Eilen illalla kävimme laavulla Nipsun kanssa. Retkellä oli mukana myös muutama ihminen. Teimme tulet nuotiopaikalla ja ihmiset paistoivat makkaraa ja lämmittivät voileipiä.
Minusta tällaiset retket ovat parhaita. On sopivasti seuraa, sekä ihmisiä että koirakavereita (mutta ei ketään ärsyttäviä), ei tarvitse kävellä kauhean pitkästi, ja laavulla saa levätä ja nauttia ulkoilmasta.
Näimme myös muutaman ohikulkevan koiran sekä läheiseltä tallilta kävelylle lähteneen hevosen ratsastajineen. Niille tietenkin haukuimme, mutta muuten käyttäydyimme hienosti.
Kun palasimme kotiin, meidän turkit haisi savulle. Se on hyvän retken merkki.
perjantai 12. heinäkuuta 2019
torstai 4. heinäkuuta 2019
Vaskijärven luonnonpuistossa
Aloitimme heinäkuun retkeilyn merkeissä. Lähdimme tutkimaan Vaskijärven luonnonpuistoa - samassa paikassa kävimme talvella. Silloin lunta oli niin paljon, ettemme päässeet kiertämään koko lenkkiä, mutta nyt ei lunta ollut onneksi enää ollenkaan.
Lähdimme liikkelle hyvillä energiatasoilla. Päivä oli melko lämmin ja aurinkoisissa paikoissa pörräsi paarmoja. Minusta ne oli aika ärsyttäviä ja söin ainakin yhden elävältä.

Ensimmäisellä taukopaikalla ajattelin, että olipas rankka retki ja nyt varmaan kohta menemme takaisin autolle ja ajamme kotiin.

Mutta mitä vielä! Matka vaan jatkui ja jatkui. Kävelimme eteenpäin ja eteenpäin. Aina välillä pysähdyimme kahlaamaan ojissa tai katselemaan maisemia tai vaan pitämään taukoa.

Reitti oli tosi kaunis ja rauhallinen. Näimme koko päivänä vain yhden ihmisen sekä muutaman peuran ja joutsenen.

Lounasaikaan pidimme pidemmän tauon järven rannalla ja Sipi ja minä kävimme kunnolla uimassa. Sen jälkeen jaksoimme taas uudella tarmolla kävellä eteenpäin. Aina taukopaikoilla minä lepäsin, ja loppumatkasta Sipikin malttoi rauhoittua.

Olimme jo aivan poikki kun lopulta tulimme autolle. Uskokaa tai älkää, mutta kävelimme yli 21 km! Pelkkään kävelyyn meni noin 5 tuntia. Taukoineen koko retkeen meni noin 7 tuntia.
Teräsmummona jaksoin hyvin. Yhtään kertaa en pysähtynyt vaatimaan taukoa, vaan kuljin muiden mukana eteenpäin.
Kyllä seuraavana päivänä lihaksiin koski ja nukuin oikeastaan koko päivän. Vielä sitä seuraavanakin päivänä nukuin melkein koko ajan, mutta kolmantena päivänä olin jo täysin palautunut ja jaksoin ihan normaalit lenkit. Kuntoni vaan kasvoi ja olin todella hyvässä vedossa!
Lisää vaan tällaisia äärisuorituksia!
Lähdimme liikkelle hyvillä energiatasoilla. Päivä oli melko lämmin ja aurinkoisissa paikoissa pörräsi paarmoja. Minusta ne oli aika ärsyttäviä ja söin ainakin yhden elävältä.
Ensimmäisellä taukopaikalla ajattelin, että olipas rankka retki ja nyt varmaan kohta menemme takaisin autolle ja ajamme kotiin.
Mutta mitä vielä! Matka vaan jatkui ja jatkui. Kävelimme eteenpäin ja eteenpäin. Aina välillä pysähdyimme kahlaamaan ojissa tai katselemaan maisemia tai vaan pitämään taukoa.
Reitti oli tosi kaunis ja rauhallinen. Näimme koko päivänä vain yhden ihmisen sekä muutaman peuran ja joutsenen.
Lounasaikaan pidimme pidemmän tauon järven rannalla ja Sipi ja minä kävimme kunnolla uimassa. Sen jälkeen jaksoimme taas uudella tarmolla kävellä eteenpäin. Aina taukopaikoilla minä lepäsin, ja loppumatkasta Sipikin malttoi rauhoittua.
Olimme jo aivan poikki kun lopulta tulimme autolle. Uskokaa tai älkää, mutta kävelimme yli 21 km! Pelkkään kävelyyn meni noin 5 tuntia. Taukoineen koko retkeen meni noin 7 tuntia.
Teräsmummona jaksoin hyvin. Yhtään kertaa en pysähtynyt vaatimaan taukoa, vaan kuljin muiden mukana eteenpäin.
| Tuolla varvikossa oli mukava pitää lepotaukoa. |
Kyllä seuraavana päivänä lihaksiin koski ja nukuin oikeastaan koko päivän. Vielä sitä seuraavanakin päivänä nukuin melkein koko ajan, mutta kolmantena päivänä olin jo täysin palautunut ja jaksoin ihan normaalit lenkit. Kuntoni vaan kasvoi ja olin todella hyvässä vedossa!
Lisää vaan tällaisia äärisuorituksia!
sunnuntai 30. kesäkuuta 2019
Kesä ja kävyt
Kesässä on kärpästen lisäksi toinenkin riesa: kävyt! Kun kävelen metsässä ihan omissa ajatuksissani, saattaa anturoiden väliin jäädä käpy! Se on todella kivuliasta enkä melkein pysty ottamaan yhtään askelta.
Kävyn poistaminen tassusta on vaikeaa itse. Silloin minun täytyy pysähtyä ja nostaa tassu ilmaan, jolloin isäntä tai emäntä huomaa tilanteen ja poistaa kävyn.
Viimeksi näin kävi eilen kun olimme Urpon ja Kärsän kanssa metsälenkillä.
Kävyn poistaminen tassusta on vaikeaa itse. Silloin minun täytyy pysähtyä ja nostaa tassu ilmaan, jolloin isäntä tai emäntä huomaa tilanteen ja poistaa kävyn.
Viimeksi näin kävi eilen kun olimme Urpon ja Kärsän kanssa metsälenkillä.
lauantai 22. kesäkuuta 2019
Hyvää juhannusta!
Eilen vietimme juhannusaattoa täällä kotona. Meille tuli kylään vieraita, mm. Urpo ja Kärsä.
Oli mukavaa, että saimme koirakavereita seuraksi! Olimme suurimmaksi osaksi ulkona, joten leluja ei tarvinnut takavarikoida tällä kertaa.
Ihmiset joivat kahvia terassilla ja sen aikaa Sipi ja poikakoirat olivat sisällä ̶ minä sain onneksi olla ulkona ja nauttia lämpimästä kesäpäivästä varjoisalla nurmikolla.
Kahvin jälkeen oli krokettipelin vuoro ja siinähän meillä riitti ihmettelemistä, kun pihalla suihki palloja, mutta emme saaneet koskea niihin. Kyllä me pian opimme, että puupallot eivät ole meille, eihän ne edes tunnu kovin kivoilta suussa (tietenkin testasin).
Pelin jälkeen oli valokuvauksen vuoro. Me poseerasimme taas tottuneesti, vaikka se ei olekaan meidän lempihommaa.
Sipi ja Kärsä nuuhkivat toisiaan lempeästi.
Kyllä oli mukava juhannusaatto! Kaiken tämän jälkeen pääsimme vielä Sipin kanssa Haunisten altaalle uimaan ja ulkoilemaan. Se tekikin hyvää, kun oli niin kuuma päivä.
Oli mukavaa, että saimme koirakavereita seuraksi! Olimme suurimmaksi osaksi ulkona, joten leluja ei tarvinnut takavarikoida tällä kertaa.
Ihmiset joivat kahvia terassilla ja sen aikaa Sipi ja poikakoirat olivat sisällä ̶ minä sain onneksi olla ulkona ja nauttia lämpimästä kesäpäivästä varjoisalla nurmikolla.
Kahvin jälkeen oli krokettipelin vuoro ja siinähän meillä riitti ihmettelemistä, kun pihalla suihki palloja, mutta emme saaneet koskea niihin. Kyllä me pian opimme, että puupallot eivät ole meille, eihän ne edes tunnu kovin kivoilta suussa (tietenkin testasin).
Pelin jälkeen oli valokuvauksen vuoro. Me poseerasimme taas tottuneesti, vaikka se ei olekaan meidän lempihommaa.
Sipi ja Kärsä nuuhkivat toisiaan lempeästi.
Kyllä oli mukava juhannusaatto! Kaiken tämän jälkeen pääsimme vielä Sipin kanssa Haunisten altaalle uimaan ja ulkoilemaan. Se tekikin hyvää, kun oli niin kuuma päivä.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2019
Sipi eläinlääkärissä
Tällä kertaa oli Sipin vuoro käydä eläinlääkärissä. Hänen takajalassaan on ollut jo jonkun aikaa pieni patti, luultavasti joku hyönteisenpurema tai vastaava, joka on kutissut ja sen takia Sipi on alkanut nuolemaan sitä. Nuolemisen seurauksena iho oli mennyt punertavaksi ja myös siinä kohtaa kasvavat karvat.
Jalka on aika kurjan näköinen ja Sipi ei voinut olla nuolematta sitä joka päivä. Tänään eläinlääkäri katsoi jalkaa ja sanoi, että siinä on hiivatulehdus. Iho on tulehtunut nuolemisesta.
Jalasta ajeltiin karvat (pieneltä alueelta) ja sitä pitää puhdistaa kaksi kertaa päivässä. Siihen myös laitetaan salvaa, joka auttaa tulehdukseen ja kutinaan.
Sipi oli eläinlääkärissä oikein reipas! Vastaanotolla oli ovessa kello, joka soi joka kerta kun joku meni ovesta sisään tai ulos. Sipi alkoi vahtia ovea ja haukkui kovaan ääneen aina kellon soidessa. Onneksi se oli kaikkien mielestä vaan hauskaa, eikä kukaan suuttunut siitä.
Eläinhoitaja tykkäsi Sipistä niin paljon, että antoi monta herkkupalaa. Jatkossa herkkuja tulee ehkä vähän vähemmän, sillä puntari näytti Sipille 33 kiloa! Sipi itse sanoo, että hän on vain lihaksikas eikä lihava. Minä luulen, että Sipillä alkaa nyt pieni laihdutuskuuri.
Jalka on aika kurjan näköinen ja Sipi ei voinut olla nuolematta sitä joka päivä. Tänään eläinlääkäri katsoi jalkaa ja sanoi, että siinä on hiivatulehdus. Iho on tulehtunut nuolemisesta.
Jalasta ajeltiin karvat (pieneltä alueelta) ja sitä pitää puhdistaa kaksi kertaa päivässä. Siihen myös laitetaan salvaa, joka auttaa tulehdukseen ja kutinaan.
Sipi oli eläinlääkärissä oikein reipas! Vastaanotolla oli ovessa kello, joka soi joka kerta kun joku meni ovesta sisään tai ulos. Sipi alkoi vahtia ovea ja haukkui kovaan ääneen aina kellon soidessa. Onneksi se oli kaikkien mielestä vaan hauskaa, eikä kukaan suuttunut siitä.
Eläinhoitaja tykkäsi Sipistä niin paljon, että antoi monta herkkupalaa. Jatkossa herkkuja tulee ehkä vähän vähemmän, sillä puntari näytti Sipille 33 kiloa! Sipi itse sanoo, että hän on vain lihaksikas eikä lihava. Minä luulen, että Sipillä alkaa nyt pieni laihdutuskuuri.
tiistai 11. kesäkuuta 2019
Kesä ja kärpäset
Kesä on ihanaa aikaa! Loikolemme takapihalla kaiket päivät ja joskus nukun nurmikolla pitkiäkin päiväunia. Sisälläkin on kivaa, kun ilmalämpöpumppu puhaltaa viileää ilmaa.
