Aamulla kun olemme menossa syömään aamupalaa, Sipi odottaa kiltisti Rekun ja minun kanssa. Joudumme joskus istumaan aika pitkään, ennen kuin kaikki rauhoittuvat ja Sipi lopettaa vinkumisen. Vasta sitten saamme luvan aloittaa ruokailun. Minä syön nykyään keittiön puolella, niin on parempi kaikille.
Kun ulkoilemme, Sipi on oppinut ohittamaan muut koirat ja ihmiset melko rauhallisesti. Enää se ei räksytä kaikille hullun lailla, eikä yritä mennä tervehtimään kaikkia. Tänäänkin Rekku ja Sipi ohittivat haukkuvan suomenpystykorvan ilman inahdustakaan, ja vieläpä kytkemättä!
Sipi osaa myös istua ja mennä maahan käskystä (jos sitä sattuu huvittamaan). Se osaa myös istua perusasennossa (hyvin pienen hetken) ja tulla luokse (sillointällöin).
Minusta on mukavaa, kun Sipi on kasvanut isommaksi. Olen ottanut tavaksi pestä Sipin silmät joka päivä. Oma silmäni on vielä kipeä ja joudun pitämään kauluria melkein koko ajan. Tässä sain olla hetken ilman inhottavaa kauluria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti