Koirametsässä Urpon ja Kärsän kanssa

Sunnuntaina pääsimme taas pitkästä aikaa koirametsään Urpon ja Kärsän kanssa. Sää oli mitä mainioin, aurinkokin vähän paistoi.

Ihmisillä oli eväät ja he tekivät tulet nuotiopaikalle. Me kerjäsimme vähän, mutta pääasiassa keskityimme riekkumaan toistemme niskassa ja juoksentelemaan ympäriinsä. Minusta parasta koirametsäilyssä onkin se, että saan olla vapaana ja tehdä omia reissuja ilman että kukaan hermoilee. 

Meillä oli todella villi meno päällä koko ajan. 

Onneksi koirametsässä saa riehua ja metelöidä sydämensä kyllyydestä eikä se häiritse ketään. 

Näyttää kuvissa siltä kuin Urpo ja Kärsä olisivat vain kerjänneet eväitä, mutta kyllä hekin riehuivat yhtä paljon kuin me.

Lopuksi jouduimme valokuvattaviksi. Urpo ei suostunut tulemaan kuvaan. 

Minä puristin silmät kiinni ja toivoin, että kun avaan silmät, Urpo on ilmestynyt minun viereeni.

Valitettavasti toiveeni ei toteutunut.

Mahataudissa

Minulla alkoi yhtenä yönä viime viikolla mahassa kuplia aivan kauheasti. Oli pakko päästä takapihalle, mutta isäntäväki vain nukkui. Tassuttelin ympäri taloa ja mietin mistä pääsisi ulos, mutta kaikki ovet olivat tietysti kiinni. 

Onneksi Sipi tuli apuun. Hän alkoi vinkua niin kovaa, että emäntä heräsi. Emäntä vei meidät molemmat pihalle, kun ei tiennyt kummalla meistä oikein on tarve päästä. Onneksi Sipin maha oli kunnossa, koska se olisi ollut paljon huolestuttavampaa jos Sipi olisi sairas.

Minun mahatautini jatkui ja jatkui. Kolmena peräkkäisenä päivänä ja yönä minä pyysin pihalle vähän väliä. Jossain vaiheessa söin vain pikkuriikkisiä annoksia keitettyä riisiä ja canicur-lääkettä, ja se tuntui auttavan. 

Unta riitti, kun vatsa rauhoittui ja pystyin vihdoin lepäämään.
Neljäntenä päivänä sain jo puolet nappulaa ja puolet riisiä, ja kaikki meni hienosti. 

Olipas rankka kokemus! Toivottavasti nyt pysymme kunnossa Sipin kanssa.

Karkureissu

Me pääsemme usein pihalle illalla tai päivällä, koska pihalla on niin kivaa. Minusta on hauskaa tutkia ja nuuhkia ja katsella ohikulkijoita.
Yhtenä päivänä huomasin, että kadulla kävelee kissa! Voitteko kuvitella, kissa! Minä en pidä kissoista yhtään.
Lähdin laukkaamaan aidanviertä ja yritin saada kissan kiinni, mutta se oli kadulla ja minä takapihan aitauksessa.
Sitten minulla välähti. Etupihalla on niin paljon lunta, että aidan yli pääsee helposti hyppäämään. Niinpä juoksin kiireesti etupihalle ja loikkasin aidan yli vapauteen.
Kissaa ei löytynyt, se varmaan pelästyi minua niin paljon, että juoksi heti piiloon. Minä laukkasin vielä naapureiden pihalla onnellisena ja yritin keksiä, minne se pahuksen kissa meni.
Isäntäväki lähti etsimään minua ja pienen hetken kuluttua he näkivätkin kun juoksin naapurin pihalta toisen naapurin pihalle. Tulin heti kiltisti luokse, kun kuulin että he kutsuvat minua.
Jouduin puhutteluun ja sain kunnon läksytyksen. Karkureissu oli kuitenkin niin kiva, etten voi luvata ettenkö enää koskaan lähtisi pihalta.
Vapiskaa kissanaapurit!

Vuoden 2022 parhaat palat

 Vuoden 2022 kohokohtia: 

Tammikuussa kävimme Paimion koirametsässä riehumassa Urpon ja Kärsän kanssa. Vain minä bongasin valokuvaajan. 

