Torstaina oli taas uudenvuodenaatto. Se on meille koirille vaikeaa aikaa, kun joka puolella paukkuu ja sihisee. Tänä vuonna olimme kutsuneet kaverimme Urpon ja Kärsän meille juhlimaan. Ensiksi tapasimme pihalla ja kesti yllättävän kauan, ennen kuin pojat huomasivat, että täällä on yksi uusi tyyppi. Ihan hyvin he ottivat Nukan vastaan, eikä tullut pelättyä kaaosta eikä rähinöitä.
Heti alkuun Urpo ja Kärsä lähtivät emännän ja kummitätini kanssa juoksemaan 15 kilometrin lenkin. Sipi ja minä saimme levätä kotona sen aikaa, sillä myös Nukka lähti ulkoilemaan pikkulapsen ja isännän kanssa.
Lenkin jälkeen ihmiset saunoivat ja söivät, ja me koirat viihdytimme toisiamme. Nukka oli kaikkien lellikki.
Kun kello lähestyi puoltayötä, oli vieraiden lähdettävä kotiin, koska pikkulapsi väsyi liikaa. Me kävimme pienellä kävelyllä, mutta Sipi-raukka pelkäsi raketteja. Koko yö oli aika kauhea, koska joka puolella paukkui ja Sipi ei voinut rentoutua. Sipi halusi nukkua emännän vieressä Nukan häkin lähellä, vaikkei hän muutoin ole kiinnostunut Nukan seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti