Arkitokotreenit

Tänään oli toinen kerta arkitokoa. Minua kyllästytti koko treenit, ja olisin halunnut vain painia Helmin kanssa. Keskittyminen jäi jonnekin kentän laidalle, ja tempoilin remmissä kun olisi pitänyt opiskella.
Aluksi tehtiin koirakuja ja luoksetuloa. Minä olin ensimmäisenä vuorossa, ja se meni aivan loistavasti. Juoksin emännän luokse, vaikka molemmalla puolella oli koiria. Ja sitten me leikimme palkinnoksi!
Sen jälkeen treenasimme sivulletuloa, seuraamista, paikalla istumista ja maahanmenoa. Minua ei olisi voinut treenit vähempää kiinnostaa. Edes lihapullat ei kiinnostanut enempää kuin ruohon kaivaminen. Minä olisin kaivannut enemmän äksöniä, en ollut ollenkaan sillä tuulella, että olisin jaksanut keskittyä. Mieluiten olisin halunnut riehua Helmin kanssa.

Kevään tuoksut

Eilen tapasin kasvattajani Tiinan. Iloistuin kovasti jälleennäkemisestä, ja luulen että Tiinakin tykkäsi nähdä minua. Hän katsoi jalkaani, jota vielä vähän onnun. Jalka alkaa kuitenkin jo parantua, joten emme ole enää huolissamme. Tiina sanoi, että minun pitäisi laihtua hieman. Olin tästä aika mykistynyt! Olenko minä, hoikka pikku Villa, muka pullea??


Olen ollut viimeiset pari viikkoa aika vaisu, varmaan hormonitoiminta on tehnyt minut alakuloiseksi. Nyt olen kuitenkin jo vilkkaampi. Ulkona ollessani haistelen kovasti uusia tuoksuja. Kevät on tullut, ja ulkona on ihan uudenlaiset hajut. Tietysti haistelen myös poikien jättämiä viestejä. Niitä on nyt tullut paljon, kun minulla on juoksut.


Koirakoulussa minulle opetettiin miten ihmisten kanssa voi leikkiä. Tässä hieman esimerkkiä:

Treeneihin!

Minäpä lähden tästä nyt arkitottelevaisuuden peruskurssille. Enhän minä mitenkään erityisen tottelematon ole vielä ollut, mutta tietyt asiat on syytä opetella perusteellisesti ja ihan alusta alkaen. Kaikkeahan ei voi opiskella itse täältä netistä.

Kurssin järjestää koirakoulu Giron, ja se pidetään Turussa Kupittaalla. Minulla kävi tuuri, että kurssille ei osallistu yhtään uroskoiraa ja siksi minäkin tuoksuineni voin osallistua. Tassukaan ei enää juuri arista, ainakaan jos on jotain mielenkiintoisempaa ajateltavaa.

En melkein kehtaa tunnustaa, mutta minun on ikävä Rekkua, joka on nyt kummitädin luona hoidossa. Minun vikanihan se tavallaan on, mutta toisaalta se ei ole kenenkään vika, vaan ihan luonnollista.

Juoksuaika

Minulla alkoi tänään ensimmäiset juoksut. Isäntäväki ei ollut uskoa silmiään, kun lattialla ja karvoissa oli tahroja, joten he soittivat kasvattajalle kysyäkseen, voiko se olla totta. Totta se oli. Tämä tarkoittaa myös sitä, että viimeistään viiden päivän kuluttua Rekun on lähettävä evakkoon, sillä viehätysvoimani vastakkaiseen sukupuoleen kasvaa tästä eteenpäin hyvin nopeasti. Ihan vaan noin niinkuin vahinkojen välttämiseksi.

Sairaana

Olen sairaana. Minua vaivaa taas se kurja panosteitis. En oikein pysty kävelemään tai riehumaan, ja koko ajan mieleni tekee nukkua. Yhtenä iltana olin niin väsynyt, että en jaksanut kannatella päätä, vaan lepuutin sitä leukatelineeseen.

Punnitus 6.4.2009

Kävin eilen vaa'alla Vettorissa. Tulos oli tarkalleen 25,5 kilogrammaa. Olen siis rantakunnossa jo ennen vappua!

Mat(t)oja?

Tämä on kauhean noloa.

Tiedättehän, kuinka paljon minä pidän askartelusta? Olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin. No, nyt päätin vihdoinkin saattaa loppuun räsymaton stailauksen. Tein siihen kaksi sievää reikää. Emäntä ei kuitenkaan arvostanut työni jälkeä, vaan hankkiutui matosta eroon jo samana päivänä. Minun suunnittelema design-räsymattoni päätyi roskikseen. Se ei kuitenkaan ollut viimeinen kerta kun matto näkisi päivänvalon...

Seuraavana päivänä matonkuteita ilmestyi joka kerta, kun kävin tarpeillani. Ei siinä mitään ongelmaa muuten olisi ollut, mutta kuteet olivat aika pitkiä (en jaksanut nakertaa niitä kaikkia aivan pieniksi pätkiksi). Ja toisinaan hätä loppuu ennen kuin koko matonkude on ulkona. Silloin isäntä joutuu auttamaan. Ja se on hirveän noloa.

Aprillipäivän lenkki (ilman piloja)

Olimme tänään aamupäivällä nauttimassa kauniista kevätpäivästä Bertan kanssa Haunisten altaalla. Kevät tekee minut aivan hulluksi! Ihmettelen kovasti lumen alta pilkottavaa kuivunutta heinää ja ruohoa, ja kuuntelen tarkasti kevätlintujen laulua. On myös paljon lämpimämpi kuin aikaisemmin - aurinko selvästi lämmittää jo. Mihin tämä kaikki johtaa?

Lenkillä oli mukavaa. Bertta ei kurittanut minua niin paljon kuin aikaisemmin, ja minäkin ymmärsin, että ei ole sopivaa koko ajan roikkua toisen peppukarvoissa. Tapasimme myös muita koiria, joiden ohittaminen sujui mallikkaasti meiltä kaikilta.

Vähän tietysti painimme Bertan kanssa, olenhan sentään vielä pentu, ja tarvitsen leikkiä.