Olen päässyt lomareissuun! Eilen matkasimme autossa yhteensä 14 tuntia ja se oli todella rankkaa. Yöllä minun selkääni särki ja vinguin vähän väliä.
Mutta kaikki oli sen arvoista, koska täällä on ihana talvisää. Mökkimme on mukava ja ulkona on yli metrin verran lunta ja pientä pakkasta.
Aurinko ei paistanut tänään, mutta lumi heijastaa niin kirkkaasti, että minä joudun pitämään silmiä sikkurassa.
Kattojen päällä on paljon lunta ja lumipenkat ovat niin korkeat, ettemme näe niiden yli.
Olemme aivan innostuneita talvesta ja ulkoilusta. Teimme pitkän lenkin eräälle laavulle ja riehuimme kauheasti.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2020
torstai 12. maaliskuuta 2020
Uusimmat kuulumiset
En ole muistanut päivittää kuulumisia pitkään aikaan. Oikeastaan meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Olemme parantuneet mahataudista ja elämä on muutenkin ollut ihan normaalia.
Viime lauantaina teimme pitkän lenkin uusilla poluilla. Siellä oli todella hauskaa ja me juoksimme Sipin kanssa innostuneina ja tutkimme uusia hajuja. Koko lenkki kesti noin pari tuntia ja jaksoin sen oikein hyvin, mutta seuraavana päivänä se kostautui. Olin aivan poikki ja jaksoin oikeastaan vain nukkua. Pari päivää meni palautumiseen, mutta nyt olen jo ihan kunnossa. Pitää jatkossa muistaa, etten lähde tekemään tuollaisia äärisuorituksia enää.
Kaikista eniten tykkään siitä, kun saan lämmitellä omassa pedissä lampaantaljan alla. Talja tuo sellaisen syvälämmön, joka menee luihin ja ytimiin. Voin olla taljan alla monta tuntia ja nautin siitä.
Viime lauantaina teimme pitkän lenkin uusilla poluilla. Siellä oli todella hauskaa ja me juoksimme Sipin kanssa innostuneina ja tutkimme uusia hajuja. Koko lenkki kesti noin pari tuntia ja jaksoin sen oikein hyvin, mutta seuraavana päivänä se kostautui. Olin aivan poikki ja jaksoin oikeastaan vain nukkua. Pari päivää meni palautumiseen, mutta nyt olen jo ihan kunnossa. Pitää jatkossa muistaa, etten lähde tekemään tuollaisia äärisuorituksia enää.
Kaikista eniten tykkään siitä, kun saan lämmitellä omassa pedissä lampaantaljan alla. Talja tuo sellaisen syvälämmön, joka menee luihin ja ytimiin. Voin olla taljan alla monta tuntia ja nautin siitä.
lauantai 29. helmikuuta 2020
Terveisiä sairastuvalta
Tämä viikko on mennyt sairastaessa. Ensin Sipi alkoi voimaan pahoin; hänellä oli mahakipuja eikä ruoka pysynyt sisällä. Hän ei alkuviikosta halunnut syödäkään mitään, mikä on pieni ihme. Yleensä Sipi ei jätä ruokaa syömättä, vaikka olisi millainen olo.
No Sipi alkoi voida paremmin jo parin päivän päästä, kun hän oli ollut levossa ja riisi-piimä-dieetillä ja ruoka alkoi pysyä sisällä. Voimat palasivat nopeasti ja nyt hän on jo ihan ennallaan.
Mutta nyt se vatsatauti iski minulle! Yhtenä päivänä minun mahaani alkoi kivistää ja oksensin pari erittäin isoa lammikkoa sisälle - matolle ja sohvalle tietenkin. Yhden kerran sentään tähtäsin parketille ja osuin, mutta valitettavasti kynnyksen kohdalle ja oksennusta meni lattialistojen alle.
Mikään ruoka ei maistu minulle tällä hetkellä, ei edes riisivelli. Olen sentään juonut riittävästi ja niinpä olen suhteellisen hyvissä voimissa. Eiköhän tämä tästä.
Ulkona olen jaksanut käydä lähes normaalit lenkit. Tänään aamulla meille satoi vähän lunta ja tietenkin menimme Sipin kanssa takapihalle painimaan.
Sipi luulee olevansa niskan päällä.
Hän tekee kaikkensa saadakseen minut mukaan leikkiin.
Pienen suostuttelun jälkeen alan lämmetä.
Painan Sipin maahan!
Mutta hän nousee sieltä nopeasti ja lähtee vastahyökkäykseen.
Annan hänen halata minua.
Ja lopulta Sipi tekee kuitenkin yllätyshyökkäyksen.
Tällaisia meidän painit on. Ihan samanlaista kuin kaikki nämä vuodet, mutta nykyään painimme vähän harvemmin ja painit kestää lyhyemmän aikaa.
PS. Tänään on kuulemma karkauspäivä. Tarkoittaako se sitä, että pitää karata??
No Sipi alkoi voida paremmin jo parin päivän päästä, kun hän oli ollut levossa ja riisi-piimä-dieetillä ja ruoka alkoi pysyä sisällä. Voimat palasivat nopeasti ja nyt hän on jo ihan ennallaan.
Mutta nyt se vatsatauti iski minulle! Yhtenä päivänä minun mahaani alkoi kivistää ja oksensin pari erittäin isoa lammikkoa sisälle - matolle ja sohvalle tietenkin. Yhden kerran sentään tähtäsin parketille ja osuin, mutta valitettavasti kynnyksen kohdalle ja oksennusta meni lattialistojen alle.
Mikään ruoka ei maistu minulle tällä hetkellä, ei edes riisivelli. Olen sentään juonut riittävästi ja niinpä olen suhteellisen hyvissä voimissa. Eiköhän tämä tästä.
Ulkona olen jaksanut käydä lähes normaalit lenkit. Tänään aamulla meille satoi vähän lunta ja tietenkin menimme Sipin kanssa takapihalle painimaan.
Sipi luulee olevansa niskan päällä.
Hän tekee kaikkensa saadakseen minut mukaan leikkiin.
Pienen suostuttelun jälkeen alan lämmetä.
Painan Sipin maahan!
Mutta hän nousee sieltä nopeasti ja lähtee vastahyökkäykseen.
Annan hänen halata minua.
Ja lopulta Sipi tekee kuitenkin yllätyshyökkäyksen.
Tällaisia meidän painit on. Ihan samanlaista kuin kaikki nämä vuodet, mutta nykyään painimme vähän harvemmin ja painit kestää lyhyemmän aikaa.
PS. Tänään on kuulemma karkauspäivä. Tarkoittaako se sitä, että pitää karata??
sunnuntai 23. helmikuuta 2020
Ruissalon luontopolulla
Eilen oli taas myrsky, mutta tänään paistoi aurinko. Menimme aurinkoisen sään kunniaksi Ruissaloon ulkoilemaan. Siellä oli tosi paljon porukkaa, mutta onneksi luontopolulle mahtuu. Meillä oli kaverina mukana Nipsu.
Vesi oli vielä tosi korkealla merenrannassa. Tuokin kaislikko näyttää olevan keskellä merta.
Olimme iloisia kun vihdoin oli kiva ulkoilusää.
Nipsu oli vauhdikkaalla päällä ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. Emme yhtään räyhänneet toisillemme.
Kävelimme enimmäkseen rauhallisina ja ryhdikkäinä. Nipsu kulki meidän mukana ihan pokkana.
Kuuvannokassa oli tuulista, mutta oli silti ihana nähdä ja haistaa meri.
Meinasimme vähän riehaantua, mutta kalliot olivat aika liukkaat.
Vesi oli vielä tosi korkealla merenrannassa. Tuokin kaislikko näyttää olevan keskellä merta.
Olimme iloisia kun vihdoin oli kiva ulkoilusää.
Nipsu oli vauhdikkaalla päällä ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. Emme yhtään räyhänneet toisillemme.
Kävelimme enimmäkseen rauhallisina ja ryhdikkäinä. Nipsu kulki meidän mukana ihan pokkana.
Kuuvannokassa oli tuulista, mutta oli silti ihana nähdä ja haistaa meri.
Meinasimme vähän riehaantua, mutta kalliot olivat aika liukkaat.
maanantai 17. helmikuuta 2020
Myrskyn jälkeen paistaa aurinko
Viikonloppuna oli kova myrsky. Onneksi minun ei tarvinnut mennä pitkälle lenkille, vaan sain lämmitellä omassa pedissä pehmeillä patjoilla vällyjen alla.
Sipi sen sijaan kävi emännän kanssa hölkkäämässä 8 km lenkin kauheassa kaatosateessa ja kovassa tuulessa.
Lenkin jälkeen Sipikin lepäsi raukeana.
Tänään oli aurinkoinen päivä. Nykyään on valoisaa vielä puoli kuuden maissa iltapäivällä, joten ehdimme hyvin käydä metsässä päivänvalossa isäntäväen työpäivän jälkeen.
Myrsky oli kaatanut puita metsässä.
Vanhan padon luona vesi pauhasi niin kovaa, että meitä melkein alkoi pelottaa.
Joissakin kohdissa puita oli kaatunut polun päälle, niin että jouduimme oikein miettimään, mistä pääsee etenemään.
Lenkin loppupuolella mennään pellon poikki, ja eikös Sipi bongannut pellon laidalla peuroja! Me halusimme nähdä ne lähempää, mutta emmehän me niitä kiinni saaneet. Juoksimme äkkiä takaisin.
Olimme aivan kuraisia, kun pääsimme kotiin, mutta kaikki oli sen arvoista.
Sipi sen sijaan kävi emännän kanssa hölkkäämässä 8 km lenkin kauheassa kaatosateessa ja kovassa tuulessa.
Lenkin jälkeen Sipikin lepäsi raukeana.
Tänään oli aurinkoinen päivä. Nykyään on valoisaa vielä puoli kuuden maissa iltapäivällä, joten ehdimme hyvin käydä metsässä päivänvalossa isäntäväen työpäivän jälkeen.
Myrsky oli kaatanut puita metsässä.
Vanhan padon luona vesi pauhasi niin kovaa, että meitä melkein alkoi pelottaa.
Joissakin kohdissa puita oli kaatunut polun päälle, niin että jouduimme oikein miettimään, mistä pääsee etenemään.
Lenkin loppupuolella mennään pellon poikki, ja eikös Sipi bongannut pellon laidalla peuroja! Me halusimme nähdä ne lähempää, mutta emmehän me niitä kiinni saaneet. Juoksimme äkkiä takaisin.
Olimme aivan kuraisia, kun pääsimme kotiin, mutta kaikki oli sen arvoista.
torstai 6. helmikuuta 2020
Talvikelit
Vihdoin meille on tullut vähän lunta ja pakkasta. Minä niin tykkään, kun ulkona on kuivaa ja turkki pysyy puhtaana. Eilen illalla maahan oli jopa satanut vähän lunta! Arvatkaa ilahduimmeko!
Tykkään kovasti talvisäästä, mutta siinä on se huono puoli, että minua alkaa paleltaa niin helposti. Siksi en vastustele, vaikka emäntä laittaa minulle paksun ulkoilutakin, vaikka pakkasta olisi vain 5-10 astetta. Aikaisemmin olin niin säänkestävä, että tarvitsin takkia vain tosi kovilla pakkasilla, mutta nyt minusta on ihanaa lämmitellä paksun takin sisällä. Ei haittaa viima ja pakkanen, kun on toppatakki suojana.
Sisällä hakeudun usein takkahuoneen sohvalle siihen kohtaan, mihin ilmalämpöpumppu puhaltaa lämmintä ilmaa. Toinen hyvä suosikki on oma petini, jossa on korkeat reunat ettei kylmä ilma pääse sinne. Joskus emäntä laittaa päälleni lampaantaljan ja silloin voin olla pedissä vaikka kuinka kauan. Kun nousen sieltä, olen ihan lämpöinen ja pehmeä.
Tykkään kovasti talvisäästä, mutta siinä on se huono puoli, että minua alkaa paleltaa niin helposti. Siksi en vastustele, vaikka emäntä laittaa minulle paksun ulkoilutakin, vaikka pakkasta olisi vain 5-10 astetta. Aikaisemmin olin niin säänkestävä, että tarvitsin takkia vain tosi kovilla pakkasilla, mutta nyt minusta on ihanaa lämmitellä paksun takin sisällä. Ei haittaa viima ja pakkanen, kun on toppatakki suojana.
Sisällä hakeudun usein takkahuoneen sohvalle siihen kohtaan, mihin ilmalämpöpumppu puhaltaa lämmintä ilmaa. Toinen hyvä suosikki on oma petini, jossa on korkeat reunat ettei kylmä ilma pääse sinne. Joskus emäntä laittaa päälleni lampaantaljan ja silloin voin olla pedissä vaikka kuinka kauan. Kun nousen sieltä, olen ihan lämpöinen ja pehmeä.
keskiviikko 5. helmikuuta 2020
Moniongelmainen Sipi
Sipillä on ollut vaikea alkuviikko. Maanantaina hänen vatsansa meni aivan sekaisin jostain syystä. Aamulenkillä kaikki oli vielä hyvin, mutta sitten päivällä vatsa oli ihan kuralla. Mikään ei pysynyt sisällä ja peräpäästä suihkusi nestemäistä ulostetta.
Sipi joutui riisi-piimä-dieetille ja minäkin sain siitä vähän. Sehän on ihan hyvää, ainakin minun mielestäni. Kyllä Sipin vatsa siitä alkoi rauhoittua ja nyt se on jo selkeästi parempi.
Sitten eilen illalla teimme pitkän kävelylenkin lähimetsissä. Tarkoitus oli kävellä vain sen verran kuin minä jaksan ja kääntyä sitten takaisin jos alkaisin väsyä. Mutta keli oli niin kiva, pitkästä aikaa oli pakkasta ja maa oli kuiva, että kävelimmekin yli puolitoista tuntia. Minä jaksoin tosi hyvin ja kävelin edellä vielä ihan loppumatkastakin.
Lenkin jälkeen Sipi alkoi ontua toista etujalkaa. Se on vanha vaiva, joka aina välillä uusii. Liikkeessä kaikki on hyvin, mutta liikunnan jälkeen jalkaa sattuu.
Jalkaa särki niin paljon, että Sipi meni omaan petiin nukkumaan ja oli siellä pari tuntia täydessä levossa.
Kun oli aika lähteä pienelle iltakävelylle, Sipi alkoi aristaa toista silmää. Mitään erikoista ei ollut tapahtunut, sillä Sipihän oli vaan makoillut pedissä, mutta toinen silmä oli aivan sikkurassa eikä Sipi halunnut pitää sitä auki. Luultavasti silmään oli mennyt joku roska tai ripsi ja se ärsytti.
Päätimme seurailla tilannetta - sekä tassun että silmän - aamuun asti. Se oli oikea päätös, sillä aamulla kaikki oli paremmin. Tassu ei vaivannut enää ja silmäkin alkoi parantua.
Taas on ollut kaikenlaista vaivaa, mutta onneksi nyt asiat on taas hyvin.
Sipi joutui riisi-piimä-dieetille ja minäkin sain siitä vähän. Sehän on ihan hyvää, ainakin minun mielestäni. Kyllä Sipin vatsa siitä alkoi rauhoittua ja nyt se on jo selkeästi parempi.
Sitten eilen illalla teimme pitkän kävelylenkin lähimetsissä. Tarkoitus oli kävellä vain sen verran kuin minä jaksan ja kääntyä sitten takaisin jos alkaisin väsyä. Mutta keli oli niin kiva, pitkästä aikaa oli pakkasta ja maa oli kuiva, että kävelimmekin yli puolitoista tuntia. Minä jaksoin tosi hyvin ja kävelin edellä vielä ihan loppumatkastakin.
Lenkin jälkeen Sipi alkoi ontua toista etujalkaa. Se on vanha vaiva, joka aina välillä uusii. Liikkeessä kaikki on hyvin, mutta liikunnan jälkeen jalkaa sattuu.
Jalkaa särki niin paljon, että Sipi meni omaan petiin nukkumaan ja oli siellä pari tuntia täydessä levossa.
Kun oli aika lähteä pienelle iltakävelylle, Sipi alkoi aristaa toista silmää. Mitään erikoista ei ollut tapahtunut, sillä Sipihän oli vaan makoillut pedissä, mutta toinen silmä oli aivan sikkurassa eikä Sipi halunnut pitää sitä auki. Luultavasti silmään oli mennyt joku roska tai ripsi ja se ärsytti.
Päätimme seurailla tilannetta - sekä tassun että silmän - aamuun asti. Se oli oikea päätös, sillä aamulla kaikki oli paremmin. Tassu ei vaivannut enää ja silmäkin alkoi parantua.
Taas on ollut kaikenlaista vaivaa, mutta onneksi nyt asiat on taas hyvin.
torstai 30. tammikuuta 2020
Tallilla
Kävimme eilen pitkästä aikaa hevostallilla. Tällä kertaa menimme Piikkiöön tervehtimään Toffee-hevosta.
Tallilla oli mukavaa ja me tiesimme heti, miten siellä tulee käyttäytyä. Ei saa riehua eikä haukkua eikä hermostuttaa hevosia. Sen sijaan tallin ja maneesin lattialta saa syödä kaikkea ihanaa!
Tallissa oli ehkä 8 hevosta, ja kaikki ilahtuivat meidän vierailusta. Ne katsoivat meitä uteliaina ja iloisina. Tallikoira Indi ei ollut nyt paikalla, joten olimme ainoat koirat. Kissoja siellä ei ole (onneksi) lainkaan, mutta näimme kyllä muutaman tallihiiren.
Tutkimme tallin hyvin tarkkaan, kävimme jokaisessa huoneessa nuuhkimassa lattiat ja kaikki tavarat. Hevosten tarvikkeetkin on hyvin mielenkiintoisia ja meidän piti tarkastaa varsinkin kaikki ruoka-astiat.
Toffee on tosi kiltti heppa, eikä se välittänyt meistä juurikaan. Kun olimme maneesissa ja Toffee pääsi vähän käppäilemään, me odottelimme kytkettyinä reunalla. Ettei vaan olisi tullut mitään levottomuuksia tai muuten hankalia tilanteita. Minusta on vähän vaikea ymmärtää, miten iso eläin hevonen oikeastaan on.
Kun Toffee oli kävellyt riittävästi, me pääsimme vähän riehumaan maneesiin. Siellä ei ollut ketään muita, joten käytimme tilan hyväksemme ja otimme pienet villit painit maneesin pehmeällä alustalla.
Tallivierailu oli muuten oikein kiva, mutta Sipi-raukka söi niin paljon kaikkea ihanaa tallin lattialta, että hänellä meni vatsa aivan sekaisin. Jo kotimatkalla Sipin vatsassa alkoi kuplia ja kun pääsimme kotipihaan, hän oksensi aivan kauheat läjät hevosenruokaa ja -kakkaa.
Seuraavana yönä Sipi puklaili ja yski koko vatsan tyhjäksi. Tietenkin kaikki tuli takkahuoneen sohville ja matolle. Onneksi emäntä sai kaiken pestyä.
Tallilla oli mukavaa ja me tiesimme heti, miten siellä tulee käyttäytyä. Ei saa riehua eikä haukkua eikä hermostuttaa hevosia. Sen sijaan tallin ja maneesin lattialta saa syödä kaikkea ihanaa!
Tallissa oli ehkä 8 hevosta, ja kaikki ilahtuivat meidän vierailusta. Ne katsoivat meitä uteliaina ja iloisina. Tallikoira Indi ei ollut nyt paikalla, joten olimme ainoat koirat. Kissoja siellä ei ole (onneksi) lainkaan, mutta näimme kyllä muutaman tallihiiren.
Tutkimme tallin hyvin tarkkaan, kävimme jokaisessa huoneessa nuuhkimassa lattiat ja kaikki tavarat. Hevosten tarvikkeetkin on hyvin mielenkiintoisia ja meidän piti tarkastaa varsinkin kaikki ruoka-astiat.
Kun Toffee oli kävellyt riittävästi, me pääsimme vähän riehumaan maneesiin. Siellä ei ollut ketään muita, joten käytimme tilan hyväksemme ja otimme pienet villit painit maneesin pehmeällä alustalla.
Tallivierailu oli muuten oikein kiva, mutta Sipi-raukka söi niin paljon kaikkea ihanaa tallin lattialta, että hänellä meni vatsa aivan sekaisin. Jo kotimatkalla Sipin vatsassa alkoi kuplia ja kun pääsimme kotipihaan, hän oksensi aivan kauheat läjät hevosenruokaa ja -kakkaa.
Seuraavana yönä Sipi puklaili ja yski koko vatsan tyhjäksi. Tietenkin kaikki tuli takkahuoneen sohville ja matolle. Onneksi emäntä sai kaiken pestyä.
sunnuntai 26. tammikuuta 2020
Pesulle!
Eilen tapahtui se, mitä olemme onnistuneet välttämään jo monta vuotta: jouduimme shampoopesulle!
Isäntä huijasi meidät kylpyhuoneeseen tonnikalaherkkujen kanssa ja alkoi pesemään meitä. Minä olin ensimmäinen uhri.
Isäntä kasteli minut aivan kokonaan, pohjavilloja myöten. Sitten hän hieroi märkään turkkiini jotain mukamas hyvänhajuista koirashampoota. Pullon kyljessä lukee jotain vaniljan tuoksusta, mutta minusta se haju oli aivan ällöttävä. Mieluummin haisen mullalle ja tunkiolle kuin vaniljalle.
Kun minut oli pesty ja huuhdeltu huolella, oli Sipin vuoro. Hän joutui samaan käsittelyyn.
Pesun jälkeen meidät kuivattiin huolella ja me ravistelimme turkkejamme monta monta kertaa, jotta kuivuisimme.
Olimme silti märkiä vielä monen tunnin päästä, kun piti mennä iltalenkille. Ulkona oli vähän pakkasta, joten meidät piti pukea lämpimästi ulkoilua varten. Minä sain ylleni viime talvena ostetun paksun talvitakin ja Sipi lainasi minun ohuempaa tuulitakkia. Minä viihdyin oikein hyvin lämpimässä takissa! Oli ihanaa kun ei palellut yhtään.
Sipi sen sijaan ei ole tottunut käyttämään takkia ja niinpä hän käveli vähän epäröiden. Ehkä hän pelkäsi, että joku tuttu näkee.
Menimme käymään kaupassa, koska isäntä halusi tehdä lottorivin. Kaupassa me odottelimme tuulikaapissa lämpimässä sen aikaa, kun isäntä teki ostoksia. Siinä oli ihan lämmin ja mukava istuskella.
Kotona menimme omiin peteihimme nukkumaan ja emäntä laittoi minun päälleni lämpimän lampaantaljan. Ei palellut lainkaan.
Meistä lähtee nyt ihan hirveästi karvaa, kun meidät on pesty. Emäntä vaan harjaa ja harjaa, mutta silti lattialla on kauheita villakoiria (hehheh).
Isäntä huijasi meidät kylpyhuoneeseen tonnikalaherkkujen kanssa ja alkoi pesemään meitä. Minä olin ensimmäinen uhri.
Isäntä kasteli minut aivan kokonaan, pohjavilloja myöten. Sitten hän hieroi märkään turkkiini jotain mukamas hyvänhajuista koirashampoota. Pullon kyljessä lukee jotain vaniljan tuoksusta, mutta minusta se haju oli aivan ällöttävä. Mieluummin haisen mullalle ja tunkiolle kuin vaniljalle.
Kun minut oli pesty ja huuhdeltu huolella, oli Sipin vuoro. Hän joutui samaan käsittelyyn.
Pesun jälkeen meidät kuivattiin huolella ja me ravistelimme turkkejamme monta monta kertaa, jotta kuivuisimme.
Olimme silti märkiä vielä monen tunnin päästä, kun piti mennä iltalenkille. Ulkona oli vähän pakkasta, joten meidät piti pukea lämpimästi ulkoilua varten. Minä sain ylleni viime talvena ostetun paksun talvitakin ja Sipi lainasi minun ohuempaa tuulitakkia. Minä viihdyin oikein hyvin lämpimässä takissa! Oli ihanaa kun ei palellut yhtään.
Sipi sen sijaan ei ole tottunut käyttämään takkia ja niinpä hän käveli vähän epäröiden. Ehkä hän pelkäsi, että joku tuttu näkee.
Menimme käymään kaupassa, koska isäntä halusi tehdä lottorivin. Kaupassa me odottelimme tuulikaapissa lämpimässä sen aikaa, kun isäntä teki ostoksia. Siinä oli ihan lämmin ja mukava istuskella.
Kotona menimme omiin peteihimme nukkumaan ja emäntä laittoi minun päälleni lämpimän lampaantaljan. Ei palellut lainkaan.
Meistä lähtee nyt ihan hirveästi karvaa, kun meidät on pesty. Emäntä vaan harjaa ja harjaa, mutta silti lattialla on kauheita villakoiria (hehheh).
maanantai 20. tammikuuta 2020
Sipin retkipäivä
Sipi pääsi eilen retkeilemään emännän kanssa. Minä ja isäntä jäimme vahtimaan kotia, koska edellisenä päivänä olimme kävelleet Kangenmiekan kierroksen, joka on yli 8 km ja minun pitää muistaa, etten voi enää tehdä joka päivä niin pitkiä lenkkejä.
Sipin retkikohteena oli Marttilan korven eräreitistö. Mukana retkellä oli myös Nipsu. Retki alkoi Palaisten uimarannalta ja jatkui Lotikon laavulle. Laavulla oli evästauko.
Maisemat olivat kauniit ja aurinkokin paistoi pitkästä aikaa. Vain tuuli humisi puissa, liikenteen äänet olivat niin kaukana, etteivät ne kuuluneet. Sipi koitti kuunnella, kuuluisiko metsän eläinten ääniä, mutta tällä kertaa ei kuulunut mitään.
Reitillä oli muutamia pitkospuita, mutta enimmäkseen polku kulki hyvin märkänä suon keskellä. Pitkospuita oli laitettu syvimpien ojien ylittämiseen, mutta sekään ei auttanut kun Nipsu liukastui ja putosi ojaan takkeineen päivineen! Onneksi ei ollut pakkasta ja Nipsu pysyi lämpimänä kun hän juoksi niin kovasti.
Palatessa aurinko alkoi jo laskea, vaikka kello oli vasta neljä. Onneksi päivät pitenevät koko ajan. Minä tiedän sen, koska tämä on jo minun kahdestoista kevääni.
Sipin retkikohteena oli Marttilan korven eräreitistö. Mukana retkellä oli myös Nipsu. Retki alkoi Palaisten uimarannalta ja jatkui Lotikon laavulle. Laavulla oli evästauko.
Maisemat olivat kauniit ja aurinkokin paistoi pitkästä aikaa. Vain tuuli humisi puissa, liikenteen äänet olivat niin kaukana, etteivät ne kuuluneet. Sipi koitti kuunnella, kuuluisiko metsän eläinten ääniä, mutta tällä kertaa ei kuulunut mitään.
Reitillä oli muutamia pitkospuita, mutta enimmäkseen polku kulki hyvin märkänä suon keskellä. Pitkospuita oli laitettu syvimpien ojien ylittämiseen, mutta sekään ei auttanut kun Nipsu liukastui ja putosi ojaan takkeineen päivineen! Onneksi ei ollut pakkasta ja Nipsu pysyi lämpimänä kun hän juoksi niin kovasti.
Palatessa aurinko alkoi jo laskea, vaikka kello oli vasta neljä. Onneksi päivät pitenevät koko ajan. Minä tiedän sen, koska tämä on jo minun kahdestoista kevääni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





















