Bileputki

Viime viikonloppuna me jouduimme oikeaan bileputkeen, ihan vahingossa. Kaikkihan alkoi lauantaina, kun vietimme ystävänpäivää Urpon ja Kärsän kanssa. Juhlimme neljästään riehumalla ja haukkumalla (lähinnä Sipi keskittyi sekä riehumiseen että haukkumiseen).

Sunnuntaina oli Sipin nimipäivä, jota juhlimme riehumalla lisää ja lämmittelemällä sen jälkeen takkatulen äärellä. Kävimme myös kimppalenkillä aurinkoisessa Paimiossa. 

Maanantaina bileet jatkuivat, kun Kärsä täytti vuoden! Me tosin emme juhlineet Kärsän kanssa, kun olimme jo kotona, mutta lähetimme telepaattisia viestejä sinne Paimion suuntaan. Onnittelut nyt Kärsälle vielä!

Huhhuh, mitä juhlia. Koko loppuviikko onkin mennyt siitä toipuessa. Maanantaina kävimme tosin Särkijärven jäällä pitkän lenkin, kun oli vielä pakkasta ja aurinkokin paistoi. Nyt vaan sataa vettä ja meidän hienot valkeat turkit menevät ihan likaisiksi. Emme enää viitsi mennä jäällekään.

Hyvää ystävänpäivää!

Tänä vuonna vietämme ystävänpäivää Urpo- ja Kärsä-herrojen kanssa. Kärsä kävikin meitä moikkaamassa tiistaina täällä Tampereella, mutta tänään näemme myös Urpon. Viimeksi tapasimme koko porukalla Vartsalassa muutama viikko sitten.
Aion mennä Urpon ja Kärsän luona sohvalle yöksi, sehän on sallittua heillä. Kotonakin menen joskus, mutta älkää kertoko kellekään.

Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävillemme!

Massahurmaajat

Eilen ja toissapäivänä olimme Sipin kanssa Lahdessa hoidossa, kun isäntä ja emäntä ovat jossain reissussa. Lahdessa on aina mukavaa. Lahdessa oli myös paljon lunta, ehkä jopa vähän enemmän kuin Tampereella, ja varmasti paljon enemmän kuin Turussa. Pääsimme molempina päivinä jäälle kirmaamaan, tosin lunta oli niin paljon, että juoksemisesta ei oikeastaan voi puhua, pikemminkin loikkimisesta. Hoitopaikan pihalla osallistuimme aina lumitöihin levittämällä lunta kasoista takaisin sinne, mistä se oli juuri kolattu. Aamulla saimme tietenkin nuolla jugurttilautaset ennen kuin ne laitettiin tiskikoneeseen. Sijaisisäntäväki oli erityisesti minuun ja käytökseeni hyvin tyytyväinen. Sipi sen sijaan sai moitteita, koska ei olisi halunnut tulla jäältä ollenkaan takaisin autoon, eikä suostunut päästämään kepistä irti vaikka käskettiin.

Tampereelle palaamisen jälkeisenä päivänä menimme pitkälle lenkille. Lenkki oli muuten tavanomainen tarpeineen, nuuhkimisineen ja lumessa kiereskelemisineen, mutta hurmasimme poikkeuksellisen monta vastaantulijaa: peräti kolme sivullista pysähtyi kehumaan ulkonäköämme ja käytöstämme (niin, myös Sipin). Tavanomaisella lenkillä saamme kehuja yleensä vain yhdeltä tai kahdelta vastaantulijalta.

Vapaapäivä

Oletteko koskaan miettineet, mitä koirat tekevät sillä aikaa kun ihmiset ovat töissä? No tässä tulee vastaus kysymykseen. 

Klo 9.57

Klo 10.09

Klo 11.19

 Emäntä on saanut tutustua meidän arkeemme viime aikoina ja tältä se näyttää. Meillä on joka päivä vapaapäivä. 

Tampereen murret

Olemme asuneet Tampereella nyt reilun viikon verran. Muuttopäivänä olimme kummitätini luona aamupäivän ja sitten ajoimme isäntäväen kanssa Tampereelle. Perillä me menimme tyhjässä asunnossa kylpyhuoneeseen, ja parin tunnin päästä, kun tulimme kylppäristä ulos, asunto olikin täynnä laatikoita ja huonekaluja sikinsokin. Se oli aika järkyttävää.

Tässä olemme vielä vanhassa kodissa muuton keskellä. Sipiä vähän huolestuttaa.

