tiistai 24. toukokuuta 2016
Koirahotellissa
Emäntä lähti viime viikon lopulla kuulemma jonnekin tosi, tosi kauas. Valitettavasti myös isäntä joutui tällä viikolla lähtemään matkoille, tosin ei kuulemma aivan niin kauas kuin emäntä. Meitä moinen matkustelu ei varsinaisesti haittaa, sillä pääsimme viikoksi Koirahotelli Pia's Dreamdogsiin! Paikka on meille jo entuudestaan tuttu, ja siellä on aina ollut ihan mukavaa. Viikko vierähtää varmasti nopeasti rutiinien rytmittäessä päiviä. Saatamme jopa päästä uimaan hotellin altaaseen!
perjantai 6. toukokuuta 2016
Talviturkki heitetty
Kesäiset lämpötilat yllättivät meidät! Minulla alkoi kova karvanvaihto, ja eilen emäntä päästi meidät jo mereen uimaankin. Me molemmat juoksimme keppien perässä niin syvälle, että tassut eivät enää ylettäneet pohjaan. Mukavasti se viilensi. Oli myös kiva huomata, että uimataito ei ole unohtunut talven aikana.
![]() |
| Sipi väijyi minua ja kuvitteli saavansa kepin, jonka olin hakenut uimalla. |
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Pennutta
Sipi kävi eilen ultraäänitutkimuksessa. Sitä varten siltä ajettiin mahasta kaikki karvat pois! Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, oliko muutaman viikon takainen siemennys tuottanut toivottuja tuloksia. Mutta ei: kaikkien suureksi pettymykseksi Sipin mahassa ei ollut yhtään pentua. Kasvattaja oli myös hurjan pettynyt mutta lupasi, että Sipi saa yrittää pentuhommia vielä kerran uudestaan, ehkä jo vuoden kuluttua.
P.S.: Sipi on tosi hassun näköinen ilman mahakarvoja. Ulkona se ei aluksi se ei tykännyt ollenkaan, kun kevättuuli pääsi pyörimään mahan alla.
P.S.: Sipi on tosi hassun näköinen ilman mahakarvoja. Ulkona se ei aluksi se ei tykännyt ollenkaan, kun kevättuuli pääsi pyörimään mahan alla.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Valoisat illat
Illat ovat nykyään tosi valoisia, mikä on kivaa. Voimme lähteä vielä myöhään, esimerkiksi yhdeksän maissa, käymään merenrannassa. Eilen kävimme saaren eteläkärjessä katsomassa muuttolintuja ja auringonlaskua.
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Hotellivieraat
Viikonloppuna kävimme vanhoilla kotiseuduilla Tampereella. Kylläpä oli mukava kävellä taas Pyynikin tutuissa maisemissa. Olisi tehnyt mieli mennä näkötornille munkkikahvillekin, mutta jonoa oli ulos asti, joten emme viitsiineet jäädä odottamaan. Eikä minun tehnyt niin kovasti mieli kahvia tällä kertaa.
Nukuimme hotellissa, ja minusta oli ihanaa lekotella puhtailla lakanoilla pehmeässä sängyssä. Yöllä meillä kyllä oli liian kuuma, ja siirryimme Sipin kanssa suosiolla lattialle. Aamupäivällä minä kömmin takaisin sänkyyn, mutta Sipi halusi mennä koloon. Hän suosii ahtaita paikkoja ja menee aina sängyn alle kun se on mahdollista.
Nukuimme hotellissa, ja minusta oli ihanaa lekotella puhtailla lakanoilla pehmeässä sängyssä. Yöllä meillä kyllä oli liian kuuma, ja siirryimme Sipin kanssa suosiolla lattialle. Aamupäivällä minä kömmin takaisin sänkyyn, mutta Sipi halusi mennä koloon. Hän suosii ahtaita paikkoja ja menee aina sängyn alle kun se on mahdollista.
lauantai 9. huhtikuuta 2016
Sipin siemennys
Viime sunnuntaina Sipi häippäsi kasvattajan hoiviin muutamaksi päiväksi. Saapuminen sinne oli kuulemma aika kamalaa, kun koko kasvattajan lauma halusi kerralla tulla tapaamaan uutta vierasta, ja Sipillä meinasi mennä pupu pöksyyn. Kerran hän juoksikin takaisin autolle, mutta ikävä kyllä ovet olivat kiinni eikä turvaan päässyt.
Sopeutuminen uuteen laumaan meni kuitenkin hyvin ensimmäisen illan jälkeen. Ainoastaan ulkona oli hankalaa, kun Sipi ei suostunut kulkemaan muiden kanssa samassa reunassa, vaan halusi ehdottomasti pitää pientä hajurakoa muihin. Kasvattajamme joutui komentamaan Sipiä kovasti, ja tietenkin Sipi otti siitä nokkiinsa ja kulki loukkaantuneena muiden perässä.
Maanantaina tilanne oli kuitenkin jo parempi. Iltapäivällä Sipi kävi lääkärissä testeissä, jotta tiedettäisiin tarkemmin, missä vaiheessa juoksuaika on menossa. Kaikki näytti ihan hyvältä, ja keskiviikkona sitten tapahtui keinosiemennys. Sipi nukutettiin pieneksi hetkeksi, ja kun hän heräsi, oli siemennys tehty. Olo oli hutera, kuten aina rauhoituksen jälkeen. Sipi joutui vähän kiukuttelemaan muille, kun tulivat liian lähelle.
Illalla, kun Sipi tuli kotiin ja menin häntä ovelle vastaan, sain tervehdykseksi tuiman ilmeen ja pystyt niskakarvat.
Nyt pidämme peukalot ja varpaat pystyssä, että Sipin mahassa kehittyy ja kasvaa pieniä valkkarinpentuja. Kolmen viikon päästä on ultra ja sitten tiedämme, mikä tilanne on. Vaikeaa on ennustaa, todennäköisyys on noin 50/50.
Sopeutuminen uuteen laumaan meni kuitenkin hyvin ensimmäisen illan jälkeen. Ainoastaan ulkona oli hankalaa, kun Sipi ei suostunut kulkemaan muiden kanssa samassa reunassa, vaan halusi ehdottomasti pitää pientä hajurakoa muihin. Kasvattajamme joutui komentamaan Sipiä kovasti, ja tietenkin Sipi otti siitä nokkiinsa ja kulki loukkaantuneena muiden perässä.
Maanantaina tilanne oli kuitenkin jo parempi. Iltapäivällä Sipi kävi lääkärissä testeissä, jotta tiedettäisiin tarkemmin, missä vaiheessa juoksuaika on menossa. Kaikki näytti ihan hyvältä, ja keskiviikkona sitten tapahtui keinosiemennys. Sipi nukutettiin pieneksi hetkeksi, ja kun hän heräsi, oli siemennys tehty. Olo oli hutera, kuten aina rauhoituksen jälkeen. Sipi joutui vähän kiukuttelemaan muille, kun tulivat liian lähelle.
Illalla, kun Sipi tuli kotiin ja menin häntä ovelle vastaan, sain tervehdykseksi tuiman ilmeen ja pystyt niskakarvat.
Nyt pidämme peukalot ja varpaat pystyssä, että Sipin mahassa kehittyy ja kasvaa pieniä valkkarinpentuja. Kolmen viikon päästä on ultra ja sitten tiedämme, mikä tilanne on. Vaikeaa on ennustaa, todennäköisyys on noin 50/50.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Nyt on kevät
Voidaanko julistaa kevät alkaneeksi, kun Sipin selästä löytyi vuoden ensimmäinen punkki? Onneksi se ei ollut ehtinyt vielä kiinnittyä. Emäntä huomasi sen sattumalta, kun meillä oli jokaviikkoinen kynsihuolto menossa. Jokohan meille kohta pitää laittaa punkkipannat?
torstai 31. maaliskuuta 2016
Pääsiäisyllätys
Kiirastorstaina lähdimme pitkän päivän päätteeksi automatkalle ja päädyimme Paimioon ystäviemme Urpon ja Kärsän luokse. Perillä ihmisiä odottikin aikamoinen pääsiäisyllätys, sillä he eivät olleet aavistaneet, että Sipin juoksut ovat alkamassa! Minähän tietenkin tiesin sen jo, ja myös Sipi itse. Kylläpä Urpo ja Kärsä jaksoivatkin nuolla Sipin pissoja maasta ja nuuhkia Sipin takapäätä. Minä olin ihan coolina, mutta Sipi joutui hermostumaan pojille muutaman kerran ihan kunnolla, kun ei ahdistelusta meinannut tulla loppua. Urpo sentään ymmärsi hetken päästä, että vielä ei ole tärppipäivät, ja jätti Sipin rauhaan. Kärsä sen sijaan, nuorempana pojankoltiaisena, vinkui koko yön meidän oven takana.
