Odottavan aika on pitkä

Blogissani minä kirjoittelen enimmäkseen kaikista mukavista asioista, tapahtumista, matkoista, treeneistä ja sen semmoisista. Totuuden nimessä on mainittava, että melko suuri osa ajastani kuluu myös odotteluun (vaikka olenkin varsin hyvä järjestämään itse itselleni viihdyttävää tekemistä). Uudessa kodissa on mukavampi odotella kuin vanhassa, sillä uuden kodin takaikkunasta voi tähystää kadulle, ja kadulla kulkee usein toisia koiria. Odottamisesta puheen ollen: Milloinkohan se isäntä taas tulee? Alan jo vähitellen kyllästyä odottamaan sitä. Onneksi koirien aikakäsitys on melko lyhyt.


Kyllä kannatti odottaa!

Kuvia

Nyt vihdoin pääsen lisäämään kuvat Amin tapaamisesta! Meillä on kone temppuillut enkä siksi voinut lisätä kuvia aikaisemmin.

Treenikuulumiset

Eiliset treenit sujui oikein hyvin. Aluksi tosin meinasin olla ihan sekaisin, kun treenikenttä oli kuin jääkenttä, eikä siinä oikein pystynyt kävelemäänkään. Kentän takareunassa oli kuitenkin lumisempi kohta, niin päästiin harjoittelemaan.
PK-treenit alkaa aina ilmoittautumisella, sirun lukemisella (leikisti) ja juoksujen/pallien tarkastuksella. Sen jälkeen tehdään henkilöryhmä (jossa minä sekoilin kun olisin vain halunnut haistella maata).
Sitten jakauduttiin ryhmiin. Me pääsimme taas kahden koirakon ryhmään ja saatiin hyvää opetusta. Toinen koira oli aina paikallaanolossa samaan tapaan kuin BH-kokeessa. Se meni minulta ihan hyvin, paitsi kerran nousin istumaan.
Harjoittelimme myös seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Tällä kertaa lumen nuuhkiminen ei ollut sallittua, ja minä hiffasinkin sen aika pian. Tästä emäntä ilostui niin, että treeneistä jäi hyvä mieli.
Lopuksi otimme vielä liikkeestä maahanmenosta luoksetulon, ja emäntä (torvi!) palkkasi minut vinosta luoksetulosta. No, täytyy se antaa hänelle anteeksi. Pikkuhiljaa emäntäkin oppii miten koiria koulutetaan!

PK-treenit

Eilen oli taas treenipäivä. Olin yhden toisen koiran kanssa kahdestaan samassa ryhmässä, joten saimme hyvää tukiopetusta. Alamme nyt hioa BH-kokeeseen tulevia liikkeitä - tekemistä siis riittää keväälle. Tällä kertaa harjoittelimme takapään hallintaa (no se ei kyllä ole BH-liike, mutta siitä on paljon hyötyä kun istun perusasennossa vinoon). Saatiin hyviä vinkkejä, ja kun se ohjaaja otti minut vierelle istumaan, minä tiesin heti mitä pitää tehdä. Taas saatettiin todeta, että koirakoulussa ei kouluteta koiria vaan koiran ohjaajia.
Treenikentällä oli tosi kylmä ja emäntä oli ihan jäässä. Minun treenien jälkeen Rekkukin kävi treenaamassa, ja sen jälkeen me yhdessä kiersimme Haunisten altaan. Tällä kertaa ketään ei tullut vastaan.

Kevään treenikausi alkoi

Eilen olimme taas pitkästä aikaa TKK:n tottelevaisuustreeneissä. Minä olin vähän pallo hukassa, mutta niin oli moni muukin kolmen kuukauden tauon jälkeen. Siellä oli taas monta uutta tuttavuutta, joiden kanssa olisi ollut hauska peuhata, mutta ikävä kyllä minulle sallittiin kontakti vain emännän kanssa. Kamalan tylsää!
Treenin jälkeen kiersimme Haunisten altaan, ja arvaatkaapa kuka tuli vastaan! Valkoinen ystäväni Ami! Ensin pelästyin, että Ami on minulle vihainen, mutta hyvinhän me sitten tultiinkin juttuun. Äänekkääseen juttuun. Amin emäntä oli lukenut tätä blogiani ja tiesi meidän kuulumiset. Minä olen pieni blogijulkkis!

Ruokailuongelmia

Minulle ei taas meinaa ruoka maistua. En vaan jaksa kökkiä siinä ruokakupin edessä viittä minuuttia ja ahtaa nappulaa napaan. Ja nyt syön siis Canidaeta, josta normaalisti pidän!
Isäntäväki toivoo, ettei ole taas juoksut tulossa!

Riidanhaluinen poliisi

Tapasin tänään taas veljeni Everin sekä Hallin ja Acun. Minua vähän jännitti se Acu, ja olinkin siitä vähän hermona. Taisin vähän haastaa riitaa Acun kanssa, ja ehkä vähän Everinkin kanssa. Onneksi Halli pelasi minun kanssa samassa joukkueessa ärsyttäen Everiä. Mutta jos Everillä ja Hallilla tuli sanaharkkaa, minä riensin paikalle kuin poliisi "rauhoittelemaan tilannetta". Useimmiten minun rauhoitteluni kyllä oli aika äänekästä.

Apua, jäin alakynteen!

Moi Halli!

Acun härnäämistä.

Ootkos muistanut pestä hampaat?

Everi retuuttaa mutta Halli on minun puolellani!

Näin kauniisti osaan hymyillä veljelle!

Halli ilveilee.

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään on kuulemma ystävänpäivä. Koskeekohan se myös koiraystäviä? Kyllä varmaan. Toivotan siis reippailla hännänheilautuksilla hyvää ystävänpäivää kaikille koira- ja ihmisystävilleni!

Tanssikurssilla

Olen alkanut pitää Rekulle tanssikurssia. Minä olen niin musikaalinen ja liikunnallinen, ja haluan jakaa tätä iloista elämää muillekin.

Tässä tyylinäytteitä kurssiltamme. Päässäni soi lempikappaleeni Yön "Rakkaus on lumivalkoinen".

Ensin tanssiinkutsu:



Sitten vähän svengiä:

Ja lähtihän se Rekkukin lopulta mukaan tanssiin!

Talvikuvia

Olemme reippailleet joka päivä talvisissa maisemissa. Melkein jokainen aamu alkaa sillä, että teemme pihalla pienet lumityöt. Tai no emäntä lakaisee lumet oven edestä ja Rekku ja minä koitetaan livahtaa jo aamulenkille.


Metsässä saamme olla vapaina! Lunta on välillä niin paljon, että pitää loikkia eteenpäin. Meidän metsälenkillä käy joskus myös hevosia (ainakin hajuista päätellen) ja välillä on pakko työntää pää lumihankeen niin että korvatkin ovat lumen alla. Jos sieltä vaikka löytyisi jokunen ihana papana.



Minulla on tapana kantaa lumikokkareita suussa lenkillä. Joskus kokkareet eivät ole kiltisti, ja silloin minun pitää yrittää tappaa ne. Yhtenä iltana ravistin lumikokkaretta niin raivokkaasti, että minulta katosi suuntavaisto täysin ja kävelin suoraan lumipenkkaan!