Kävin emännän kanssa juoksulenkillä. Me juoksimme melko pitkään, junanradan toisella puolella asti. Kun tulimme takaisinpäin pururataa pitkin niin siinä pururadan varressa asuvat kaksi koiraa ryntäsivät omasta pihastaan minun luokseni pururadalle hurjasti haukkuen. Minä vastasin haukkuun ja rähinähän siitä tuli. Syyttäkööt itseään mokomat - mitäs menivät niin hanakasti puolustamaan omaa pihaansa vaikka minä olin vain viattomasti juoksemassa ohi. Ei meillä ole aikaisemmin mitään kränää ollut, vaan olemme leikkineetkin yhdessä (vaikka nämä koirat eivät aina ole kovin leikkisiä), mutta tällä kertaa minä en vain pitänyt siitä tavasta miten pihasta rynnättiin haukkuen minua kohti.
Onneksi minun emäntäni ja niiden toisten koirien emäntä tulivat hätiin ennen kuin kukaan ehti loukkaantua. Minä pidin hyvin puoleni, vaikka niitä oli kaksi yhtä vastaan, ja me jatkoimme juoksulenkkiämme jotakuinkin sopuisin mielin. Samalla lenkillä näin myös ketunpennun, jota puolestani minä yritin lähestyä parhaani mukaan, mutta kettu ei halunnut leikkiä vaan luikki pakoon. Onneksi Rekku on sentään melko helppo houkutella leikkimään, eikä hän rähise minulle juuri koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti