keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Leiri

Viime viikonloppuna oli taas jokavuotisen kasvattajan leirin aika. Aikaisempina vuosina olen ollut yksin isäntäväen kanssa, mutta tänä vuonna laumassani on kolme koiraa. Jopa Rekku lähti mukaan, vaikka hän on aivan väärän värinen.
Meidän kämppiksenä oli pieni 16-viikkoinen Milo-pentu, joka oli minusta aivan ällöttävä. Ensimmäisenä näytin sille taivaan merkit. Kyllä se hyvin nopeasti oppi kunnioittamaan arvokkaampaansa.

Siskoni Oikku sekä Milon sisko Fuula.

Ensimmäisenä iltana totuttelimme leirielämään ja toisiimme. Meitä nukutti ja saimmekin onneksi levätä illan.

Lauantaina alkoi äksöni. Paikalle oli kutsuttu arvostettu kouluttaja, joka neuvoi meidän omistajia, miten saadaan koiran viettiä nostettua ja miten käytetään viettiä hyväksi koulutuksessa. Minä olin tietysti aivan huippuhyvä esimerkki muille, koska minulla on korkea vietti ja sitä on helppo nostaa esimerkiksi narupallolla tai purupatukalla. Osasin heti kaikki temput, mitä siellä piti kokeilla. Isäntä oli minusta ylpeä - ja syystä!




Myös Sipi pääsi esiintymään. Sipi on vielä niin nuori, että hänen osuutensa oli hieman erilainen. Lähinnä vietin herättelyä. Hyvin sekin meni, vaikka emäntää jännittikin jostain syystä.


Sunnuntaina oli leirimätsärit, joissa sijoituin jälleen. Sain kunniamaininnan "Valioyksilö". En ole vielä kertaakaan palannut leiriltä ilman ruusuketta! Sipi sai lohdutuspalkinnoksi possunkorvan ja purutikun.

Tottakai leirielämään kuului myös riehuminen. Sipi ja minä emme riehuneet muiden kanssa yhtä aikaa, sillä me olemme joskus aika mustasukkaisia toisistamme ja siitä saattaa tulla riitaa vieraiden koirien kanssa. Niinpä pääsimme erikseen tutustumaan vieraisiin koiriin. Tässä Sipi tutustuu emääni Mintoon ja siskooni Oikkuun. Sipi parka on aivan alakynnessä! Minto ja Oikku halusivat koko ajan nähdä Sipin matelevan. Mutta ei se tuntunut Sipiä haittaavan. Oikku ei myöskään tykännyt siitä, kun Sipi yritti pomottaa Fuulaa, joka on Oikun lapsi.


Kasvattaja tarkisti Sipin hampaat. Kaikki näytti olevan kunnossa.


Myös minun silmääni tutkittiin. Kasvattaja kertoi, että silmässäni on todennäköisesti kolesterolikertymä, joka on vaaraton ja menee itsestään ohi jossain vaiheessa. Tämä tieto helpotti isäntäväkeä, sillä he luulivat että silmässäni on kaihi.

Kaikenkaikkiaan hyvä leiri! Kotiin palattuamme olimme totaalisen poikki, niin ihmiset kuin koirat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti