sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Kuumia kesäpäiviä

Kesä on alkanut ja päivät ovat olleet kuumia. Niin kuumia, että olemme tehneet selvästi tavanomaista lyhempiä lenkkejä, koska kuumuudessa emme vaan pysty kävelemään kovin pitkään. 
Eilen meillä kävi vieraana Nipsu. Teimme pienen ulkoilulenkin ja sen jälkeen vietimme iltaa meidän pihalla. Tosin Sipi ja minä hipsimme sisälle omiin peteihin jo nukkumaan, kun Nipsu vielä kekkuloi pihalla ja tutki paikkoja (välillä jopa naapurin pihalla). 



Tänään oli taas kuuma päivä ja päätimme lähteä Vahdon hiekkakuopille uimaan. Se olikin tosi hyvä päätös! Märkä turkki virkistää aina ja lisäksi uiminen on hyvää liikuntaa hellepäivinä. 
Kun me olimme uineet tarpeeksi, menimme autoon odottamaan kun isäntäväki kävi toisella hiekkakuopalla tekemässä omat iltauinnit. Kyllä on niin, että uiminen on kesässä parasta!

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Eläinlääkärikäynti

Olin eilen eläinlääkärin tarkastuksessa, koska minun kipulääkkeeni olivat loppumassa. Reseptin uusiminen ei enää onnistunut ilman eläinlääkärin tapaamista. 
Vastaanotolla lääkäri tutki minut ja kaikki näytti hyvältä. Sydänäänet olivat normaalit, silmät ja korvat sellaiset kuin ne nyt tämänikäisellä koiralla ovat. Selkä on kipeä ja kipu hieman heijastelee takajalkoihin. 
Minusta otettiin myös verikoe ja sen tulokset olivat ihan hyvät. En kyllä arvostanut verinäytteen antamista ollenkaan. Kävi sama kuin viimeksi: verisuonet pakenivat eikä näytettä saatu ensimmäisellä yrittämällä lainkaan. Onneksi lopulta saatiin pari näytettä, jotta kaikki tarvittavat asiat voitiin tutkia. 

Eläinlääkärikäynnin jälkeen pääsimme Haunisten altaalle iltakävelylle ja -uinnille. Se rentoutti minut ja illalla nukkumaanmennessä minulla oli ihan hyvä mieli. 

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Vaisakon luontoretki

Viikonloppuna olimme retkellä. Ensin menimme Vartsalaan, siellä oli paljon ihmisiä sekä Urpo ja Kärsä. Näimme myös naapurin Sylvin, joka oli vielä ihan pieni pentu. 
Aamupäivällä satoi tosi kovasti, mutta iltapäivällä poutaantui, joten lähdimme kävelemään Vaisakon luontopolun lenkin. Se olikin tosi hieno vanha metsä, jossa kasvoi 200-vuotiaita tammia. Muutenkin maisemat olivat kuin jossain keskieurooppalaisessa vanhassa metsässä. Haistoimme myös, että menimme ihan merenrannassa ja koitimme päästä uimaan. Emme kuitenkaan päässeet. 
Kun lenkki oli kävelty, alkoi taas sataa. Sade yltyi kaatosateeksi ja lähes myrskyksi! Onneksi kerkesimme kävellä koko lenkin kuivassa ja auringonpaisteessa. 


keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Lähes kuuro

Minun kuuloni tuntuu heikkenevän koko ajan. Näkönihän on ollut jo pitkään melko sumea ja katseeni kaihoisa, siis kaihinen, mutta viime aikoina olen lakannut myös kuulemasta kunnolla. Isäntäväki joutuu kutsumaan minua kovaan ääneen ennen kuin huomaan mitään. Ja kun olen nukkumassa saatan tulla yllätetyksi, jos minua lähestyy rymistelemättä.
Siksi onkin kätevää kun voin lenkillä ollessani aina tarkkailla mitä Sipin tarkat aistit näkevät ja kuulevat. Sitten vain reagoin samansuuntaisesti kun Sipi. Näppärää, vai mitä? Sipi siis toimii tavallaan minun kuulokoiranani, vaikkei mikään palveluskoira olekaan.

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Kasvattajalle kiitos

Minä olen ollut muutaman päivän sairaana. Kauhea vatsatauti alkoi keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Minun vatsani oli aivan sekaisin ja jouduin käymään ulkona ripulikakalla kahden tunnin välein. Lopulta takapää oli niin kipeä kaikesta äkistämisestä ja kakkaamisesta, että ulostin veren sekaista ripulia.

Isäntäväki oli minusta hyvin, hyvin huolissaan. Olen jo niin vanha, että kaikenlaiset krempat voivat oikeastaan olla kohtalokkaita.

Oloni pysyi kurjana myös seuraavana päivänä, enkä syönyt muuta kuin riisivelliä. Olin rättiväsynyt ja koko päivä meni oikeastaan nukkuessa. Onneksi sentään pystyin juomaan vettä, niin nestetasapainoni pysyi kunnossa enkä joutunut lähtemään eläinlääkäriin. Kasvattaja neuvoi puhelimessa hakemaan apteekista Promax vet -nimistä lääkettä. Se on voimakas probiootti joka suojelee vatsaa. Se on lisäksi hyvin herkullisen makuiseksi tehty, joten kuuri on mukava syödä. Lääke tepsi nopeasti: ripuli loppui jo seuraavana päivänä ja oloni alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Kasvattajani Tiina tietää aina parhaat vinkit!

maanantai 18. toukokuuta 2020

Koiravieraita

Meillä kävi eilen vieraita kylässä. Tutut ystävämme Urpo ja Kärsä vierailivat meillä kummitätini ja taaperon kanssa. Minä en aluksi halunnut uskoa, että meidän oikeasti täytyy ottaa vastaan vieraita. Olisin halunnut jäädä pihalle, kun vieraat menivät sisälle.
Sipi taas takavarikoi kaikki lelut ja lopulta ne jouduttiin laittamaan piiloon toiseen huoneeseen, jotta Sipi olisi voinut rentoutua. Vieraat kaivoivat lelukopan pohjalta kaikki luut ja levittivät ne takkahuoneen lattialle.
Sitten menimme metsään rauhoittumaan.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Paattisten luontoretki

Lähdimme tänään etsimään uusia luontopolkuja lähialueilta ja päädyimme Paattisten luontopolulle.
Siellä emme olleet aikaisemmin käyneet, vaikkei se niin kauhean kaukana ole.


Luontopolku olikin oikein kiva! Metsä oli paikoitellen koskemattoman oloista ja siellä oli paljon kaikkea tutkittavaa. Vastaantulijoita ei ollut kuin muutama, mikä on melko harvinaista nykyään.


Nuuhkimme kaikkia mättäitä tarkkaan.


Sipi kulki koko ajan edellä ja tiedusteli reittiä.


Kallion päällä meistä otettiin kuva. Sipin kieli roikkui jo todella pitkänä.


Laavulla pidimme taukoa ja isäntäväki joi kupposet teetä. Me saimme keksimuruja laavun lattialta.


Mietin vain, että miksei otettu makkaraa mukaan.


Paluumatkalla kävimme juomassa ja pulikoimassa Paattistenjoessa. Vesi oli ihanan virkistävää.


Menimme veteen aina kun se oli mahdollista.


Ilma oli nimittäin aurinkoinen ja lämmin. Onneksi reipas tuuli viilensi vähän.


Loppumatkasta menimme kahden hevoshaan välissä. Emme kyllä nähneet hevosia.

tiistai 5. toukokuuta 2020

Paimion luontoretki

Sunnuntaina oli kiva sää, joten päätimme lähteä ulkoilemaan.


Seurueeseemme kuului muutama ihminen sekä koiratutuista Urpo ja Kärsä sekä Tessa. Kävelimme pitkospuilla järjestyksessä.


Tässä kohdassa oli vierekkäin uusi silta ja vanha silta. Minä menin tietenkin uutta ja parempaa siltaa pitkin, mutta Sipi ei jaksanut odottaa vaan otti ohituskaistan vanhaa siltaa pitkin.


Onneksi sopivia juomataukoja oli reitin varrella riittävästi.


Sipillä oli muutenkin kevättä rinnassa ja vauhtia tassuissa.


Vain Tessa puuttuu tästä kuvasta, mutta muuten näette, miten hienosti osasimme odottaa kun ihmiset söivät omia eväitään nuotiopaikalla.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Koivuluodossa lauantailenkillä

Olen jatkanut pennuusmaisemien muistelua. Eilen kävimme Koivuluodossa pitkästä aikaa. Siellä kävin usein, kun olin vähän nuorempi.


Katselin tässä maisemia Rekun kanssa silloin viimeksi, mutta nyt rinnallani oli Sipi.


Emme päässeet uimaan, koska rannassa uiskenteli joutsen, emmekä viitsineet mennä sitä häiritsemään.


Sipi kiipesi ison kiven päälle, mutta minä en jaksanut vaivautua. Muistan kyllä, että sieltä on hyvät näköalat.


Sipi halusi käydä vähän kastautumassa. Tässä minäkin olen uinut aiemmin.



Kävimme vuorotellen piilossa. Se oli ihan jännää.


Kevät tuntuu olevan jo pitkällä. Ihan kuin muutamassa päivässä kaikki olisi muuttunut vihreäksi.

lauantai 2. toukokuuta 2020

Vappuvastaanotto

Vappuaattona Sipi lähti isäntäväen kanssa bileisiin. Minä en viitsinyt lähteä, koska sinne olisi pitänyt hölkätä pyörän vieressä 10 minuuttia, eikä sellainen urheilu sovi minulle enää. Enkä muutenkaan ole mikään party animal. Sipillä oli kuitenkin hauskat juhlat ja minä nautin, kun sain levätä kotona rauhassa.

Vappupäivänä oli vähän vähemmän rauhallista, kun meillä oli vappubrunssi. Osa vieraista oli videoyhteydellä mukana, mutta paikan päälle pölähtivät kummitätini ja taapero sekä Urpo ja Kärsä.
Ensin kestitsimme vieraita täällä kotona, mutta lopulta lähdimme metsään ulkoilemaan.


Muuten oli kivaa, paitsi että jouduimme poseeraamaan ylioppilaslakit päässä!


Se ei ollut meistä kovinkaan hauskaa, kuten Sipin ilmeestä voi päätellä.