Parissa päivässä isäntäväki laittoi tavarat paikoilleen ja nyt me asumme täällä. Olemme löytäneet monta kivaa uutta lenkkipolkua ja myös käyneet vanhoilla tutuilla poluilla. Eilen illalla esimerkiksi kävimme kiertämässä Suolijärven reitin. Siellä olemme käyneet monta kertaa jo aiemmin ja se on aina yhtä kiva.
Täällä on ollut kovin kylmiä päiviä ja Sipi parka on palellut, kun se tuossa joulukuussa pudotti kaikki karvansa. Sillä on nyt ihan ohut kesäturkki, vaikka näillä pakkasilla pitäisi olla paksu aluskarva. Joku hormonihäiriö varmaan.
Lisäksi Sipi on pienellä lihotuskuurilla, kun se raukka on niin laiha. Emäntä osti meille naudanmahapullia, jotka tuoksuvat ja maistuvat tosi hyville!

Me mennään Tampereelle!

Uusi vuosi ja uudet osoitteet: me muutamme Sipin kanssa huomenna Tampereelle. Pääsemme kerrostaloon asumaan, mutta sehän ei ole meille kummallekaan mitään uutta, sillä molempien ensimmäinen koti (syntymäkodin jälkeen) oli kerrostalossa. Tamperelaiseen tunnelmaan pääsimme jo jouluna, kun saimme maistaa palaset mustaamakkaraa. Siinä oli RASVAA ja VERTA, eli se oli hurjan maukasta! Muuttohulinan ajaksi pääsemme kummitätini luokse hoitoon, mutta sitä ennen käymme vielä Rekun haudalla sytyttämässä kynttilän.

Reipasta uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

T: Villa

Rauhallista joulua!

Yksityislenkki

Pääsin tässä yhtenä päivänä isännän kanssa privaattilenkille. Se oli aivan huippua pitkästä aikaa. Minä kuljin vapaana metsässä eikä tullut mieleenkään tehdä kolttosia. Isäntä antoi minun mennä ja tutkia paikkoja ihan rauhassa. Kerrankin sain nuuhkia tienpenkkoja ilman, että siihen viereen ilmaantui heti toinen kuono. Luksusta!
Isäntä heitteli minulle myös keppejä ja niitä oli ilo noutaa ilman räkyttävää kakaraa. Kerran minä jätin kepin maahan ja kävelin noin 20 metriä eteenpäin isännän kanssa. Sitten asetuin poikittain tielle ja sanoin isännälle: "Näetkö, jätin kepin tuonne kauas, saanko käydä hakemassa sen?" Isäntä lähetti minut hakuun. Puolivälissä matkaa pysähdyin ja katsoin isäntää: "Ai oikeasti, saanko hakea sen kepin?" Isäntä kutsui minut takaisin ja lähetti uudestaan hakuun. Sama kuvio toistui. Vasta kolmannella kerralla menin koko matkan kepin luokse ja toin sen isännälle. Olipa vaikeaa!

Hammaskontrolli

Kävin alkuviikosta näyttämässä suutani eläinlääkärille, joka poisti hampaan pari viikkoa sitten. Kaikki näytti oikein hyvälle ja suu on parantunut niin kuin pitikin. Olin ihan reipas vastaanotolla, vaikka minun tekikin mieli pyrkiä takaisin odotustilaan koko ajan. Onneksi tutkimus ei kestänyt kauaa. Lääkäritätikin sanoi, että olen rauhallinen ja hieno koira, enkä tunnu stressaavan turhista. Tottahan se on.

Adventtikävely

Kävimme lauantaina Kuhankuonolla rauhallisella retkellä, kun ensimmäinen adventtikin oli jo ovella. Kangenmiekan kierros on 8 km pitkä ja käytimme sen kävelyyn melkein neljä tuntia, koska se vaan oli niin kivaa.

Alkumatkasta me poukkoilimme sinne tänne ja riehuimme ihan kauheasti. Minähän olen kävellyt tämän reitin aiemminkin, mutta Sipi oli ensimmäistä kertaa mukana. Osa metsästä oli kaadettu ja polun vieressä oli isot röykkiöt puutavaraa, joka oli merkinnöistä päätellen menossa puuteollisuuteen.
Käärmelähteellä joimme raikasta vettä ja isäntäväkikin otti vettä mukiin. Lähteen vieressä meni melko syvä puro, johon muina koirina menin kahlaamaan. Vesi oli aika kylmää jo, mutta virkistävää! Hetken päästä Sipi seurasi minun esimerkkiäni, ja kävi myös kylpemässä. Märästä turkista seurasi tietenkin taas kauheat matsit. Juoksimme itsemme lämpimiksi.
Retken puolivälissä tulimme laavulle, ja isäntäväki teki tulet ja söi eväät. Me emme malttaneet juuri levätä, vaan juoksimme laavua ympäri ja Sipi kävi laavun allakin.
Takaisintullessa aloimme olla jo melko poikki, mutta emme näyttäneet sitä kenellekään. Autossa kyllä uni maittoi.

Illalla meille tuli vieraiksi Urpo ja Kärsä, joten lepoa jouduttiin lykkäämään. Me leikimme sisällä ja katsoimme kauhuissamme, kun pojat leikkivät meidän leluilla. Vältimme riidat kuitenkin.
Kylläpä illalla väsytti! Nukuimme makeasti aamuun asti.