Suunniteltua pidempi lenkki

Tänään kävimme isännän, Rekun ja Sipin kanssa päivälenkillä lähimetsissä. Ulkona oli oikein mukava pakkassää, joskin tuuli ja tuiskutti jonkin verran. Olimme kävelleet metsiä pitkin noin puoli tuntia ja olimme jo melko lähellä kotia kun Sipi yhtäkkiä katosi. Metsässä oli paljon tuoreita peuran jälkiä, joten ehkä Sipi lähti jonkin peuran jälkeä haistelemaan. Sipi ei isännän huuteluista ja Rekun haukuista huolimatta tullut enää meidän luo, joten lähdimme etsimään sitä. Kiersimme koko metsän kolmeen kertaan huudellen, vislaten ja haukkuen, mutta Sipistä ei näkynyt jälkeäkään - tosin lumisade peitti meidän omatkin jälkemme hyvin nopeasti. Kuulostelimme myös hyvin tarkasti sen varalta jos Sipi olisi jäänyt valjaistaan kiinni oksaan tai pudonnut johonkin kuoppaan, mutta tuuli peitti alleen kaikki äänet.

Olimme etsineet melkein tunnin ja aloimme jo vähän huolestua, sillä Sipi on aikaisemmin ollut omilla teillään vain joitain minuutteja, ja niitäkin kertoja on vain muutama. Isäntä päätti kuitenkin tarkistaa olisiko Sipi sittenkin löytänyt omin päin kotiin, koska sinne oli vain n. puolen kilometrin matka ja reitti on Sipille tuttu. Mutta Sipiä ei näkynyt kotitalon pihalla. Joutuisimme siis jatkamaan etsintää, mutta ensin halusimme syödä ja juoda vähän, sillä metsässä tarpominen käy voimille. Riemu oli sitä suurempi, kun Sipi olikin meitä vastassa rappukäytävässä! Pihan rakennusmiehet kertoivat, että Sipi oli odottanut rapun ulkopuolella n. puoli tuntia, jolloin he olivat käyneet päästämässä sen sisälle lämmittelemään. He olivat arvanneet, että olimme jääneet metsään etsimään pentua. Onneksi kotimatkalla ei tarvinnut ylittää autoteitä.

Sipi oli vähän nolo ja kylmissään, mutta muuten ihan kunnossa. Toivottavasti pentu ottaa tapauksesta opikseen ja seuraa jatkossa tarkemmin omaa laumaansa kuin peuran jälkiä!