Tänään on minun syntymäpäiväni ja täytän 8 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi teimme pitkän lenkin Elben rannassa ja pääsimme Sipin kanssa uimaan. Olisi emäntäkin voinut uida jos olisi ottanut uikkarit mukaan, sillä ulkona on melkein 25 astetta lämmintä ja rannalla oli muitakin uimareita.
Tässä tallustelemme Elben rannassa suosittua ulkoilureittiä. Juuri tässä kohtaa on koirien "Auslaufzone" eli alue, jossa kaikenlaiset koirat saavat juosta vapaana. Tällä kertaa tässä ei tullut muita vastaan. Tuossa vasemmalla pusikon takana on Elbe.
Hiekkaranta on monen kilometrin pituinen ja yleensä täällä juoksentelee koiria vapaana. Koirat eivät häiritse ketään, koska ne eivät välitä ihmisistä eikä muista koirista. Kaikki ovat tottuneet elämään näin.
Jenischparkissa on isot aukeat. Tänään puistossa oli tosi paljon koiria, vaikka tässä kuvassa olemmekin Sipin kanssa kahdestaan. Tapasimme ainakin yhden unkarinvizslan, noin 10 whippettiä (joita Sipi pelkäsi!), pari saksanpaimenkoiraa ja monta muuta koiraa.
Minusta ei juuri näe, että olen jo seniori-iässä. Paitsi jos katsoo tarkkaan, voi huomata että kuononi on vaalentunut. Sehän ei oikeastaan pitsapohjan väristä valkkaria haittaa.
torstai 22. syyskuuta 2016
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
Lempparimetsä
Uusi suosikkimetsä on löytynyt. Niistä puistoista, joihin olemme tähän mennessä tutustuneet, Marienhöhe Waldpark on meidän suosikki. Olemme käyneet siellä joka viikko.
Usein siellä remmit ovat mukana vain rekvisiittana, ei niitä juuri tarvitse käyttää. Muut koirat tervehtivät meitä iloisesti ja me vastaamme yleensä iloisina takaisin. Joskus tosin käytämme liian kovaa ääntä, mistä kaikki eivät pidä. Useimmiten kaikki menee kuitenkin ihan hyvin.
Kuljemme pääpolkuja eli leveitä hiekkateitä tai sitten polkuja, joita ei meinaa huomata ellei katso tarkkaan. Meistä poluilla on kaikista kivointa.
Poluilla ei yleensä näe muita ihmisiä eikä koiria, se on hyvä niin voimme kulkea rennosti. Metsän eläimiäkään ei ole näkynyt, ainoastaan lintuja ja oravia.
Marienhöhe Waldparkissa kuljemme puistomaisessa lehtimetsässä ja käymme aina pulahtamassa lammessa. Se on erityisen hauskaa ja usein siellä on muitakin koiria.
Kaikenkaikkiaan mukava metsä. Olisipa se vähän lähempänä niin voisimme käydä siellä joka päivä.
maanantai 12. syyskuuta 2016
Helteinen syyskuu
Täällä Hampurissa on ollut kauhean kuuma siitä asti kun muutettiin. Melkein joka päivä on ollut 30 astetta lämmintä. Minulle ja Sipille tällaiset helteet ovat liian paljon. Emme me jaksa juosta tuolla puistoissa, vaikka tilaa olisi ja olemme molemmat olleet vapaanakin. Ei vaan jaksa.
Marienhöhen Waldparkissa on mukava lampi, jossa koirat saavat uida. Siellä tapaamme aina muita kivoja koirakavereita, joiden kanssa uimme ja riekumme. Se on hauskaa, sillä sitä voi tehdä kuumallakin kelillä. Sinne on kyllä noin puolen tunnin automatka, eli emme voi mennä sinne joka päivä.
Marienhöhen Waldparkissa on mukava lampi, jossa koirat saavat uida. Siellä tapaamme aina muita kivoja koirakavereita, joiden kanssa uimme ja riekumme. Se on hauskaa, sillä sitä voi tehdä kuumallakin kelillä. Sinne on kyllä noin puolen tunnin automatka, eli emme voi mennä sinne joka päivä.
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Uuden elämän alku
Nyt olemme aloittaneet uuden elämän täällä Saksassa. Kotimme oli viikon verran aika sekaisin ja jouduimme asumaan laatikoiden keskellä. Ei se nyt varsinaisesti meitä haitannut, mutta hiukan stressaavaa oli kun isäntäväki järjesteli tavaroita koko ajan, enkä tiennyt ollaanko taas lähdössä jonnekin. Nyt näyttää onneksi siltä, että olemme saaneet kaiken järjestykseen ja jäämme tänne. Huojentavaa!
Kävimme viime viikolla Elben rannassa uimassa. Rannalla oli paljon ihmisiä viettämässä aikaa, vaikka oli jo ilta ja aurinko oli laskemassa. Ensin me hieman mietimme, onko sopivaa viedä koiria hiekkarannalle, mutta siellähän oli muitakin koirakavereita! Kaikki uivat ja juoksentelivat vapaana ja meitäkin tuli muutama moikkaamaan. Aluksi me tietysti näön vuoksi hieman kovistelimme, mutta täällä koirat ovat aika rentoja ja tottuneet kulkemaan vapaana ja tapaamaan vieraita koiria. Niinpä nämä kohtaamiset ovat sujuneet hyvin, ja nykyään mekin tervehdimme muita ihan asiallisesti ilman erityistä draamaa. Yleensä pääsemme vapaaksi kun toinen koira tulee vastaan, ellemme ole jo vapaana. Täällähän lähes kaikki koirat kulkevat ilman remmiä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Meidän uudet lenkkipolut ovat aika paljon urbaanimmat kuin aiemmin. Kotiovelta pääsemme pienee puistoon, jossa asuu suuri kaniyhteisö. Sipillä on suuria vaikeuksia tottua kaneihin, ja olen minäkin niitä vähän kytännyt. Niitä on niin paljon, että iltaisin saattaa nähdä kerralla 10 ihan lähellä.
Kun mennään autolla vähän kauemmas, pääsemme joko Volksparkiin, Blankenesen tai Rissenin metsiin. On tietysti paljon muitakin vaihtoehtoja, mutta emme ole vielä ehtineet kartoittaa niitä.
Blankenesen rannalle kuljetaan kapeita katuja pitkin, jollaisia minä en ole koskaan ennen nähnyt. Ihan kuin sokkelossa.

Tulimme poispäin Römischer Gartenin läpi, jossa tunsin vihdoin pääseväni arvoiseeni paikkaan. Minunlaiseni arvokkaan leidin pitäisi aina kävellä vain tällaisissa puistoissa, jossa puut ja pensaat on leikattu kauniisti.
Kävimme viime viikolla Elben rannassa uimassa. Rannalla oli paljon ihmisiä viettämässä aikaa, vaikka oli jo ilta ja aurinko oli laskemassa. Ensin me hieman mietimme, onko sopivaa viedä koiria hiekkarannalle, mutta siellähän oli muitakin koirakavereita! Kaikki uivat ja juoksentelivat vapaana ja meitäkin tuli muutama moikkaamaan. Aluksi me tietysti näön vuoksi hieman kovistelimme, mutta täällä koirat ovat aika rentoja ja tottuneet kulkemaan vapaana ja tapaamaan vieraita koiria. Niinpä nämä kohtaamiset ovat sujuneet hyvin, ja nykyään mekin tervehdimme muita ihan asiallisesti ilman erityistä draamaa. Yleensä pääsemme vapaaksi kun toinen koira tulee vastaan, ellemme ole jo vapaana. Täällähän lähes kaikki koirat kulkevat ilman remmiä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Meidän uudet lenkkipolut ovat aika paljon urbaanimmat kuin aiemmin. Kotiovelta pääsemme pienee puistoon, jossa asuu suuri kaniyhteisö. Sipillä on suuria vaikeuksia tottua kaneihin, ja olen minäkin niitä vähän kytännyt. Niitä on niin paljon, että iltaisin saattaa nähdä kerralla 10 ihan lähellä.
Kun mennään autolla vähän kauemmas, pääsemme joko Volksparkiin, Blankenesen tai Rissenin metsiin. On tietysti paljon muitakin vaihtoehtoja, mutta emme ole vielä ehtineet kartoittaa niitä.
Blankenesen rannalle kuljetaan kapeita katuja pitkin, jollaisia minä en ole koskaan ennen nähnyt. Ihan kuin sokkelossa.
Blankenesessä on myös kiva hiekkaranta, jossa saimme juosta vapaana vedessä ja rannassa. Tapasimme taas monta kivaa koirakaveria, eikä kukaan paheksunut vaikka juoksimme vapaana.

Tulimme poispäin Römischer Gartenin läpi, jossa tunsin vihdoin pääseväni arvoiseeni paikkaan. Minunlaiseni arvokkaan leidin pitäisi aina kävellä vain tällaisissa puistoissa, jossa puut ja pensaat on leikattu kauniisti.
perjantai 26. elokuuta 2016
Meistä tehtiin hampurilaisia
Kulunut viikko on ollut kamalan stressaava. Maanantaina heti aamusta me jouduimme parvekkeelle, ja sillä aikaa jotkut miehet kävivät kantamassa kaikki meidän tavarat isoon autoon. Kun tulimme parvekkeelta, koko asunto oli tyhjä! Se oli aika outoa ja ehkä hieman pelottavaakin. Minä menin makaamaan siihen kohtaan, jossa häkkini oli aiemmin.
Sitten hyppäsimme autoon, kävimme Vartsalassa hieman lepäämässä ja syömässä, ja illalla nousimme laivaan. Hytissä nukuimme sängyissä (tietenkin) ja kuuntelimme moottorin kolinaa ja viereisessä hytissä haukkuvaa pikkukoiraa.
Tiistaiaamuna heräsimmekin Ruotsissa! Emme olleet koskaan aiemmin olleet ulkomailla, joten se oli jännittävää. Meillä oli tietenkin asianomaiset passit ja paperit, mutta kukaan ei halunnut katsoa niitä. Olimme hieman pettyneitä.
Ajoimme Tukholman ulkopuolelle ja teimme hyvän aamulenkin ja söimme normaalit aamusapuskat. Se oli muuten ihan hauskaa, mutta minusta löytyi kolme punkkia lenkin jälkeen. Onneksi ne näkyvät vaaleassa turkissani nopeasti, niin ne nypittiin pois.
Matkustimme autossa koko päivän. Iltapäivällä menimme pitkää siltaa pitkin Ruotsista Tanskaan, eikä taaskaan kukaan kysynyt passejamme.
Illalla nousimme taas laivaan, joka vei meidät Saksaan. Tämä on kuulemma uusi kotimaamme. Matkustimme vielä pari tuntia autossa, kunnes olimme perillä hampurilaisessa hotellissa. Hotellihuone oli kuuma, mutta oli mukava nukkua pehmeissä sängyissä isäntäväen vieressä.
Seuraava päivä oli hellepäivä, jonka vietimme Sipin kanssa pääosin hotellissa isäntäväen hoitaessa muita asioita. Se oli ihan mukavaa, koska olimme aika väsyneitä matkustamisesta ja kuumuudesta.
Nyt olemme muuttaneet uuteen kotiimme. Meidän kaikki tavarat kannettiin sisään sillä aikaa, kun me olimme kylpyhuoneessa lepäämässä. Minä sain mennä häkkiini ja se oli aivan ihanaa. Löysimme myös fudiksen ja saamme loikoilla tutulla villamatolla.
Sitten hyppäsimme autoon, kävimme Vartsalassa hieman lepäämässä ja syömässä, ja illalla nousimme laivaan. Hytissä nukuimme sängyissä (tietenkin) ja kuuntelimme moottorin kolinaa ja viereisessä hytissä haukkuvaa pikkukoiraa.
Tiistaiaamuna heräsimmekin Ruotsissa! Emme olleet koskaan aiemmin olleet ulkomailla, joten se oli jännittävää. Meillä oli tietenkin asianomaiset passit ja paperit, mutta kukaan ei halunnut katsoa niitä. Olimme hieman pettyneitä.
Ajoimme Tukholman ulkopuolelle ja teimme hyvän aamulenkin ja söimme normaalit aamusapuskat. Se oli muuten ihan hauskaa, mutta minusta löytyi kolme punkkia lenkin jälkeen. Onneksi ne näkyvät vaaleassa turkissani nopeasti, niin ne nypittiin pois.
Matkustimme autossa koko päivän. Iltapäivällä menimme pitkää siltaa pitkin Ruotsista Tanskaan, eikä taaskaan kukaan kysynyt passejamme.
Illalla nousimme taas laivaan, joka vei meidät Saksaan. Tämä on kuulemma uusi kotimaamme. Matkustimme vielä pari tuntia autossa, kunnes olimme perillä hampurilaisessa hotellissa. Hotellihuone oli kuuma, mutta oli mukava nukkua pehmeissä sängyissä isäntäväen vieressä.
Seuraava päivä oli hellepäivä, jonka vietimme Sipin kanssa pääosin hotellissa isäntäväen hoitaessa muita asioita. Se oli ihan mukavaa, koska olimme aika väsyneitä matkustamisesta ja kuumuudesta.
Nyt olemme muuttaneet uuteen kotiimme. Meidän kaikki tavarat kannettiin sisään sillä aikaa, kun me olimme kylpyhuoneessa lepäämässä. Minä sain mennä häkkiini ja se oli aivan ihanaa. Löysimme myös fudiksen ja saamme loikoilla tutulla villamatolla.
lauantai 13. elokuuta 2016
Tahkon huipulla!
Viikko sitten kiipesimme Tahkon huipulle. Sieltä oli hyvät näköalat ja mahduimme hyvin Sipin kanssa juoksentelemaan rinteillä.
maanantai 1. elokuuta 2016
Komentoja ja kavereita
Meillä oli viikonloppuna täällä vieraana pari poikaa, jotka pitivät meille kovaa kuria. Käskyjä sateli: Maahan! Paikka! Istu! (Ja ainakin yhden kerran kuulimme myös "Itsu!")
Meidän hampaitamme ihmeteltiin ("Ou mai gaad miten isot hampaat näillä on! Onko nää sellaisia lampaanraatelijakoiria?") ja kynnetkin leikattiin.
Ulkoilimme ja pidimme hauskaa. Illalla kävimme yhdessä uimassa meressä. Minusta oli aika kamalaa, kun lauma hajosi eri suuntiin ja välillä lapset menivät pinnan alle. Koitin koko ajan pelastaa kaikkia ja pitää laumaa kasassa. Sipi vaan roikkui rannan tuntumassa isolla kivellä ja haukkui kovaan ääneen.
Sunnuntaina matkasimme kaikki yhdessä autolla ensin Ruskolle, jossa saimme lekotella ja leikkiä lasten kanssa. Sitten Sipi lähti Halistenkoskelle tapaamaan siskoaan Kuuttia. Edellisistä treffeistä olikin kulunut jo noin pari vuotta, mutta hyvin siskot tulivat keskenään toimeen. Heillä oli hurjan hauskaa kun he jahtasivat toisiaan, hyppivät heinikossa ja kahlasivat Aurajoessa. Sipi oli aika poikki, kun hän tuli minua hakemaan.
Sieltä lähdimmekin heti seuraavaan paikkaan, nimittäin tapaamaan Urpoa ja Kärsää! Laitoin pojat heti ojennukseen, ja Sipi taas haukkui kovaan ääneen. Kävimme takapihalla syömässä marjoja suoraan pensaista.
Se visiitti oli aika lyhyt, ja menimme sieltä vielä Vartsalaan, jossa tapasimme tuttuja ja muutamia tuntemattomiakin ihmisiä.
Lopulta ajoimme vielä illaksi kotiin. Koko päivä oli niin hektinen, ettei meille muistettu antaa päivällisruokaa ollenkaan! Kun tulimme kotiin, oli kello jo melkein kymmenen ja isäntäväen mielestä oli liian myöhä syödä enää. Siis liian myöhä meille, kyllähän he itse vetivät hampurilaiset iltapalaksi. Niin törkeää.
Meidän hampaitamme ihmeteltiin ("Ou mai gaad miten isot hampaat näillä on! Onko nää sellaisia lampaanraatelijakoiria?") ja kynnetkin leikattiin.
Ulkoilimme ja pidimme hauskaa. Illalla kävimme yhdessä uimassa meressä. Minusta oli aika kamalaa, kun lauma hajosi eri suuntiin ja välillä lapset menivät pinnan alle. Koitin koko ajan pelastaa kaikkia ja pitää laumaa kasassa. Sipi vaan roikkui rannan tuntumassa isolla kivellä ja haukkui kovaan ääneen.
Sunnuntaina matkasimme kaikki yhdessä autolla ensin Ruskolle, jossa saimme lekotella ja leikkiä lasten kanssa. Sitten Sipi lähti Halistenkoskelle tapaamaan siskoaan Kuuttia. Edellisistä treffeistä olikin kulunut jo noin pari vuotta, mutta hyvin siskot tulivat keskenään toimeen. Heillä oli hurjan hauskaa kun he jahtasivat toisiaan, hyppivät heinikossa ja kahlasivat Aurajoessa. Sipi oli aika poikki, kun hän tuli minua hakemaan.
Sieltä lähdimmekin heti seuraavaan paikkaan, nimittäin tapaamaan Urpoa ja Kärsää! Laitoin pojat heti ojennukseen, ja Sipi taas haukkui kovaan ääneen. Kävimme takapihalla syömässä marjoja suoraan pensaista.
Se visiitti oli aika lyhyt, ja menimme sieltä vielä Vartsalaan, jossa tapasimme tuttuja ja muutamia tuntemattomiakin ihmisiä.
Lopulta ajoimme vielä illaksi kotiin. Koko päivä oli niin hektinen, ettei meille muistettu antaa päivällisruokaa ollenkaan! Kun tulimme kotiin, oli kello jo melkein kymmenen ja isäntäväen mielestä oli liian myöhä syödä enää. Siis liian myöhä meille, kyllähän he itse vetivät hampurilaiset iltapalaksi. Niin törkeää.
torstai 28. heinäkuuta 2016
Kesäreissu Kuusamoon
Kerran kesässä täytyy käydä automatkalla vähän pidemmällä, ja tänä vuonna (samoin kuin viime vuonna) meidän matkamme suuntautui Kuusamoon.
Menomatkalla vietimme pari yötä Joroisilla, jossa satoi paljon vettä ja isäntä vaikutti ensin energiseltä ja sitten seuraavana päivänä hyvin väsyneeltä.
Illalla kävimme rannassa paistamassa makkaroita ja riehumassa laiturilla. Kumma ettei kukaan pudonnut järveen, niin villiä menoa oli välillä.
Jatkoimme matkaa Rantasalmelle, jossa kävin esittelemässä taidegalleriani. Häntä näyttää suunnan.
Perillä Kuusamon mökillä meistä otettiin aika monta kuvaa, jossa näytämme tältä. Matka oli aika rankka ja perille päästyämme sohva peiteltiin meidän peitolla, jotta voisimme olla siinä ihan vapaasti. Sipi otti tilanteesta kaiken irti.
Enkä minäkään kovin kauaa odotellut, kunnes valtasin sohvan itselleni ja rentouduin täysin.
Maisemat ovat huippuja Rukalla. Aurinko paistoi eikä ötököitä ollut kovin paljon. Meille ostetut hyttysmyrkytkin jäivät käyttämättä, kun niitä ei tarvittu.
Kaunis maisema! Ja onhan siellä taustalla nuo järvet ja vaaratkin.
Kävimme tietysti uimassa monta kertaa. Järvi oli kirkas ja vesi lämmintä.
Aika hyvä kesäloma, sanoisin!
Menomatkalla vietimme pari yötä Joroisilla, jossa satoi paljon vettä ja isäntä vaikutti ensin energiseltä ja sitten seuraavana päivänä hyvin väsyneeltä.
Illalla kävimme rannassa paistamassa makkaroita ja riehumassa laiturilla. Kumma ettei kukaan pudonnut järveen, niin villiä menoa oli välillä.
Jatkoimme matkaa Rantasalmelle, jossa kävin esittelemässä taidegalleriani. Häntä näyttää suunnan.
Perillä Kuusamon mökillä meistä otettiin aika monta kuvaa, jossa näytämme tältä. Matka oli aika rankka ja perille päästyämme sohva peiteltiin meidän peitolla, jotta voisimme olla siinä ihan vapaasti. Sipi otti tilanteesta kaiken irti.
Enkä minäkään kovin kauaa odotellut, kunnes valtasin sohvan itselleni ja rentouduin täysin.
Maisemat ovat huippuja Rukalla. Aurinko paistoi eikä ötököitä ollut kovin paljon. Meille ostetut hyttysmyrkytkin jäivät käyttämättä, kun niitä ei tarvittu.
Kaunis maisema! Ja onhan siellä taustalla nuo järvet ja vaaratkin.
Kävimme tietysti uimassa monta kertaa. Järvi oli kirkas ja vesi lämmintä.
Aika hyvä kesäloma, sanoisin!
lauantai 16. heinäkuuta 2016
Vuoroin vieraissa
Viime viikonloppuna kutsuimme Urpon ja Kärsän meille Helsinkiin kylään. Koska oli jälleen lämmin kesäpäivä, päätimme lähteä ulkoilemaan ja uimaan.
Uinnin ja pitkän kävelylenkin jälkeen olimme niin poikki, että nukuimme kotona kaikki sulassa sovussa, eikä kukaan koittanut ahdistella toisia. Hyvä kesäpäivä, sanon minä!
![]() |
| Ensin jouduimme tietenkin poseeraamaan kameralle näköalapaikalla. Sipi ei olisi jaksanut, se mietti vaan että miten pääsisi mahdollisimman nopeasti mereen vilvoittelemaan. |
![]() |
| Kun pääsimme rantaan, me kaikki syöksyimme veteen ja annoimme turkin kastua. |
![]() |
| Minä noudin keppiä ja Kärsä lähti perään. En tietenkään antanut sen koskea keppiin. Kaikki tämän saaren kepit ovat oikeastaan minun eikä niihin tarvitse muiden koskea. |
![]() |
| Uinnin jälkeen annoimme Kärsälle kyytiä. Pyöritimme sitä hiekassa niin, että olimme kaikki aivan likaisia ja jouduimme uudestaan uimaan. |
![]() |
| Kärsä yrittää kostaa Sipille, ja minä en meinaa uskoa silmiäni. |
![]() |
| Kärsä parka yrittää pitää meitä loitommalla, mutta emme me niin helposti lannistu. |
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






























