Suolaisia tassunjälkiä

Tänne on tullut vähän pidempi pakkasjakso. Päivisin lämpötila nousee plussan puolelle, mutta öisin on muutama aste pakkasta. Täällä ei osata lakasta lunta kaduilta, vaan talonmiehet heittävät tuhdit kerrokset suolaa joka talon edustalle ja kadunvarsille. Voitte vain kuvitella, mitä se tekee koiran tassuille. Meidän kodin parkettilattiatkin on täynnä tahmeita tassunjälkiä. Onneksi matot on juuri nyt pesulassa, niin ne sentään säästyvät suolalta.
Muuten pakkanen on kivaa, koska maa on jäässä.
Olemme tehneet pitkiä kävelylenkkejä Elben rannassa ja paikallisissa puistoissa. Emäntä kertoi yhdelle suomalaiselle työkaverille, että Hampurin puistoissa on kylttejä, joissa sanotaan että koirat saa olla vapaana, eikä se työkaveri meinannut uskoa että se on totta! Meille se on jo ihan arkipäivää. Olemme oppineet, ettei kaikkia vastaantulevia koiria tarvitse tervehtiä. Olemme myös huomanneet, että joka kerta kun tervehdimme nätisti (eli räyhäämättä) tai ohitamme toiset koirat ilman suurempaa draamaa, saamme emännän tai isännän taskusta pallon suuhun. Se on todella kivaa, sillä juuri niillä palloilla emme saa koskaan muutoin leikkiä. Nykyään käymme ensin nopeasti tervehtimässä vastaantulevaa koiraa ja sen jälkeen juoksemme suoraan isäntäväen luokse hakemaan palkkaa. Oletteko joskus kuulleet Pavlovin teoriasta? Me taidamme olla malliesimerkkejä.