keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Vappuaaton hulinat

Vappuaattona oli aivan upea aurinkoinen ja lämmin sää. Me päätimme ettemme lähde pitkälle lenkille, koska se voisi olla liian rankkaa Sipille. Sen sijaan menimme autolla Västerbyhyn ja ajoimme aika lähelle erästä laavua, jolla emme olleet ennen olleet. Sinne paistoi koko illan aurinko ja paikka oli todella rauhallinen.


Isäntä teki nuotiopaikalle tulet, ja sillä aikaa kun odottelimme sopivaa hiillosta, otimme pienet nokoset laavussa. Oli lämmin ja mukava levätä vähän. 
Painotan sanaa "vähän", sillä en minä kauhean kauaa malttanut olla aloillani. Maailmassa on niin paljon tutkittavaa!


Isäntäväki söi makkaraa ja me odottelimme kiltisti. Koitimme näyttää erityisen söpöille, jotta saisimme jämät. Se onnistui! Emäntä teki meille makkaranpaloista etsintäradan kalliolle, se oli tosi hauskaa. 
Harmi vaan, että makkara oli jotain todella suolaista laatua ja sekä Sipillä että minulla meni maha aivan löysälle. Onneksi metsään ei ollut pitkä matka. Kävelimme vaan hiukan syrjään ja kävimme vaivihkaa tarpeillamme. 


Jossain vaiheessa minua alkoi kyllästyttää ja koitin ehdotella, että jatkaisimme reittiä eteenpäin. Minä näin ne punaiset reittimerkit puissa, meidän polku olisi jatkunut niin mielenkiintoisen näköisesti eteenpäin. Mutta isäntäväki vaan sanoi, että meidän pitää olla laavulla. 
Onneksi maisemat sentään olivat ihan ok. 


Illan tullen järvi tyyntyi ja valo muuttui pehmeämmäksi. Minuakin alkoi jo vähän väsyttää; meidän retki oli kestänyt jo neljä tuntia. 

Sipi levähti mättäällä eikä suostunut lähtemään liikkeelle, ennen kuin oli ihan varmaa, että menemme takaisin autolle. Sipin mielestä ei kannata ottaa yhtään turhia askeleita siinä vaiheessa kun on riittävän väsynyt.

lauantai 27. huhtikuuta 2024

Kevät tulee keikkuen

Minun mielestäni tämä talvi on kestänyt todella pitkään.

Olimme jo avanneet uintikauden Ramsholmenissa ja kahlanneet innoissamme merivedessä.


Tässä todisteena märät tassut ja vatsanaluset. 


Sipi Ramsholmenin sillalla.


Sitten seuraavana viikonloppuna lähdimme Västerbyn ulkoilualueelle ja olikin taas talvi! Maassa oli lunta ja pakkasta. Oikeastaan ihan kivaa, että pysyimme taas hetken aikaa puhtaina, mutta aika kummalliselta se tuntui että taas tuli niin kylmä.


Eikä mennyt kauaa, kun oli taas keväistä. Menimme Billnäsiin kävelylle ja siellä oli tosi lämmin. Niin lämmin että meidän piti käydä pulikoimassa pyörätien vieressä Mustionjoessa.

torstai 11. huhtikuuta 2024

Jäykähkö tunnelma kotona

Minä pääsen nykyään usein yksityislenkille, koska Sipi ei enää jaksa hirveän pitkiä lenkkejä ja minä sen sijaan rakastan sellaisia. Tykkään siitä, että mennään reipasta vauhtia eteenpäin eikä pysähdellä koko ajan nuuhkimaan. Sipi taas tykkää juuri sellaisista rauhallisista lenkeistä, ja hän haluaa haistella jokaista hajua lenkin varrella vähintään 5 sekuntia.
Sen takia on hyvä, että me menemme erikseen lenkille. Yleensä Sipi on jo tehnyt oman lenkkinsä, kun minä tulen takaisin kotiin. Silloin meillä on yhteinen ruoka-aika. Paitsi jos Sipi on jo syönyt etukäteen. 
Tässä eräänä päivänä Sipi oli jo käynyt lenkillä ja syönytkin, kun minä tulin lenkiltä. Minä tietysti juoksin ruokakupille innoissani, mutta Sipi oli kauhean vihainen minulle siitä, että minulla oli vielä ruokaa ja hän oli jo syönyt omansa. 
Hän räyhäsi minulle kovaan ääneen ja tarttui minua niskakarvoista hampailla. Minä pissasin hätäpissan kuten pentuna. En ymmärtänyt ollenkaan, miten hän niin kovasti suuttui. 
Lohdutukseksi Sipi sai muutaman lisänappulan ruokaa, vaikka hän oli oikeastaan oman annoksensa jo saanut.
Tällaista tämä joskus on, kun on kyse ruuasta. Sittemmin isäntäväki on huolehtinut, että syömme samaan aikaan vaikka lenkkeilemmekin eri aikoihin.

tiistai 2. huhtikuuta 2024

Pääsiäislomalla Uudessakaupungissa

Tänä vuonna pääsiäinen oli jo maaliskuun lopulla ja me päätimme lähteä mökkeilylomalle Uuteenkaupunkiin. 
Menomatkalla pysähdyimme tutussa paikassa Myllyn ostoskeskuksen luona. Kävimme vähän jaloittelemassa ja tarpeillamme. Tervehdimme myös nopeasti ystäväämme Nipsua. Sitten matka jatkui, oli jo pimeää kun olimme perillä mökillä. 
Seuraavana aamuna oli pitkäperjantai ja me heräsimme aamulla aikaisin. Sipille oli otettu oma peti mukaan, joten hänellä oli siellä mukavaa ja pehmeää. Minä menin kielloista huolimatta mökin sohvalle, ja lopulta emäntä laittoi siihen peiton, niin että sain olla siinä ihan luvan kanssa. 

Lähdimme kiertämään Pamprinniemen luontopolkua merenrantaan. Ilma oli vähän suhmurainen, mutta oli silti upeaa olla meren äärellä luonnon keskellä. Sateisen sään hyvänä puolena koko luontopolulla ei ollut muita. 


Evääksi koitin syödä lunta. Sitä oli rannassa vielä paksu kerros, vaikka meri oli sula ja poluillakin oli melko hyvin jo lumet sulaneet. 


Kivet olivat liukkaita, joten koitimme pysytellä sohjoisella jäällä.


Retki oli oikein onnistunut! Meillä oli niin mukavaa. 


Niemen kärjessä isäntäväki piti evästaukoa ja Sipi otti suloisimman ilmeensä, jos sen auvulla saisi murusia.


Mietimme, että tästä olisi niin hyvä pulahtaa uimaan. Mutta oli se vesi sen verran kylmää, että emme tohtineet kastautua kokonaan. Kahlailimme vain.

Seuraavana mökkilomapäivänä oli aurinkoista ja lämmintä. Me päätimme lähteä Pyhärannan Reilaan tarkistamaan uuden ulkoilureitin Hierkonpolun. Sipi oli eilisestä niin väsynyt, että hän jäi mökille lepäilemään. 
Kun tulimme perille Reilaan, huomasi isäntäväki että minun juoksut olivat alkaneet. 
Hierkonpolulla oli tosi paljon ulkoilijoita. Varmasti siksi, kun sää oli niin upea. 


Kyhkärännokassa oli paljon joutsenia, joita en saanut jahdata. Katselin niitä vain uteliaana rannalta. 

Kun olimme retkeilleet tarpeeksi, palasimme mökille viettämään mökkielämää. Eli isäntäväki saunoi ja grillasi, ja me koirat lepäilimme terassilla ja vahdimme metsän eläimiä.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Menimme ensin käymään Vartsalassa . Siellä oli paljon porukkaa ja myös uusi ystävä Sixten. Emme voineet kuitenkaan tavata Sixteniä muuten kuin lasioven läpi, koska minulla on ne juoksut. Sipi ja minä vietimme siis iltapäivän terassilla. Ei sekään huono vaihtoehto ollut. 

Illalla tulimme kotiin ja pääsin omalle patjalle nukkumaan. Minua aina väsyttää niin paljon, kun on juoksut. 
Maanantai oli vielä isäntäväen vapaapäivä ja sää sattui olemaan todella lämmin. Me olimme melkein koko päivän takapihalla ja seurasimme luonnon heräämistä. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Hyvät ulkoilusäät

Viime viikkoina ulkoilusäät ovat olleet vaihtelevia. Välillä on paistanut aurinko, mikä on tietysti tosi kivaa, mutta sen seurauksena kaikki lumet ovat sulaneet kävelyteiltä. Kaduilla on vaan paksu kerros hiekoitussoraa.
 

Minä voin kävellä missä vaan, en välitä liukkaista jäätiköistä enkä hiekoituksesta.
Mutta Sipi ei tykkää sorasta ollenkaan. Hänen tassuihinsa koskee, kun pitää kävellä terävällä hiekoituksella. 
Sen takia olemme koittaneet käydä ulkoilemassa paikoissa, joissa ei ole hiekoitettu.
 

Esimerkiksi Dagmarin puistossa, jossa olikin vielä ranta ihan jäässä. Sää oli aivan upea, aurinko lämmitti jo ja tuntui aivan keväälle.


Minäkin kokeilin hetken aikaa olla ilman remmiä ja se meni ihan hyvin (ainakin omasta mielestäni).


Tänään koimme suuren yllätyksen, kun yön aikana maahan oli satanut uudet lumet! Menimme heti pitkälle lenkille ja Sipikin käveli aivan reippasti. Niin ihanaa kun tassujen alla on pehmeää. 
Löysimme tällaisen hanskan, josta tuli Sipin aarre.


Hän heitteli sitä ilmaan ja "tappoi" sen monta kertaa. 


Hanskasta riitti iloa pitkäksi ajaksi, mutta lopulta se oli pakko jättää tienposkeen, jotta voimme jatkaa lenkkiä.


Ihanaa kun on taas talvi! Meille sopisi että olisi talvi koko ajan. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Reissupäivä

Lauantaina oli taas reissupäivä. Hyppäsimme autoon aamulla ja teimme aamupäiväkävelyn Lohjalla Muijalan ulkoilualueella. Siellä emme olleet ennen käyneetkään, mutta maisemat olivat hienot.

Lohjalta matka jatkui vielä Lahteen. Perillä meitä odottikin aikamoinen yllätys, kun kaikki ihmiset häipyivät ja me jäimme Sipin kanssa kahdestaan kotiin. Olihan meidän siellä ihan hyvä olla, kun oli lämmin talo ja pehmeät sohvat ja juomavettäkin tarjolla. 

Onneksi ihmiset tulivat pian takaisin ja pääsimme ulkoilemaan. Ulkoilun jälkeen söimme nopeasti (kuten aina) ja sitten ajoimmekin takaisin kotiin.

En oikein tajua mikä tämän reissun pointti oli, mutta oli ihan kivaa nähdä erilaisia maisemia kuitenkin. 

maanantai 26. helmikuuta 2024

Hotelliyö Helsingissä

Viime viikonloppuna kävimme Helsingissä katselemassa uusia ympyröitä. Saavuimme Helsinkiin lauantaina päivällä ja ajoimme hotelliimme ihan Helsingin ytimeen. 

Hyppäsimme heti sängylle, ensin vain jalkopäähän vähän ujosti. Oli ihanaa olla pehmeällä ja lämpimällä patjalla. 

Ihmiset söivät vähän eväitä ja lepäsivät, ja sen jälkeen lähdimme käymään tuomiokirkolla. 

Kirkon portailla oli kynttilämeri Ukrainan tueksi. Me poseerasimme siellä vähän ihmeissämme. Oli sateinen sää ja pimeääkin, joten juoksimme pian takaisin hotelliin. Isäntäväki lähti illanviettoon ja Sipi ja minä jäimme hotellin pehmeille lakanoille nauttimaan elämästä. 

Seuraavana aamuna Sipillä oli taas joku huonosti. Hän herätti kaikki aikaisin vinkumalla ja olemalla yleisesti levoton. Aamulenkillä hän pissasi taas monta monta kertaa. 

Aamulenkin jälkeen, kun isäntäväki meni hotellin aamiaiselle ja me jäimme sängylle lepuuttamaan, Sipikin rauhoittui. 

Päätimme lähteä ulkoilemaan Kirkkonummelle Linlon ulkoilusaareen sateisesta säästä huolimatta. Siellä oli ihan mukavaa, eikä ollut juuri muita ulkoilijoita. Merimaisema on aina hieno, vaikka olisikin vähän sumuista ja pilvistä.

Kotona Sipi sai kipulääkkeen ja sen jälkeen hän onkin voinut ihan hyvin. 
Mummokoirien kanssa saa koko ajan olla vähän sydän syrjällään. 

maanantai 19. helmikuuta 2024

Sipin eläinlääkärireissu

Sipille tuli perjantaina aamupäivällä kauhea pissahätä. Niin kova, että hän ei voinut enää pidättää, vaan oli pakko päästä kesken päivän pihalle pissalle. Hän ei kuitenkaan saanut pissaa tulemaan, vaikka kuinka monta kertaa yritti. Ei auttanut muu kuin lähteä kiireesti eläinlääkäriin. Onneksi emäntä sattui olemaan kotona etätöissä, niin Sipi sai avun nopeasti.

Eläinlääkäri totesi suorilta käsin, että kyseessä on virtsatietulehdus. Pissanäyte vahvisti epäilyn. 

Lääkkeeksi Sipi sai kipulääkekuurin ja antibiotit. Onneksi ne alkoivat tehoamaan nopeasti ja Sipin olo helpottui. 

maanantai 12. helmikuuta 2024

Lohjalla retkeilemässä

Me pääsimme sunnuntaina Lohjalle retkelle. Ensin isäntäväki kävi hoitamassa jotain asioita, ja sen jälkeen lähdimme koko lauman voimin jäälle ulkoilemaan. Oli aurinkoista ja aika tuulista, mutta ei se meitä haitannut. Jäällä oli paljon porukkaa, jalankulkijoita ja varjoliitäjiä sekä muutama koirakaverikin.

Lähdimme kiertämään Liessaarta. Itse Liessaaressa menee kivoja ulkoilupolkuja, mutta kaikki oli niin liukasta nyt, että meidän oli parempi kävellä jäällä. 

Kun olimme kiertäneet saaren puoliväliin, pidimme evästauon laavulla. Ihmisille oli teetä ja laskiaispullia, meille koirille ei ollut mitään. Yritimme kyllä kerjätä, Sipi varsinkin.

Matka takaisin autolle oli hiukan vilpoisampi, kun menimme tuulen puolella. Minä kyllä nautin kun sain kerrankin olla vapaana eikä minua pidätellyt mikään talutusremmi. Koitimme Sipin kanssa juosta kilpaa, mutta eihän siitä mitään tule kun minä olen niin ylivoimainen. Minä aina unohdan että Sipistä on tullut jo aika vanha. Ei Sipi sitä aina itsekään muista. 

maanantai 5. helmikuuta 2024

Kävelylenkki Ramsholmenissa

On vielä ihan täysi talvi ja kävimme sen kunniaksi Ramsholmenissa ulkoilemassa. Ilma oli aika synkeä, mutta kuitenkin ihan mukava. 


Sillalla pysähdyimme tietysti valokuvattaviksi. 




Meistä otettiin myös yksilökuvia. 

Talvella Ramsholmenissa on sen verran vähän ulkoilijoita, että peurat viihtyvät täällä. Joka kerta näemme tai ainakin haistamme ne. Silloin on hyvä ottaa valokuvia, kun olemme aivan keskittyneitä ja koitamme selvittää peurojen piilopaikat.