Villa-täti kertoi minulle, että Lahdessa on aina mukavaa. Niinpä päätin lähteä itse tarkistamaan millaista Lahdessa oikein on. Otin tietysti mukaani myös isäntäväen sekä Sipin, koska he ovat olleet Lahdessa ennenkin ja voivat näyttää minulle paikkoja. Myös matkustaminen on mukavampaa kun on seuraa autossa.
Lahteen on noin kolmen tunnin automatka. En ole aikaisemmin viettänyt autossa niin pitkiä aikoja, mutta matka meni aika leppoisasti. Pidimme tauon Hyvinkäällä Märkiön grillin parkkipaikalla. Grilli ei tietenkään ollut auki, mutta me painimme Sipin kanssa lumessa jäätävästä tuulesta välittämättä. Sitten me hyppäsimme takaisin auton kyytiin lämmittelemään ja matka jatkui.
Lahteen saavuttuani asetuin välittömästi taloksi. Tutkin rohkeasti kaikki paikat omin päin, yläkerran ja kellarin sekä makuuhuoneen, jonne en olisi saanut mennä. Enhän minä sitä voinut etukäteen muistaa, mutta muistutuksen jälkeen kyllä muistin. Kun vielä vesikupin ja oman pedin paikka olivat löytyneet saatoin todeta, että Villa ei puhunut palturia: Lahdessa on tosiaan mukavaa!
Illalla lähdimme tutustumaan nähtävyyksiin. Niihin lukeutuu tietenkin Lahden hiihtokeskus, kauppatori, radiomastot ja vesitorni. Kauppatorilla tapasin 12-vuotiaan terrieriherran, mutta se ei halunnut tutustua minuun. Lahtelaiset voivat kuulemma olla vähän äksyjä.
Tässä poseeraan Lahden kuuluisimman nähtävyyden eli hyppyrimäkien luona. Näin hyppääjiä harjoittelemassa ja totesin, että uskaltaisin minäkin, mutta ehkä ensin pienemmistä Karpalon mäistä.
Iltalenkillä kuljin vieraita katuja ja polkuja, mikä oli varsin uuvuttavaa, ja nukuinkin oikein hyvin vanhan puutalon yläkerrassa. Olin ensimmäistä yötä poissa kotoa sen jälkeen kun lähdin pentulaatikosta!
Olit ihana piristys korona-arkeemme! Kiitos kun toit Sipin, emännän ja isännän mukanasi!
VastaaPoista