Koodaaja

Niin, muutinpa tässä hieman blogini ulkonäköä, vain sen vuoksi että minä osaan tehdä niin. Olen siis sangen etevä myös tietokoneiden kanssa!

Treenit

Tänään treeneissä harjoiteltiin ohittamista ja maahanmenoa. Jokaisella treenikerralla harjoitellaan myös runsaasti perusasentoa, eli sivulla istumista. Sitä on hyvä harjoitella, sillä minulla on vielä hieman vaikeuksia istua suorassa. Melkein aina peppu on vinossa.
Ohituksia harjoittelimme taas pujotteluna. Minä osasin paljon paremmin kuin viimeksi! Maahanmenoakin harjoittelimme, ja sekin sujui. Aluksi olin vinossa, mutta namilla minut saatiin suoraan.
Teimme myös koirakujan ja luoksetulon, mikä oli hauskaa ja helppoa! Minua edeltävä koira tosin karkasi emännältään ja meinasi tulla minulle haastamaan riitaa! Onneksi olen tällainen mukava tyttö, niin vältyttiin yhteenotolta.
Harjoittelimme myös oikeanlaista luoksetuloa, eli niin että koira tulee istumaan ohjaajan eteen ja tapittaa silmiin. Emännällekin tämä on uusi juttu, sillä Rekku on opetettu tulemaan sivulle (niinkin voi tehdä).

Treenin jälkeen kävimme taas kiertämässä Haunisten altaan, ja tapasin saman hauskan kaverin kuin viimeksi.

Rituaaleja Ruissalossa

Perjantaina kävimme Ruissalossa luontopolulla.


Syyspäiväntasaus meni jo, mutta päätimme silti suorittaa muutaman syysrituaalin. Ensiksi siunasin Rekun metsässä.


Sitten teimme pari pyörähtävää rituaalimaista tanssiliikettä.




Lopuksi Rekku meinasi uhrata minut isolle kivelle. Ehkä hän on kyllästynyt ainaiseen kyljistä napsimiseen.


Onneksi tämä oli vain leikisti, eikä minua siis oikeasti uhrattu kenellekään.

Mitähän kivaa seuraavaksi keksisi?

Tämän päivän treenit

Treenit menivät tänään paremmin kuin viime viikolla. Ensinnäkään en hyppinyt emäntää vasten läheskään niin paljon kuin viimeksi, ja toiseksi me teimme monipuolisemman treenin.
Aluksi tehtiin taas luoksepäästävyysharjoitus, ja tällä kertaa minäkin hieman tervehdin kouluttajaa. Kouluttaja totesi, etten ole aggressiivinen enkä hullu, joten sain jäädä treenaamaan.
Meidät jaettiin ryhmiin, ja minä ilmoittauduin taas aloittelevien ryhmään (en enää sano sitä penturyhmäksi, koska siellä on muitakin kuin pentuja). Muodostimme ympyrän, jottei tarvitsisi seistä niin lähekkäin ja pystyimme silti kuulemaan mitä kouluttaja kertoi. Ryhmässä oli tällä kertaa 7 koirakkoa. Minun viereeni tuli aivan pienenpieni saksanpaimenkoiran alku, varmaan vasta 8- tai 9-viikkoinen! Se tuli vain tutustumaan koulutuskenttään, joten se ei sentään treenannut meidän kanssa. Minä olisin kuitenkin kamalan mielelläni mennyt painimaan sen kanssa, ja se vähän häiritsi keskittymistä. Keskittyminen oli muutenkin vähän kateissa, sillä vähän väliä unohdin mitä olimme tekemässä. Ehkä keskittyminen tästä paranee, kunhan käymme useammin ryhmätreeneissä.
Harjoittelimme pääosin ohittamista, katsekontaktia ja paikallaoloa. Aluksi kaikki vähän haahuilivat - niin minäkin - mutta loppua kohti homma alkoi toimia paremmin. Teimme myös koirakujan ja luoksetulon, se oli ihan huippua! Minun mielestäni emäntä olisi saanut mennä vaikka ihan kentän toiseen päähän, sillä vauhtia ei luoksetulosta puuttunut!

Treenin jälkeen kiersimme taas Haunisten altaan, ja ulostin (taas) olohuoneen mattoa.
Tapasimme lenkillä hauskan sakemannitytön, minun kanssani samanikäisen, ja juoksimme aivan päättöminä!

Kylläpä oli hauska päivä!