Yksi asia on kuitenkin kesässä ikävää: ötökät. Punkit tietysti, mutta myös kärpäset ja ampiaiset! Rekku opetti minulle, että pörisevät ötökät on kauheita. Minä olen vienyt tätä perintöä eteenpäin Sipille. Aina kun sisällä surisee kärpänen tai pörisee joku muu ötökkä, meitä alkaa ahdistaa. Kaikkein parasta olisi päästä ulos - joko ötökän tai meidän. Jos joudumme olemaan sisällä kärpäsen kanssa, meitä ahdistaa.
Eilen olohuoneessa surisi kärpänen ja Sipi koitti mennä emännän viereen sohvalle. Sipi tietää kyllä ettei sohvalle ole menemistä, mutta hätä kärpästen kanssa ei lue lakia.
Onneksi kotimme on niin iso, että voimme siirtyä toiseen huoneeseen jos kärpänen valtaa vaikka olohuoneen.
Yksi asia on kuitenkin kesässä ikävää: ötökät. Punkit tietysti, mutta myös kärpäset ja ampiaiset! Rekku opetti minulle, että pörisevät ötökät on kauheita. Minä olen vienyt tätä perintöä eteenpäin Sipille. Aina kun sisällä surisee kärpänen tai pörisee joku muu ötökkä, meitä alkaa ahdistaa. Kaikkein parasta olisi päästä ulos - joko ötökän tai meidän. Jos joudumme olemaan sisällä kärpäsen kanssa, meitä ahdistaa.
Eilen olohuoneessa surisi kärpänen ja Sipi koitti mennä emännän viereen sohvalle. Sipi tietää kyllä ettei sohvalle ole menemistä, mutta hätä kärpästen kanssa ei lue lakia.
Onneksi kotimme on niin iso, että voimme siirtyä toiseen huoneeseen jos kärpänen valtaa vaikka olohuoneen.
maanantai 10. kesäkuuta 2019
Veriripulissa
Juuri kun olimme palanneet matkalta kotiin, oli aika lähteä uudestaan reissuun. Isäntäväki lähti tällä kertaa matkaan ilman meitä ja me menimme tuttuun hoitolaan pariksi päiväksi.
Kaikki meni aluksi ihan hyvin, mutta sitten minua alkoi taas hermostuttamaan. Aloin stressata ulkona vallitsevaa hellettä ja koirahoitolan elämää. Vatsani meni aivan löysälle. Jopa niin löysälle, että verensekaista ripulia lensi huoneemme seinille ja meidän peteihin, jopa Sipin päälle.
Koirahoitajat säikähtivät pahemman kerran ja soittivat heti eläinlääkärille. Veriripuli voi olla tosi vaarallinen kuulemma. Olin kuitenkin aika pian jo paremmassa kunnossa - vatsani alkoi toimia paremmin ja olin koko ajan virkeä. Yleiskunto oli ihan hyvä ja söin ruokaakin ja join vettä.
Onneksi aika pian emäntä tuli jo hakemaan meidät kotiin. Kotona olin tosi väsynyt ja nukuin paljon. Sipi oli myös väsynyt, niin kuin me aina olemme kun palaamme hoidosta kotiin ja voimme rentoutua kunnolla.
Seuraavana yönä jouduin käymään pihalla kakalla. Aamulla kakassa oli vielä kirkasta verta, mutta vatsa toimi muuten normaalisti. Iltapäivällä verta ei enää ollut. Ilmeisesti veri oli peräisin ärtyneestä peräsuolesta. Niin voi joskus käydä, kun vatsa menee sekaisin.
Taisimme siis selvitä säikähdyksellä. Itsehän olin koko ajan suhteellisen hyvävointinen ja käyttäydyin muuten normaalisti, joten tilanne ei ollut minusta niin paha.
Kaikki meni aluksi ihan hyvin, mutta sitten minua alkoi taas hermostuttamaan. Aloin stressata ulkona vallitsevaa hellettä ja koirahoitolan elämää. Vatsani meni aivan löysälle. Jopa niin löysälle, että verensekaista ripulia lensi huoneemme seinille ja meidän peteihin, jopa Sipin päälle.
Koirahoitajat säikähtivät pahemman kerran ja soittivat heti eläinlääkärille. Veriripuli voi olla tosi vaarallinen kuulemma. Olin kuitenkin aika pian jo paremmassa kunnossa - vatsani alkoi toimia paremmin ja olin koko ajan virkeä. Yleiskunto oli ihan hyvä ja söin ruokaakin ja join vettä.
Onneksi aika pian emäntä tuli jo hakemaan meidät kotiin. Kotona olin tosi väsynyt ja nukuin paljon. Sipi oli myös väsynyt, niin kuin me aina olemme kun palaamme hoidosta kotiin ja voimme rentoutua kunnolla.
Seuraavana yönä jouduin käymään pihalla kakalla. Aamulla kakassa oli vielä kirkasta verta, mutta vatsa toimi muuten normaalisti. Iltapäivällä verta ei enää ollut. Ilmeisesti veri oli peräisin ärtyneestä peräsuolesta. Niin voi joskus käydä, kun vatsa menee sekaisin.
Taisimme siis selvitä säikähdyksellä. Itsehän olin koko ajan suhteellisen hyvävointinen ja käyttäydyin muuten normaalisti, joten tilanne ei ollut minusta niin paha.
torstai 6. kesäkuuta 2019
Helaloma Jämijärvellä
Helatorstaina jatkoimme matkaa Merikarvialta Jämijärvelle. Ensimmäiseksi hyppäsin loma-asuntomme sohvalle, vaikka en ollut varma oliko se sallittua.
Ensimmäisen yön jälkeen sohvalla oli niin paljon valkoisia karvoja, että isäntäväki joutui laittamaan pyyhkeen sohvan suojaksi. Eivät he hennonneet kieltää minua nukkumasta pehmeällä sohvalla.
Sipi sai nukkua sohvalla silloin kun minä en ollut siinä. Enimmäkseen varasin sen kyllä itselleni.
Jämijärvellä teimme kävelyretkiä harjulla ja menimme laavulle paistamaan makkaraa. Minäkin jaksoin aivan hienosti kulkea metsässä.
Kävimme myös katsomassa hienoja lähteitä. Kirkas vesi pulppusi pohjasta hienosti. Vesi oli niin puhdasta, että sitä saattoi juodakin.
Jämijärvellä meillä oli kiva loma, mutta vielä enemmän nautin siitä kun palasimme omaan kotiin! Rakastan omaa petiäni, takkahuoneen sohvia ja meidän takapihaa. Täällä minä voin rentoutua ja levätä.
Ensimmäisen yön jälkeen sohvalla oli niin paljon valkoisia karvoja, että isäntäväki joutui laittamaan pyyhkeen sohvan suojaksi. Eivät he hennonneet kieltää minua nukkumasta pehmeällä sohvalla.
Sipi sai nukkua sohvalla silloin kun minä en ollut siinä. Enimmäkseen varasin sen kyllä itselleni.
Jämijärvellä teimme kävelyretkiä harjulla ja menimme laavulle paistamaan makkaraa. Minäkin jaksoin aivan hienosti kulkea metsässä.
Kävimme myös katsomassa hienoja lähteitä. Kirkas vesi pulppusi pohjasta hienosti. Vesi oli niin puhdasta, että sitä saattoi juodakin.
