Aamupaini pellolla

Yöllä oli ollut pakkasta, joten heinä rapisi kivasti tassujen alla aamulenkillä. Aurinko oli juuri nousemassa, kun lähdimme ulos. Aluksi kaikki meinasi mennä pieleen, sillä Rekku söi kakkaa ja Sipi karkasi. Onneksi lopulta meillä olikin ihan mukava lenkki. Sipi ja minä kuljimme ihan nätisti kiskomatta liikaa ja Rekkukin söi enää heinää.

Kun olimme kääntymässä kotiinpäin, minun alkoi tehdä mieli painia. Emäntä vapautti meidät remmeistä ja pääsimme kirmaamaan pellolle. Minä pistin Sipin matalaksi monta kertaa, vaikka nykyään Sipi on jo aika vahva eikä sitä ole niin helppo enää kurittaa.

Kun tarraan kaulaan kiinni, Sipi menee maahan selälleen. 

Harmi vaan, että Sipikin on oppinut sen tekniikan. 

Välillä on pidettävä tauko ja pohdittava strategiaa.

Sipi venkoilee...

... ja kuvittelee olevansa minua isompi. 

Vauhtia meidän leikeistä ei myöskään puutu.

Lopulta Sipi kupsahti maahan ihan väsyneenä. Tästä oli hyvä jatkaa kotiinpäin aamuruokien äärelle.