perjantai 22. elokuuta 2014

Lomalla!

Olemme lomailleet jo kaksi viikkoa. Ensin isännän kanssa ja sitten emännän kanssa. Vielä ensi viikon emäntä on meidän kanssa kotona, ja sitten alkaa taas arki.
Viime viikolla emäntä oli reissussa ja me vietimme isännän kanssa laatuaikaa. Nukuimme pitkään ja rötköttelimme matolla yhdessä. Meillä oli oikein leppoisaa. Viikonlopuksi isäntäkin lähti reissuun, joten meidät vietiin hoitoon Vartsalaan. Siellä meitä odotti täyshoitola, johon kuului lenkit, ruokailut ja lepäilyt. Annan hoitopaikalle arvosanaksi 9+. (Kymppi olisi tullut jos kävelylenkit olisivat suuntautuneet merenrantaan.)
Kun palasimme kotiin, Sipi aloitti juoksut. Nyt joudun jaksamaan tuota pöksyhousua ja jatkuvaa pyllyn putsausta. Onneksi Sipillä on juoksut vain kahdesti vuodessa ja minulla ei kertaakaan.

Ilmat on onneksi viilentyneet ja olemme tehneet pitkiä lenkkejä esimerkiksi Raisionlahdella ja Ruissalossa. Voisipa aina olla kesäloma.

maanantai 11. elokuuta 2014

Sadetta

Tänään satoi pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa. Lähtiessämme päivälenkille en ollut ollenkaan varma, onko ulos lähteminen ja kastuminen hyvä idea. Laitoin korvat taakse ja kiinni kuin pesäpalloräpylät, niin että niihin ei menisi vettä. Sipi ravisteli tämän tästä, koska se ei pidä siitä että turkki kastuu, mutta eihän sille mitään voi, että kun sataa lopulta aina kuitenkin kastuu ja turkki menee läpimäräksi. Kävelimme pitkän lenkin sateessa ja kävimme välillä meressä kahlaamassakin, vaikka olimme jo valmiiksi kuin uitettuja. Niinhän siinä sitten kävi, että loppupuolella lenkkiä emme huomanneet sadetta enää ollenkaan, vaan olimme ihan yhtä reippaita kuin kuivallakin kelillä.

Sateessa on se hyvä puoli, että raikkaita juomalätäköitä on joka paikassa. Sateella on myös harvoin kuuma, joskin juuri tänään oli varsin lämmin sade. Sadelenkkien huonona puolena täytyy mainita pyyhkeellä kuivaaminen tai pahimmassa tapauksessa pesu (hyi olkoon!) lenkin jälkeen, sillä tassut ja vatsakarvat menevät väistämättä aina kuraisiksi sateella Tänään jouduimme pesulle.

Myös sisällä on joskus aika kosteaa, koska Sipillä on aika huonot juomatavat:


perjantai 8. elokuuta 2014

Auringonlasku Haunisten altaalla

Viime viikolla kävimme iltauinnilla Haunisten altaalla juuri auringonlaskun aikaan.

Me vähän kahlailimme rantavedessä.

Sipi keksi, että rannan tuntumassa olevan tukin päälle voi hypätä ja kuvitella olevansa vedessä, mutta turkki pysyy kuitenkin kuivana. 

Vedessä oli jotain todella mielenkiintoista, jota meidän piti yhdessä tutkia.

Pulahdin uimaan (vaikka oikeastaan se oli vahinko, mutta ei kerrota kenellekään).


Aurinko alkoi kadota puiden taakse, mutta me vain jatkoimme kahlaamista.

Lopulta aurinko katosi kokonaan, ja silloin me päätimme lähteä kotiin nukkumaan.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Hellekesän uintireissuja

Tänä kesänä helle on todella "hellinyt" meitä. Meidän koirien mielestä helle ei ole ehkä se kaikkein mukavin säätila, mutta jotain hyvää siinäkin on: pääsemme usein uimaan!

Minun mielestäni uinti on ihan kivaa, jos vedessä on jotain noudettavaa. Pikkuhiljaa Sipikin on alkanut noutamaan keppiä, palloa tai jotain muuta kivaa lelua vedestä. Mutta vain silloin, jos minä olen omalla noutoreissullani samaan aikaan. Muuten meille tulee riitaa ja minä saatan vahingossa koittaa hukuttaa Sipin.

Kesän monia uintireissuja on kuvattu, tässä muutama uintikuva:

Tänään kävimme Haunisten altaalla iltauinnilla.

Sipi kahlaili rantavedessä.

Hörpimme vettä pahimpaan janoon.

Kumpikin esitti, ettei uiminen muka kiinnosta niin kauheasti.

Joko olisi aika nousta vedestä?

Maskun hiekkakuopillakin olemme käyneet uimassa monena päivänä. 

Siellä on tosi kirkasta vettä.

Tämä kuva taas on Öröstä alkukesältä.

Ranta oli matala pitkälle.

Minulla oli keppi, jonka Sipikin olisi halunnut.

Kälössä tuli myös uitua paljon.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Elämää koiralaumassa

Isäntäväki lähti viikonlopuksi reissuun, jonnekin Tukholmaan. En ole sellaisesta paikasta kuullutkaan, mutta se on varmaan jossain tosi kaukana. Koska emme voineet lähteä mukaan, toi isäntä meidät kivaan paikkaan hoitoon. Täällä on monta monta samanlaista valkkaria! Ja yksi musta mummeli.

Aluksi minä ajattelin, että pojat on ärsyttäviä, enkä tykännyt yhtään kun ne hännystelivät. Jouduin ärähtämään muutaman kerran, mutta sainpas sentään olla rauhassa.

Sipi sen sijaan nauttii laumaelämästä!




Hän on löytänyt kaverikseen Jäynä-pennun, jonka kanssa paini ja leikki sujuu kuin vanhoilla hyvillä kavereilla.


Olen minäkin löytänyt oman lempparini tästä laumasta, Harmin. Harmi on minun mielestäni poikkeuksellisen kiva poika.

Tässä Sipi poseeraa siskonsa Pihkan kanssa.


 Ja tässä minä ja Jasu, joka oli myös täällä käymässä. Jasu on Oikku-siskoni poika, eli ihan sukulaisia tässä ollaan.

(Kaikki kuvat Mervi Asp.)

torstai 24. heinäkuuta 2014

Paimennushommissa


Sipi kävi sunnuntaina emännän kanssa Somerolla paimentamassa lampaita. Paimennuspäivä oli kasvattajan järjestämä, joten paikalla oli monta tuttua koiraa, mm. Sipin siskot Kuutti, Pihka ja Inja. Pihkahan on vanha tekijä, kokeissakin jo käynyt. Pihkan suoritusta oli mukava katsella.

Sipiltäkin paimennus sujui paremmin kuin viime vuonna. Ensimmäinen kerta meni parhaiten. Sipi keskittyi lampaisiin, eikä niinkään kakan syömiseen.
Toisella kerralla alkoi väsyttää ja oli aika kuumakin. Sipi haukkui lampaille ja meinasi vähän jahdata niitä. Se ei tietenkään käynyt päinsä, ja Sipi palautettiin ruotuun hyvin nopeasti.
Kolmannella kerralla Sipiä ei enää niin hirveästi kiinnostanut, eikä emäntäkään enää tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Paimennuskoulun ohjaaja kuitenkin sanoi, että Sipi olisi ihan koulutettavissa tähän lajiin.

Paimennusten välissä Sipi istui kevythäkissä Riesan kanssa odottamassa vuoroaan. 

Myös pieni Jäynä, 15 viikkoa, pääsi kokeilemaan paimennusta toista kertaa elämässään.

Kuuma päivä verotti ja paluumatkalla auton takakontissa oli kaksi hyvin hiljaista siskoa Sipi ja Kuutti.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Sipin synttärit

Sipi täytti viime viikonloppuna kaksi vuotta! Tiistaina hän kävi tapaamassa siskoaan Kuuttia pitkän kävelylenkin merkeissä. Tässä kaksivuotiaat sankarit Kuutti ja Sipi poseeraavat kameralle Virnamäenpuistossa.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Saaristossa taas!

Viime viikonloppuna päätimme taas lähteä saaristoon matkailemaan. Kokemuksesta voin sanoa, että saaristossa on mukavaa. Sipi ei vielä ollutkaan käynyt Kälössä, sillä edellisestä kerrasta on jo kaksi vuotta, ja silloin seuranani oli Rekku (jo edesmennyt "isoveljeni").

Tässä olemme yhteysaluksen kannella. Kuva taitaa olla tulomatkalta, jolloin oli aurinkoista ja kovin kuuma sää.

Ensimmäisenä päivänä oli sumuista. Kävimme tutustumassa saareen ja sitä ympäröivään viileään ja kirkkaaseen suolaveteen.

Isäntä heitti veteen kepin joka upposi. Sukeltaminen ei ole minun juttuni, joten jäin odottamaan parempaa keppiä.

Uimalahteemme tuli ranskalainen purjevene. Päätimme naapurisovun hengessä siirtyä vähän kauemmas uimaan, sillä Sipillä on tapana haukkua kovin äänekkäästi uimahommien yhteydessä.

Tältä kalliolta kelpasi mennä po(do)lskimaan. Sipi tyytyi aluksi katselemaan vierestä, kun minä hain keppiä isosta altaasta.

Viimein Sipikin uskaltautui kastautumaan.

Mutta minä olen kuitenkin meistä se rohkeampi, ja paljon, paljon parempi uimari.

Saaressa oli hirvittävän paljon punkkeja. Tässä punkkipariskunta on lähtenyt kävelylle poskeani pitkin. Onneksi isäntä nyppi ne pois.

Pihanurmikolla on tilaa painia.

Selkävoitto.

Oviverhon ansiosta saimme tulla ja mennä kuten lystäsimme. Ainakin melkein.

Jalkapallopelin jälkeen kävimme keskiyön uinnilla venevajan luona.

Varjossa on viileämpää poseerata.

Lähtöpäivänä yhteysvenettä odotellessa emme malttaneet pysytellä poissa vedestä. Karkasimme siis uimaan ilman lupaa kaulapannat kaulassa!

Lupa heltisi, kunhan nahkaiset kaulaimet oli poistettu. Olipa mukava loma.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Surullinen Villa

Olin tänään taas urheilun pääuutisissa (ja ihmekös tuo, onhan yksi lukuisista lempinimistäni "Sporttipumppu"). Myönnän auliisti - minulla on joskus taipumus sortua murhemielisyyteen. Mutta lausuntoni realistisuudesta toimittaja kyllä tulkitsi mielestäni väärin. Minä vain yritin tehdä ymmärrettäväksi suurta vastuutani laumanjohtajana ja siten selittää ajoittaista ärtyneisyyttäni Sipiä kohtaan.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Älypeli

Isäntäväki toi viikolla kotiin koiria varten tarkoitetun älypelin. Siinä on kääntyvällä alustalla palikoita, joiden alle voi laittaa herkkuja. Juju on siinä, että palikat pitää nostaa pois, ennen kuin herkkuihin pääsee käsiksi. Pelin toisella puolella on toinenkin älypeli. Siinä on kääntyvä levy, jossa on yksi reikä. Levyn alla on monta koloa, jonne herkut laitetaan. Herkut löytää, kun osaa tassulla kääntää levyä niin, että reikä osuu kolon kohdalle.

Minä en aluksi tajunnut ollenkaan, mistä pelissä on kyse. Istuin vain odottamaan, että isäntäväki antaisi ne herkut minulle sieltä palikoiden alta suoraan suuhun. Sitten aloin kaivaa palikoita sivuun - ensin tassulla ja sitten kuonolla - mutta palikat eivät helposti siirry paikoiltaan muuten kuin hampailla nostamalla. Lopulta minäkin oivalsin, miten peliä pelataan. Aika tylsä peli minun mielestäni.

Sipi sen sijaan oppi pelin melkein heti, ahne kun on. Muutaman erän jälkeen Sipi on tullut varsin vikkeläksi palikkapelissä. Tässä Sipin tyylinäyte siitä, miten palikat saavat kyytiä ja kalkkunaherkut korjataan parempiin suihin: Sipi pelaa!