Jämijärvellä meillä oli kiva loma, mutta vielä enemmän nautin siitä kun palasimme omaan kotiin! Rakastan omaa petiäni, takkahuoneen sohvia ja meidän takapihaa. Täällä minä voin rentoutua ja levätä.
perjantai 31. toukokuuta 2019
Lomapäivä Merikarvialla
Tällä viikolla isäntäväellä oli vapaapäivä keskellä viikkoa, joten lähdimme reissuun. Auto pakattiin aivan täyteen tavaraa, katollakin oli pari polkupyörää. Meillä oli hyvät oltavat takakontissa normaaliin tapaan.
Lähdimme ajamaan Merikarvialle. Perillä meitä odotti niemennokka, jossa oli mukava virkistysalue. Siellä ei iloksemme ollut ketään muita, joten saimme koko alueen itsellemme. Juoksentelimme ympäriinsä ja hätistelimme isoja lintuja. Löysin maasta paljon hanhenkakkaa, jota pistelin poskeeni minkä kerkesin.
Touhusimme koko päivän ulkona, kävimme uimassa ja isäntäväki myös saunassa. Kun olimme riehuneet riittävästi, menimme kotaan tuulensuojaan tekemään ruokaa. Oikeastaan nämä penkit olivat ihmisiä varten, mutta olin niin surkean näköinen kovalla betonilattialla, että minut päästettiin pehmeälle huovalle lepäämään. Tässä oli niin hyvä lämmitellä ja kuivatella märkää turkkia, että nukahdin välittömästi.
Seuraavaksi matka jatkui uuteen paikkaan, mutta kerron siitä lisää myöhemmin.
Lähdimme ajamaan Merikarvialle. Perillä meitä odotti niemennokka, jossa oli mukava virkistysalue. Siellä ei iloksemme ollut ketään muita, joten saimme koko alueen itsellemme. Juoksentelimme ympäriinsä ja hätistelimme isoja lintuja. Löysin maasta paljon hanhenkakkaa, jota pistelin poskeeni minkä kerkesin.
Illalla vähän ennen yhtätoista kävimme rannassa katsomassa auringonlaskua. Se värjäsi minut vaaleanpunaiseksi.
Sipikin halusi kuvaan.
Seuraavana aamuna teimme aamukävelyn rantoja pitkin. Kävimme tällaisella laiturilla nauttimassa aamuauringosta. Tässä tuulensuojassa olikin tosi lämmin. Me katsoimme tarkkoina vedessä olevia lintuja.
Touhusimme koko päivän ulkona, kävimme uimassa ja isäntäväki myös saunassa. Kun olimme riehuneet riittävästi, menimme kotaan tuulensuojaan tekemään ruokaa. Oikeastaan nämä penkit olivat ihmisiä varten, mutta olin niin surkean näköinen kovalla betonilattialla, että minut päästettiin pehmeälle huovalle lepäämään. Tässä oli niin hyvä lämmitellä ja kuivatella märkää turkkia, että nukahdin välittömästi.
Seuraavaksi matka jatkui uuteen paikkaan, mutta kerron siitä lisää myöhemmin.
perjantai 24. toukokuuta 2019
Kevättervehdys
Kevät on ollut lämmin ja aurinkoinen. Olemme enimmäkseen lekotelleet takapihalla ja haistelleet ulkoilmaa. Isäntäväki on puuhastellut kaikkia ulkohommia ja me olemme hakeneet ulkolelukorista punaisen pallon ja punaisen kongin ja leikkineet niillä. Joskus emäntä piilottaa lelut eri puolille pihaa ja meidän pitää etsiä ne. Siinä tulee Sipillä yleensä niin kova innostunut huuto, että naapurit varmaan ihmettelevät, mitä täällä oikein tapahtuu.
Olemme molemmat onneksi voineet ihan hyvin. Sipin mahatauti on ohi ja minun selkäkivut ovat hellittäneet vähän. Liian helteisinä päivinä me emme tee pitkiä lenkkejä. Käymme ehkä vanhan myllyn luona lammella uimassa. Ja kun on oikein kuuma, meidät kastellaan puutarhaletkulla ennen ulkoilua - niin pysymme viileinä eli cooleina pidempään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

