Minä en titteleistä välitä enkä katso koiraa karvoihin.
Tinkan kanssa tulimme hyvin juttuun. Tinka oli aika rauhallinen ja ystävällinen tapaus, eikä minun tarvinnut kovistella sille yhtään.
Pitkästä aikaa minäkin söin hyvällä ruokahalulla ruokani, kun asunnossa oli toinenkin koira. Sipin lähdön jälkeen olen ollut tosi huono syömään... Minusta ei vain ole mukavaa syödä yksin.
Kävimme Tinkan kanssa iltalenkit ja aamulla vielä yhdessä aamukävelyllä, mutta sitten se jo jatkoikin matkaa kohti Suomea.
Koskakohan se Sipi tulee takaisin? Minusta tuntuu, että olen jo ollut ihan tarpeeksi kauan yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti