Eilisissä treeneissä meni tosi hyvin. Vanhat vahvuusalueeni paikallaolo ja luoksetulo olivat ennallaan, mutta seuraamisessa olin kehittynyt tosi paljon! Seurasin isäntää lapa hienosti polven kohdalla, enkä seurannut kättä ollenkaan, vaikka siinä oli herkkuja, vaan tapitin isäntää silmiin, kuten seuratessa kuuluu. Seuraaminen onnistui myös muita koiria pujotellen ja vastaantulevia kohdaten. Olin siis loistava, mutta tietenkin vain siksi, että isännällä oli takin sisällä se ISO motivaatioesine, jonka kanssa pääsin riehumaan aina välillä, kun olin ollut oikein etevä. Loistavuuskin on vain tahdonvoimasta kiinni.
Treenien jälkeen kävimme tervehtimässä vanhaa ystäväämme Berttaa, jonka kotimetsissä kävelimme yli kahden tunnin lenkin. Saimme olla vapaana melkein koko matkan. Bertta sai kaksi hepulia ja Rekku ja minä jahtasimme sitä pitkin metsää ja kuraojia. Kotiin päästyä edessä oli tietysti pesu, jonka jälkeen kulhollinen nappuloita ja unta palloon. Tämä se on oikeaa koiranelämää.
maanantai 30. marraskuuta 2009
lauantai 28. marraskuuta 2009
Kurainen Paimenkoira
Isäntä on ollut taas vaihteeksi kotosalla kaikki päivät, ja niinpä me olemme ulkoilleet tavallista enemmän. Harmi vaan, että ulkona on niin kuraista, että joudumme pesulle melkein jokaisen lenkin jälkeen. Ainakin käytyämme jossain pidemmällä on aivan varmaa, että kaikki jalat, vatsanalus, ja joskus kyljetkin pitää huuhdella. Se ei ole mukavaa, mutta kai se vaan on kestettävä. Toivottavasti kuitenkin lumi tulee taas pian.
Tänään kiersimme taas peltoja ja polkuja niin, että olimme Rekun kanssa kurassa aina selkäkarvoja myöten. Tapasimme tanskandogin, joka oli niin iso, että minua vähän jännitti, mutta me leikittiin kuitenkin lopulta ihan sovussa. Myöhemmin kun isäntä heitti meille palloa, kaikki hämmästelivät juoksunopeuttani. Kun laitan korvat päätä myöten ja annan palaa täysillä minkä tassuista pääsee, kiihdyn sänkipellolla huimaan vauhtiin. Savi vaan lentää ilmassa kun painelen menemään. Ainakin saan Rekun nykyään leikiten kiinni!
Tänään kiersimme taas peltoja ja polkuja niin, että olimme Rekun kanssa kurassa aina selkäkarvoja myöten. Tapasimme tanskandogin, joka oli niin iso, että minua vähän jännitti, mutta me leikittiin kuitenkin lopulta ihan sovussa. Myöhemmin kun isäntä heitti meille palloa, kaikki hämmästelivät juoksunopeuttani. Kun laitan korvat päätä myöten ja annan palaa täysillä minkä tassuista pääsee, kiihdyn sänkipellolla huimaan vauhtiin. Savi vaan lentää ilmassa kun painelen menemään. Ainakin saan Rekun nykyään leikiten kiinni!
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Karvanlähtö
Tänään yhdellä harjauskerralla minusta irtosi näin paljon karvaa! Olisikohan juoksut taas tulossa, ja tämä olisi pesäntekokarvaa?
Vuosi uudessa kodissa takana
Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun saavuin uuteen kotiini. Juhlistimme päivää aamun treeneillä, ja sen jälkeen menimme kävelylle Haunisten altaalle ja sieltä Ruskolle. Meillä oli oikein kivaa. Isäntäväki osti suklaata juhlan kunniaksi, mutta me koirat emme kuulemma saa maistaakaan sitä.
Treenit
Treeneissä harjoiteltiin tänään seuraamista ja kontaktia. Minulta alkaa seuraaminen sujua jo ihan hyvin, mutta vaadin kyllä palkkaa tasaisin välein. Eihän sitä nyt kukaan ilmaiseksi töitä tee!
Tällä kertaa samassa ryhmässä oli komea flattipoika, ja ajattelin koko ajan että se on Rekku, ja halusin mennä painimaan. Se ei kuulemma ollut sopivaa käytöstä.
Kontaktinotto seuratessa meni myös hyvin. Palkan ei tarvitse olla enää ihan kuonossa kiinni, vaan maltan pitää kontaktin ohjaajassa. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Edistystä on havaittavissa!
Teimme myös luoksetuloharjoituksen, ja se oli mukavaa. Minusta on niin mahtavaa juosta emännän luokse, kun tiedän, että se antaa minulle patukan tai pallon. Ensin on kuitenkin maltettava istua kauniisti edessä ja katsoa silmiin. Se edessä istuminen onkin hankalaa, kun minä tykkäisin mennä sivulle istumaan. Siitä saa muuten aina palkan, joten sen täytyy olla toivottua käytöstä. Luoksetulossa siitä ei jostain kumman syystä palkitakaan. Täytyy ottaa selvää, mistä tässä oikein on kyse.
Treeneissä oli tänään erityisen mukavaa, sillä myös minun isäntäni oli mukana!
Tällä kertaa samassa ryhmässä oli komea flattipoika, ja ajattelin koko ajan että se on Rekku, ja halusin mennä painimaan. Se ei kuulemma ollut sopivaa käytöstä.
Kontaktinotto seuratessa meni myös hyvin. Palkan ei tarvitse olla enää ihan kuonossa kiinni, vaan maltan pitää kontaktin ohjaajassa. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Edistystä on havaittavissa!
Teimme myös luoksetuloharjoituksen, ja se oli mukavaa. Minusta on niin mahtavaa juosta emännän luokse, kun tiedän, että se antaa minulle patukan tai pallon. Ensin on kuitenkin maltettava istua kauniisti edessä ja katsoa silmiin. Se edessä istuminen onkin hankalaa, kun minä tykkäisin mennä sivulle istumaan. Siitä saa muuten aina palkan, joten sen täytyy olla toivottua käytöstä. Luoksetulossa siitä ei jostain kumman syystä palkitakaan. Täytyy ottaa selvää, mistä tässä oikein on kyse.
Treeneissä oli tänään erityisen mukavaa, sillä myös minun isäntäni oli mukana!
lauantai 21. marraskuuta 2009
Sattmarkin luontopolku
Kävimme tänään päiväretkellä Paraisilla Sattmarkin luontopolulla.
Polku on 11 kilometriä pitkä, mutta me kuljimme Rekun kanssa varmasti kaksi kertaa pidemmän matkan, koska harhailimme sinne tänne. Silti menimme kärjessä melkein koko matkan.
Erään kallion laella oli vanha kiviröykkiö, ja se minun piti tietysti päästä tutkimaan. Tassut vaan meinasivat välillä lipsua kivenkoloihin. Ehkä minun pitäisi ruveta rauniokoiraksi?
Matkan varrella härnäsin Rekkua niin sinnikkäästi, että lopulta hänen oli pakko antaa minulle vähän palautetta. Mutta se ei minua lannistanut, pikemminkin innosti härnäämään lisää.
Tältä kalliopaadelta oli tosi upea näköala.
Polku on 11 kilometriä pitkä, mutta me kuljimme Rekun kanssa varmasti kaksi kertaa pidemmän matkan, koska harhailimme sinne tänne. Silti menimme kärjessä melkein koko matkan.
Erään kallion laella oli vanha kiviröykkiö, ja se minun piti tietysti päästä tutkimaan. Tassut vaan meinasivat välillä lipsua kivenkoloihin. Ehkä minun pitäisi ruveta rauniokoiraksi?
Matkan varrella härnäsin Rekkua niin sinnikkäästi, että lopulta hänen oli pakko antaa minulle vähän palautetta. Mutta se ei minua lannistanut, pikemminkin innosti härnäämään lisää.
Tältä kalliopaadelta oli tosi upea näköala.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Treenit
Harjoittelimme paikallaoloa sekä luoksetuloa tänään treeneissä. Minähän olen yleensä aika hyvä tuossa paikallaolossa, mutta ihme kyllä treenikentällä kaikki on vaikeampaa kuin kotona! Meinasin ottaa varaslähdön pari kertaa, vaikka olisi pitänyt odottaa vapautuskäskyä. Lopulta saatiin se menemään ihan hyvin, kun maltoin tarkkailla emäntää enkä vieressä treenaavaa kaveria.
Teimme myös pujotteluharjoituksen, ja se meni ihan hyvin. Pitäisi kai pikkuhiljaa oppia seuraamaan emäntää eikä makupalaa.
Edessä istuminen on vielä vähän vaikeaa, sillä meinaan aina istua hieman vinossa, koska ajattelen että seuraavaksi on kuitenkin sivullemeno (jonka teen vanhanaikaisesti takakautta). Täytyy koittaa opetella, että nämä ovat erillisiä harjoituksia, eikä edessä istumisen jälkeen aina tule sivullemeno.
Lopuksi teimme vielä pari luoksetuloa, mikä oli todella hauskaa! Minä meinasin taas rynnätä eteenpäin joka kerta, kun joku huusi "Tänne!".
Ihan kivat treenit oli tänään, ja lopuksi kiersimme vielä Haunisten altaan niin kuin meillä on tapana.
Nyt nukuttaa.
Teimme myös pujotteluharjoituksen, ja se meni ihan hyvin. Pitäisi kai pikkuhiljaa oppia seuraamaan emäntää eikä makupalaa.
Edessä istuminen on vielä vähän vaikeaa, sillä meinaan aina istua hieman vinossa, koska ajattelen että seuraavaksi on kuitenkin sivullemeno (jonka teen vanhanaikaisesti takakautta). Täytyy koittaa opetella, että nämä ovat erillisiä harjoituksia, eikä edessä istumisen jälkeen aina tule sivullemeno.
Lopuksi teimme vielä pari luoksetuloa, mikä oli todella hauskaa! Minä meinasin taas rynnätä eteenpäin joka kerta, kun joku huusi "Tänne!".
Ihan kivat treenit oli tänään, ja lopuksi kiersimme vielä Haunisten altaan niin kuin meillä on tapana.
Nyt nukuttaa.
torstai 12. marraskuuta 2009
Taantuma
Minä olen taantunut! Eilen kun olimme Rekun kanssa kaksin kotona, napostelin aikani kuluksi tietysti olohuoneen mattoa. Se alkaa kuitenkin olla jo niin peruskauraa, että ajattelin keksiä jotain kivempaa tällä kertaa. Otin siis kirjoituspöydältä emännän pankkipapereita ja silppusin ne matolle. Se oli ihan piristävää!
Entäs sitten viime yönä! Me kävimme iltalenkillä eilen normaalisti siinä puoli yhdentoista maissa. Yöllä tuli kuitenkin kamala hätä, ja oli ihan pakko käydä kylppärissä tekemässä läjä. En ole tehnyt läjää sisälle moneen moneen kuukauteen, mutta nyt en vain pystynyt enää pidättelemään. Kamalan noloa, ja se hajukin vielä.
Entäs sitten viime yönä! Me kävimme iltalenkillä eilen normaalisti siinä puoli yhdentoista maissa. Yöllä tuli kuitenkin kamala hätä, ja oli ihan pakko käydä kylppärissä tekemässä läjä. En ole tehnyt läjää sisälle moneen moneen kuukauteen, mutta nyt en vain pystynyt enää pidättelemään. Kamalan noloa, ja se hajukin vielä.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Koodaaja
Niin, muutinpa tässä hieman blogini ulkonäköä, vain sen vuoksi että minä osaan tehdä niin. Olen siis sangen etevä myös tietokoneiden kanssa!
Treenit
Tänään treeneissä harjoiteltiin ohittamista ja maahanmenoa. Jokaisella treenikerralla harjoitellaan myös runsaasti perusasentoa, eli sivulla istumista. Sitä on hyvä harjoitella, sillä minulla on vielä hieman vaikeuksia istua suorassa. Melkein aina peppu on vinossa.
Ohituksia harjoittelimme taas pujotteluna. Minä osasin paljon paremmin kuin viimeksi! Maahanmenoakin harjoittelimme, ja sekin sujui. Aluksi olin vinossa, mutta namilla minut saatiin suoraan.
Teimme myös koirakujan ja luoksetulon, mikä oli hauskaa ja helppoa! Minua edeltävä koira tosin karkasi emännältään ja meinasi tulla minulle haastamaan riitaa! Onneksi olen tällainen mukava tyttö, niin vältyttiin yhteenotolta.
Harjoittelimme myös oikeanlaista luoksetuloa, eli niin että koira tulee istumaan ohjaajan eteen ja tapittaa silmiin. Emännällekin tämä on uusi juttu, sillä Rekku on opetettu tulemaan sivulle (niinkin voi tehdä).
Treenin jälkeen kävimme taas kiertämässä Haunisten altaan, ja tapasin saman hauskan kaverin kuin viimeksi.
Ohituksia harjoittelimme taas pujotteluna. Minä osasin paljon paremmin kuin viimeksi! Maahanmenoakin harjoittelimme, ja sekin sujui. Aluksi olin vinossa, mutta namilla minut saatiin suoraan.
Teimme myös koirakujan ja luoksetulon, mikä oli hauskaa ja helppoa! Minua edeltävä koira tosin karkasi emännältään ja meinasi tulla minulle haastamaan riitaa! Onneksi olen tällainen mukava tyttö, niin vältyttiin yhteenotolta.
Harjoittelimme myös oikeanlaista luoksetuloa, eli niin että koira tulee istumaan ohjaajan eteen ja tapittaa silmiin. Emännällekin tämä on uusi juttu, sillä Rekku on opetettu tulemaan sivulle (niinkin voi tehdä).
Treenin jälkeen kävimme taas kiertämässä Haunisten altaan, ja tapasin saman hauskan kaverin kuin viimeksi.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Rituaaleja Ruissalossa
Perjantaina kävimme Ruissalossa luontopolulla.
Syyspäiväntasaus meni jo, mutta päätimme silti suorittaa muutaman syysrituaalin. Ensiksi siunasin Rekun metsässä.
Sitten teimme pari pyörähtävää rituaalimaista tanssiliikettä.
Lopuksi Rekku meinasi uhrata minut isolle kivelle. Ehkä hän on kyllästynyt ainaiseen kyljistä napsimiseen.
Onneksi tämä oli vain leikisti, eikä minua siis oikeasti uhrattu kenellekään.
Syyspäiväntasaus meni jo, mutta päätimme silti suorittaa muutaman syysrituaalin. Ensiksi siunasin Rekun metsässä.
Sitten teimme pari pyörähtävää rituaalimaista tanssiliikettä.
Lopuksi Rekku meinasi uhrata minut isolle kivelle. Ehkä hän on kyllästynyt ainaiseen kyljistä napsimiseen.
Onneksi tämä oli vain leikisti, eikä minua siis oikeasti uhrattu kenellekään.
maanantai 2. marraskuuta 2009
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Tämän päivän treenit
Treenit menivät tänään paremmin kuin viime viikolla. Ensinnäkään en hyppinyt emäntää vasten läheskään niin paljon kuin viimeksi, ja toiseksi me teimme monipuolisemman treenin.