Helmikuussa satoi paljon lunta ja me kahlasimme mahaa myöten pehmeässä hangessa. 

Kävimme myös tutustumassa lähialueisiin. Tässä olemme Dagmarin lähteellä ja meri näyttää siltä että se alkaa jo sulaa. 

Maaliskuussa kävimme Vartsalassa merenjäällä kävelemässä. Aurinko paistoi jo korkealta ja oli ihanaa kirmata vapaana kavereiden kanssa.

Maltoimme hetkeksi pysähtyä kuvattaviksi. 

Maaliskuussa tapasimme muitakin kavereita, Nipsun ja Kumun. Kävimme heidän kanssaan Teijon kansallispuistossa kävelyllä. Kumu on vikkelä pikkutyyppi!

Meillä kävi myös uusi tuttava Uuno kylässä. Tässä reippailemme Ramsholmenissa.

Huhtikuussa maa alkoi sulaa ja kävimme retkeilemässä Västerbyssä. 

Toukokuussa kävin lentokentällä harjoittelemassa vähän ja saattelemassa isännän lennolle. 

Urpo kävi meillä kylässä ja veimme hänet Ramsholmeniin katsomaan ihania kevätkukkia.

Teimme myös pienen vierailun Ahvenanmaalle. Tässä olemme Maarianhaminassa. 

Ja tietenkin uimme ja kahlasimme siellä paljon. 

Sitten tuli kesä ja valoisat kesäillat.

Kesällä aurinko paistaa vielä illalla myöhään. 

Teimme kesäretkiä luonnossa.

Ja kävimme myös Lahdessa ...

...ja Imatralla.

Isäntäväki rakensi pihavajaa ja Miska oli meillä auttamassa. 

Elokuussa olimme mökkeilemässä Hangossa. 

Ja retkellä Teijon kansallispuistossa.

Nipsu oli mukana Teijolla. 

Syyskuussa teimme kivan päiväreissun Örön saarelle. 

Ja minä kävin kasvattajan leirillä pokkaamassa palkintorepun.

Lokakuussa kävimme Kuusamossa ja Rovaniemellä.

Ja matkustimme yöjunalla. 

Illat alkoivat olla pimeitä. Kävin Karjaan asemalla isäntää hakemassa.

Viimeisen valoisan syyspäivän vietin Kemiönsaaressa uudella luontopolulla Nipsun ja Kumun kanssa. 

Jouluna olimme kotona koko lauman voimin ja lepäsimme. 

Uuden vuoden vastaanotto

 Lähdimme uudenvuodenaatoksi evakkoon Urpon ja Kärsän luokse. 

Edellisenä päivänä Sipi oli tehnyt vähän liian pitkän kävelylenkin liukkaalla tiellä, ja hänellä oli vähän kipuja jalassa. Niinpä Sipi jäi vahtimaan taloa, kun me muut lähdimme kiertämään Paimion luontopolun. 

Siellä oli aika liukasta myös, ja oli ihan hyvä ettei Sipi tullut sinne liukastelemaan. 

Reitillä tapahtui myös onnettomuus; eräs meille tuntematon nainen loukkasi kätensä niin pahasti, että hän ei voinut kävellä takaisin parkkipaikalle. Isäntäväki soitti nuotiopaikalle apujoukkoja ja nainen pääsi mönkijän kyydillä hoitoon. 

Ilta sujui hyvin maaseudulla. Sinne ei kuulunut juuri mitään pauketta, emmekä me stressaantuneet ollenkaan. Sipikin oli aivan rentounut ja rauhallinen. 

Urpo ja Kärsä nukkuivat yhdessä kasassa patjallaan. 

Yön me nukuimme vierasmajassa ja siellä oli täysin hiljaista. Minä ajattelin olla ovela ja varasin itselleni koirapatjan, mutta sitten Sipi pääsikin isäntäväen pehmeään sänkyyn lämpimän peiton alle. 

Aamulla kävimme vielä kävelyllä. Taivas oli kirkas ja maa jäässä. Vuosi alkoi hyvin!