Tallilla

Kävimme tänään taas tallilla tervehtimässä hevosia. Tallilla on aina kamalan paljon kaikkea tutkittavaa, kuono joutuu kunnon töihin!

Siellä oli myös muita koiria. Leikimme yhden suursnautserin kanssa, ja Rekku taisi vähän ihastua siihen. Minusta sellainen tunteilu on ihan ällöttävää! Minä vaan haukuin Rekulle ja sille snautserille.
Teimme pitkän metsälenkin hevosseurassa. Ihan kivaa, paitsi että piti koko ajan kulkea vasemmassa reunassa ettei heppa olisi hermostunut.
Meillä oli kuitenkin tosi kiva reissu! Ehkä mennään sinne uudestaan joku kerta.

Missikisat

Olin eilen missikisoissa. Enkä vain katsomossa, vaan osallistuin itse poseeraamiseen!

Ennen kauneuskilpailua minut piti tietysti pestä shampoolla. Lauantai-iltana (joka tietenkin on perinteinen peseytymispäivä) emäntä houkutteli minut kylpyhuoneeseen ja alkoi pesemään.

Minua ei ole koskaan aikaisemmin pesty shampoolla, eikä pestä tulevaisuudessakaan, jos minä saan päättää.

Peseminen ei ollut mukavaa. Isäntä vaan hymyili ja valokuvasi.

Itse kilpailupäivänä minut vietiin suureen halliin jossa oli valtavasti koiria, kaikkia eri rotuja. Yhdessä nurkassa kokoontuivat kaikki valkoisetpaimenkoirat.

Tässä me kaikki avoimen luokan nartut poseeraamme tuomarille. Minä olen tuo pitsapohjan värinen tuolla, kolmas oikealta.

Kasvattaja sai kunnian esitellä minut ja hän kehui, että esiinnyin tosi hienosti. Kyllähän siinä kelpasi ravata punaista mattoa pitkin.

Tässä tuomari Zsolt Csaba Lokodi arvioi ulkoisia ominaisuuksiani. Sisäisestä kauneudestani hän ei valitettavasti ehtinyt saada kovinkaan tarkkaa kuvaa, muuten olisin varmasti voittanut. Sain silti arvioinnin päätteeksi sinisen nauhan, mikä tarkoittaa erittäin hyvää. Se on avoimessa luokassa kelpo tulos!

Viimeaikaisia kuvia

Jouluaattona lämmittelin lampaantaljan päällä kun olin palellut joulurauhanjulistuksessa lähes 20 asteen pakkasessa.

Aurinko on näyttäytynyt pitkästä aikaa.

Ja tottakai olemme Rekun kanssa painineet. Minä yleensä rökitän Rekun 6-0.

Pidän huolen siitä, ettei Rekku omi fudista liikaa.

Eilen nautin talvisesta pakkaspäivästä reippaalla ulkoilulenkillä.

Ikävä

Voi ei. Isäntä häipyi taas jonnekin. Arvasin sen jo aamulla kun hän pakkasi laukkuaan, kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Toivottavasti hän tulee pian takaisin. Minua vähän nolottaa tunnustaa, mutta ikävä tässä taitaa olla. Kurkustani pääsee piipittäviä ääniä, häntäni painuu maata kohti, enkä oikein voi tehdä asialle yhtään mitään. Sitten kun isäntä taas ilmestyy ovelle, niin minä laulan hänelle vähäsen. Onneksi emäntäni ja paras kaverini Rekku eivät ole lähdössä minnekään!

Juhlahumua

Kävin lauantaina Kankaanpäässä erään pikkutytön neljävuotissynttäreillä.
Siellä kaikille puettiin juhlahatut ja serpentiinit, myös minulle! Muut koirat (eli Bertta ja Rekku) eivät suostuneet pukemaan hattuja, mutta minä en viitsinyt olla mikään ilonpilaaja. Kun on hattu päässä, on ilo ylimmillään!

Hyvää uutta vuotta!

Joulu tuli ja meni, ja nyt on jo uusi vuosi. Joululahjaksi saimme Rekun kanssa isot naudannahkarullat, mutta minusta se oli aika tylsä lahja. En jaksanut kovin kauaa järsiä sitä, mutta pidin sitä vieressäni, niin ettei Rekku saanut sitä. Nyttemmin Rekku on tainnut syödä minunkin rullan, kun silmäni on välttänyt.
Meille on satanut niin paljon lunta, että metsässä joutuu loikkimaan jos vähänkään poikkeaa polulta. Minulle se ei ole ongelma, sillä olen aika sporttinen ja tykkään loikkimisesta. Kylmäkään ei minua haittaa, koska olen kasvattanut paksun ja lämpimän talviturkin.

Tältä vuodelta odotan paljon hauskoja juttuja: lisää vetotreenejä isännän kanssa ja ehkäpä myös tottelevaisuustreenejä. Hyvää uutta vuotta kaikille!