Aluksi tehtiin taas luoksepäästävyysharjoitus, ja tällä kertaa minäkin hieman tervehdin kouluttajaa. Kouluttaja totesi, etten ole aggressiivinen enkä hullu, joten sain jäädä treenaamaan.
Meidät jaettiin ryhmiin, ja minä ilmoittauduin taas aloittelevien ryhmään (en enää sano sitä penturyhmäksi, koska siellä on muitakin kuin pentuja). Muodostimme ympyrän, jottei tarvitsisi seistä niin lähekkäin ja pystyimme silti kuulemaan mitä kouluttaja kertoi. Ryhmässä oli tällä kertaa 7 koirakkoa. Minun viereeni tuli aivan pienenpieni saksanpaimenkoiran alku, varmaan vasta 8- tai 9-viikkoinen! Se tuli vain tutustumaan koulutuskenttään, joten se ei sentään treenannut meidän kanssa. Minä olisin kuitenkin kamalan mielelläni mennyt painimaan sen kanssa, ja se vähän häiritsi keskittymistä. Keskittyminen oli muutenkin vähän kateissa, sillä vähän väliä unohdin mitä olimme tekemässä. Ehkä keskittyminen tästä paranee, kunhan käymme useammin ryhmätreeneissä.
Harjoittelimme pääosin ohittamista, katsekontaktia ja paikallaoloa. Aluksi kaikki vähän haahuilivat - niin minäkin - mutta loppua kohti homma alkoi toimia paremmin. Teimme myös koirakujan ja luoksetulon, se oli ihan huippua! Minun mielestäni emäntä olisi saanut mennä vaikka ihan kentän toiseen päähän, sillä vauhtia ei luoksetulosta puuttunut!
Treenin jälkeen kiersimme taas Haunisten altaan, ja ulostin (taas) olohuoneen mattoa.
Tapasimme lenkillä hauskan sakemannitytön, minun kanssani samanikäisen, ja juoksimme aivan päättöminä!
Kylläpä oli hauska päivä!
Aluksi tehtiin taas luoksepäästävyysharjoitus, ja tällä kertaa minäkin hieman tervehdin kouluttajaa. Kouluttaja totesi, etten ole aggressiivinen enkä hullu, joten sain jäädä treenaamaan.
Meidät jaettiin ryhmiin, ja minä ilmoittauduin taas aloittelevien ryhmään (en enää sano sitä penturyhmäksi, koska siellä on muitakin kuin pentuja). Muodostimme ympyrän, jottei tarvitsisi seistä niin lähekkäin ja pystyimme silti kuulemaan mitä kouluttaja kertoi. Ryhmässä oli tällä kertaa 7 koirakkoa. Minun viereeni tuli aivan pienenpieni saksanpaimenkoiran alku, varmaan vasta 8- tai 9-viikkoinen! Se tuli vain tutustumaan koulutuskenttään, joten se ei sentään treenannut meidän kanssa. Minä olisin kuitenkin kamalan mielelläni mennyt painimaan sen kanssa, ja se vähän häiritsi keskittymistä. Keskittyminen oli muutenkin vähän kateissa, sillä vähän väliä unohdin mitä olimme tekemässä. Ehkä keskittyminen tästä paranee, kunhan käymme useammin ryhmätreeneissä.
Harjoittelimme pääosin ohittamista, katsekontaktia ja paikallaoloa. Aluksi kaikki vähän haahuilivat - niin minäkin - mutta loppua kohti homma alkoi toimia paremmin. Teimme myös koirakujan ja luoksetulon, se oli ihan huippua! Minun mielestäni emäntä olisi saanut mennä vaikka ihan kentän toiseen päähän, sillä vauhtia ei luoksetulosta puuttunut!
Treenin jälkeen kiersimme taas Haunisten altaan, ja ulostin (taas) olohuoneen mattoa.
Tapasimme lenkillä hauskan sakemannitytön, minun kanssani samanikäisen, ja juoksimme aivan päättöminä!
Kylläpä oli hauska päivä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)