Senio-Riitta

Sain viime viikonloppuna uuden lempinimen Senio-Riitta.

Kaikki alkoi kakkaamisesta.

Isäntäväki huolestui, kun minä olen viime aikoina alkanut ulostamaan melko isoja määriä monta kertaa päivässä. Välillä tavaraa tuli niin paljon, että sitä oli vaikea kerätä kakkapussiin. Ja minun oli päästävä ulos(tamaan) jopa 5-6 kertaa päivässä.
Huippu oli se, että Sipi on muutaman kerran maistellut minun jätöksiäni.

Kasvattaja kertoi, että minusta on alkanut tulla seniori. Tavallinen ruoka on niin tuhtia, että minun vanheneva elimistöni ei pysty hyödyntämään kaikkea, ja ruoka tulee niin sanotusti läpi. Siksi minun kakkani on myös maistunut Sipille, kun siinä on vielä niin paljon ihan käyttökelpoista materiaalia.

Kävin näyttäytymässä kasvattajalle ja hän sanoi heti, että olen hyvässä kunnossa oleva vanheneva koira. Lihakseni ovat alkaneet surkastumaan ja siksi näytän hieman laihemmalta kuin ennen. Esimerkiksi selkärankani näkyy nyt selässä, kun aiemmin se oli isojen lihasten ympäröimä. Myös kasvoni ovat alkaneet roikkua ja harmaantua.

Tämä ei tarkoita sitä, että olisin nyt vanha ja että elämäni olisi ehtoopuolella, vaan sitä että olen arvokas ja hyväkuntoinen. Saan nyt senioriruokaa, joka on muuten ihan yhtä hyvänmakuista kuin "tavallinen" ruoka. Sen pitäisi auttaa tuohon ulostamisongelmaan. Olenkin ollut huomaavinani, että jo näiden muutaman päivän jälkeen kakka on ollut kiinteämpää (huh helpotus).

Minusta on ihan kivaa tulla senioriksi. Saan respektiä nuoremmilta koirilta ja voin kukkoilla aika huoletta. Voin ulkoilla ja liikkua ihan normaalisti kuten ennenkin. Voin huudella kadun toiselta puolelta muille koirille.

Isäntäväen mielestä on hassua, että olen alkanut vanhentua. Minä olen kuitenkin se sama nappisilmä kuin pentuna, vähän viisaampi ja arvokkaampi vain.