Halloween-mörköjä

Eilen illalla kun olimme iltalenkillä pimeässä metsässä, luulin näkeväni mörön metsässä. Ihan varmasti näin, että siellä hiippaili joku täysin musta hahmo ryskyttämässä pusikoita. Nostin niskakarvat pystyyn ja aloitin hurjan haukkuremakan. Rohkeasti säntäsin katsomaan, mikä siellä metsässä oikein oli. Yhtäkkiä rymistelijä lähestyi minua, ja jouduin laittamaan häntäni koipien väliin ja perääntymään vähän.
Sitten huomasin, että mörkö olikin Rekku! Aivan hirvittävän noloa! Heti kun minulle selvisi, että mitään oikeaa mörköä ei ollutkaan, jatkoin matkaa ihan muina naisina ja teeskentelin, ettei koko välikohtausta sattunutkaan.

Talleilla

Eilen kävimme taas tutustumassa hevosiin tallilla. Heppa oli meille jo tuttu Marsu, mutta tällä kertaa eri tallilla. Minua aluksi pelotti vähän, kun Jenni oli Marsun selässä ja Marsu on niin kamalan iso.
Kävelylenkillä koitin koko ajan houkutella Marsua juoksemaan, ja pörräsin sen edellä ja haukuin sille. Ei se lähtenyt leikkiin minun kanssani. Oli kyllä hirvittävän hauskaa - siis vähän hirvitti mutta oli kuitenkin tosi hauskaa!
Tallilla saatiin myös maistaa hevosten kauramössöä (Rekku nuoli sitä lattialtakin), näin sähisevän kissan ja häkissä olevan kanin.
Oli mieletön reissu, ja illalla olin ihan poikki kaikkien uusien hajujen nuuskimisesta.

Koirakoulussa

Minulla oli tänään tottelevaisuustreenit. Me kävimme Turun käyttökoirakerhon treeneissä Haunisten koirakentällä. Minusta toivottavasti hiotaan BH-koira talven aikana.
Ensin tehtiin lähestymisharjoitus, eli kouluttaja tervehti jokaista koiraa erikseen, ja meidän piti olla helposti lähestyttävissä. Minua kiinnosti enemmän nurmikentän ihanat tuoksut, enkä oikein ennättänyt tutustua kouluttajaan. En siis ainakaan käyttäynyt sopimattoman riehakkaasti.
Sitten meidät jaettiin ryhmiin, ja minä ilmoittauduin penturyhmään (vaikka olenkin ainakin omasta mielestäni melkein aikuinen jo). Harjoittelimme toisten koirien ohittamista, istumista, paikallaoloa ja luoksetuloa. Viimeisin harjoitus eli luoksetulo oli kaikista hauskin! Minä juoksin niin kovaa kuin kintuista lähti!
Penturyhmässä meitä oli vain kolme koirakkoa, joten ehdimme tehdä harjoitukset huolella. Minua rupesi kuitenkin vähän jännittämään, ja hypin koko ajan emäntää vasten. Ensi kerralla toivottavasti menee paremmin, kun olen jo konkari.
Treenien jälkeen kiersimme Haunisten altaan, ja sekin oli kivaa.

Matto riekaleiksi

Minun ruokahaluni on palannut! Olen taas syönyt sekä aamupalan että päivällisen ilman jahkaamista jo monena päivänä peräkkäin. Tänään minun ruokahaluni oli jopa niin suuri, että taisin hotkaista palan olohuoneen mattoakin! Me olimme Rekun kanssa kaksin kotona ja nälkä yllätti minut.
Emäntä oli vihainen tuloksen nähdessään, ja kyllä minua nolotti! Kuljin ihan pienenpienenä seinien vierustaa kylpyhuoneeseen, ja koitin olla näkymätön. Rekku piti puoliani taas ja koitti kiinnittää emännän huomion toisaalle pomppimalla fudis suussa ja aiheuttamalla yleistä kaaosta. Minä luimistelin kylppärin perimmäisessä nurkassa ja koitin olla mahdollisimman katuvan näköinen.
Ei minua kyllä oikeasti kauheasti kaduta, sillä se matto vaan tuntuu niin kivalle hampaissa!

Poseeraaja

Tämä poseeraaminen on kovin hankalaa. Isäntä käski minut tähän kivelle ja alkoi kuvaamaan. En tykkää.


Mikä tahansa muu kiinnostaisi enemmän. Mitäs kivaa tuolla kaukana näkyy?


Otas isäntä jo se kuva niin päästään jatkamaan lenkkiä. Vai pitäisikö jalkojen asentoa sittenkin vielä muuttaa?


Kas noin, jokos tämä kelpaisi? Eteenpäin en ajatellut tällä kertaa katsoa, eihän siellä ole mitään mielenkiintoista. Tiedän kyllä, että kasvattaja haluaa kunnon profiilikuvan, mutta tällaiseen kohtikatsovaan hymyposeeraukseen on minun fanieni tällä kertaa tyydyttävä.