Kävimme tänään päiväretkellä Paraisilla
Sattmarkin luontopolulla.
Polku on 11 kilometriä pitkä, mutta me kuljimme Rekun kanssa varmasti kaksi kertaa pidemmän matkan, koska harhailimme sinne tänne. Silti menimme kärjessä melkein koko matkan.
Erään kallion laella oli vanha kiviröykkiö, ja se minun piti tietysti päästä tutkimaan. Tassut vaan meinasivat välillä lipsua kivenkoloihin. Ehkä minun pitäisi ruveta rauniokoiraksi?
Matkan varrella härnäsin Rekkua niin sinnikkäästi, että lopulta hänen oli
pakko antaa minulle vähän palautetta. Mutta se ei minua lannistanut, pikemminkin innosti härnäämään lisää.
Tältä kalliopaadelta oli tosi upea näköala.
Polku on 11 kilometriä pitkä, mutta me kuljimme Rekun kanssa varmasti kaksi kertaa pidemmän matkan, koska harhailimme sinne tänne. Silti menimme kärjessä melkein koko matkan.
Erään kallion laella oli vanha kiviröykkiö, ja se minun piti tietysti päästä tutkimaan. Tassut vaan meinasivat välillä lipsua kivenkoloihin. Ehkä minun pitäisi ruveta rauniokoiraksi?
Matkan varrella härnäsin Rekkua niin sinnikkäästi, että lopulta hänen oli pakko antaa minulle vähän palautetta. Mutta se ei minua lannistanut, pikemminkin innosti härnäämään lisää.
Tältä kalliopaadelta oli tosi upea näköala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti