaus sattui, kun olimme ulkona lenkillä. Leikimme ensin Sipin kanssa hieman, ja sen jälkeen Käthe ajatteli, että hänkin kokeilisi leikkiä minun kanssani. Minusta se oli todella huono idea ja annoin vähän palautetta.
Tästäkin selvittiin ihan hienosti ja sen jälkeen meillä ei ollut enää mitään epäselvyyksiä välillämme. Pidimme sopivaa välimatkaa toisimme ja kaikki meni hyvin. Kävimme yhdessä uimassakin ilman mitään selkkauksia.
Sipi ja Käthe tulivat erinomaisesti keskenään toimeen ja tekivät yhdessä kaikkea hauskaa, kuten nuuhkivat tienpenkkoja ja juoksentelivat kahdestaan.
Minä olin hyvin väsynyt tämän raskaan viikonlopun jälkeen ja nukuin pari seuraavaa vuorokautta kuin tukki.
Hoitopaikka oli sama tuttu, jossa olimme kerran aikaisemminkin. Silloin kaikki meni hienosti, mutta tällä kertaa oli vähän vaikeampaa.
Minä olin todella väsynyt koko viikonlopun. Oli lämmin ilma, mikä jo sinänsä aina väsyttää minua, mutta lisäksi minusta tuntui raskaalle jaksaa hoitopaikan omaa koiraa Kätheä. Minusta se oli aika ärsyttävä, enkä olisi jaksanut sen energiaa.
Kerran, kun olimme nukkumassa kaikki olohuoneessa, Käthe käänsi kylkeä niin että sen jalat hipaisivat minun jalkojani. Minä säpähdin täydestä unesta. Suutahdin, ja annoin suuttumuksen myös näkyä.
Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi, sillä nuoremmat koirat osaavat onneksi kunnioittaa minua. Hetken päästä jo nukuimme taas vierekkäin, ja kaikki oli hyvin.
Toinen pieni välikohtaus sattui, kun olimme ulkona lenkillä. Leikimme ensin Sipin kanssa hieman, ja sen jälkeen Käthe ajatteli, että hänkin kokeilisi leikkiä minun kanssani. Minusta se oli todella huono idea ja annoin vähän palautetta.
Tästäkin selvittiin ihan hienosti ja sen jälkeen meillä ei ollut enää mitään epäselvyyksiä välillämme. Pidimme sopivaa välimatkaa toisimme ja kaikki meni hyvin. Kävimme yhdessä uimassakin ilman mitään selkkauksia.
Sipi ja Käthe tulivat erinomaisesti keskenään toimeen ja tekivät yhdessä kaikkea hauskaa, kuten nuuhkivat tienpenkkoja ja juoksentelivat kahdestaan.
Minä olin hyvin väsynyt tämän raskaan viikonlopun jälkeen ja nukuin pari seuraavaa vuorokautta kuin tukki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














