Kuulumisia pentulaatikosta

Sipille ja pennuille kuuluu kuulemma pelkkää hyvää. Sipi on alusta asti osannut hoitaa ja ruokkia kahdeksaa pentua kuin vanha tekijä. Mistä lieneekään oppinsa ammentanut. Pennut kasvavat kovaa vauhtia ja ovat nyt lähes viikon ikäisinä selvästi suurempia kuin syntyessään. Niiden silmät eivät vielä oikein tahdo pysyä auki eikä kävelemisestä tietenkään tule mitään...

...mutta ruokailupaikalle maitobaariin ne kyllä osaavat ryömiä ja löytävät katsomattakin. Onneksi juottopisteitä on yhtä monta kuin nälkäisiä kuonojakin.

Tässä kuvassa yhden pennun kieli on näköjään unohtunut imemisasentoon kun uni yllätti kesken iltapalan. Korvat ovat vielä pienet kuin hiirellä ja kuono muistuttaa kissan tylppää naamataulua. Kynnet loistavat valkoisina ja kirsusta näyttäisi tulevan musta - vaikka liian aikaistahan sitä on vielä ennustaa.

Pentujen turkissa näkyy jo pieniä sävyeroja, jotkut ovat valkoisempia kuin toiset. Silti pennut on tehty tunnistettavaksi pentupannoilla, jotta ne eivät varmasti menisi sekaisin kun kasvattaja seuraa niiden kehitystä. Vaikka pentujen isä Torec onkin melko tuuhea, kaikista pennuista pitäisi tulla lyhytkarvaisia (ja se on hyvä asia se - kuka nyt tukkapennuista tykkäisi).

Emän massua vasten on mukava lämmitellä pieniä tassuja.

Sipi ei kuulemma halua ollenkaan ulkoilla, vaan käy vain nopeasti tarpeillaan ja menee takaisin pentulaatikkoon hoitamaan jälkeläisiään. Pentulaatikossa on turvallista kasvaa isoksi koiraksi seitsemän sisaruksen ja Sipin hellässä hoivassa.