Muuten matka meni oikein hyvin! Saimme nukkua emännän kanssa samassa sängyssä! Minä tietenkin tykkäsin olla lämpimässä peiton alla ja nukuin emännän vieressä, ihan kylki kyljessä peiton alla monta tuntia. Se se vasta oli elämää! (Toisena yönä tosin putosin sängystä ja se oli aika noloa, joten ei muistella sitä.)
Nyt kun Sipin juoksut ovat alkaneet, ovat hänellä edessä jännittävät ajat. Ensi viikolla saattaa tapahtua jotain yllättävää!
Muuten matka meni oikein hyvin! Saimme nukkua emännän kanssa samassa sängyssä! Minä tietenkin tykkäsin olla lämpimässä peiton alla ja nukuin emännän vieressä, ihan kylki kyljessä peiton alla monta tuntia. Se se vasta oli elämää! (Toisena yönä tosin putosin sängystä ja se oli aika noloa, joten ei muistella sitä.)
Nyt kun Sipin juoksut ovat alkaneet, ovat hänellä edessä jännittävät ajat. Ensi viikolla saattaa tapahtua jotain yllättävää!
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Lauma hajallaan
Emäntä ja isäntä ovat viime aikoina olleet paljon reissussa. Enkä nyt tarkoita sitä tavallista, että ne lähtevät jonnekin aamulla ja tulevat sitten iltapäivällä takaisin. (Isäntä käy melkein aina myös lounastauolla käyttämässä meitä Sipin kanssa ulkona.) Tarkoitan sitä, että viime viikolla emäntä ei tullut kotiin ollenkaan! Ja tällä viikolla isäntä on hukassa.
Tämä tietenkin huolettaa minua jonkin verran, paimenkoira kun olen. Lauman pitää pysyä koossa! Tosin minä olen jo aika lailla tottunut ihmisten rientoihin, enkä enää jaksa niistä niin paljoa välittää. Sipi sen sijaan vahtii ovea vielä paljon tarkemmin ja outojen äänien kuuluessa herkemmin ryntää tarkastamaan, joko se emäntä tai isäntä vihdoinkin palaisi reissustaan. Ja lauma olisi taas koossa.
Tämä tietenkin huolettaa minua jonkin verran, paimenkoira kun olen. Lauman pitää pysyä koossa! Tosin minä olen jo aika lailla tottunut ihmisten rientoihin, enkä enää jaksa niistä niin paljoa välittää. Sipi sen sijaan vahtii ovea vielä paljon tarkemmin ja outojen äänien kuuluessa herkemmin ryntää tarkastamaan, joko se emäntä tai isäntä vihdoinkin palaisi reissustaan. Ja lauma olisi taas koossa.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Mitä isot edellä...
En muista, olenko aikaisemmin kertonut tästä asiasta, koska se on hieman yksityinen luonteeltaan, mutta kerron nyt kuitenkin. Minä olen siis aina ollut perusluonteeltani kovin hyvätapainen, huomaavainen ja siisti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Minä esimerkiksi yleensä pyydän aina lupaa käydä kakalla. Se tapahtuu seuraavalla tavalla:
- Pysähdyn kadun varteen ja luon vetoavan katseen talutushihnan toiseen päähän.
- Kun minut on vapautettu hihnasta kävelen ainakin viiden metrin päähän kadusta metsän puolelle.
- Katson vielä kerran isäntään tai emäntään saadakseni luvan asioida.
- Luvan saatuani teen kasan häveliäästi suojaisaan paikkaan.
- Heti kun tuli valmista kävelen suoraan takaisin isännän tai emännän luo, jotta talutin voidaan kytkeä uudelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





