Matildanjärven kierros

Olin sunnuntaina kiertämässä Matildanjärven kierroksen Teijon kansallispuistossa ystävieni Nipsun ja Kumun kanssa. Sipi ei lähtenyt mukaan, koska totta puhuen kaikilla on kivempaa jos Sipi jää kotiin.

Lenkki oli aika pitkä, yli 7 km, ja käytimme siihen reilusti aikaa. Sää oli huikea, aurinko paistoi ja oli lämmin. 

Aloitimme tietysti painimatsilla Kumun kanssa. Meillä oli niin hirvittävän paljon energiaa ja oli niin hauska nähdä pitkästä aikaa, että meidän oli aivan mahdotonta kävellä nätisti. Pysähdyimme polun viereen ja annoimme energian johdatella meitä. Se johdatteli meidät hirmuiseen takaa-ajoon ja painiin, ja lopuksi olimme aivan poikki. Tai no sen verran poikki, että pystyimme kävelemään rauhallisemmin.

Meillä on Kumun kanssa hyvät jutut keskenämme, sillä vaikka olemme eri kokoisia, olemme samanikäisiä ja yhtä villejä. Nipsulla oli vähän kestämistä tässä ja hän pysyttelikin koko ajan meistä kaukana. Näköalapaikalla poseerasimme Kumun kanssa kameralle.

Järven rannassa kävimme juomassa ja vähän kahlailemassa, jotta energiat eivät loppuisi. 

Minut ja Nipsu käskettiin kuvaan, mutta Nipsulle se oli vaikeaa. 

Kun olimme palaamassa autolle, olimme jo aika poikki, mutta halusimme silti kävellä aivan lähekkäin. Oli hauska päivä! Ensi kertaan sitten taas, Kumu ja Nipsu! 

Pääsiäisenviettoa

Vietimme pääsiäisen kotona ja kylässä. Meille tuli vieraita, tärkeimpinä tietysti Urpo ja Kärsä! Aloitimme pääsiäisen juhlallisuudet ulkoilemalla. Veimme Urpon ja Kärsän Dagmarin lähteelle. 

Siellä ihmiset pitivät eväs- ja kahvitaukoa ja me riehuimme rannassa. Oli tosi lämmin, aurinko paistoi ja taivaalla meni koko ajan isoja muuttolintuparvia. Ihmiset olivat erityisen innossaan kurkien äänistä. Me emme ehtineet kauheasti kuunnella niitä, kun pidimme itse niin kovaa ääntä.

Urpo ja Kärsä olivat kytkettyinä puuhun tuolla kuvan taka-alalla. 

Aloitimme myös kahlauskauden. Sipi oli tietysti ensimmäisenä vedessä, mutta kyllä minäkin sitten uskaltauduin. 

Minä olin iloinen, kun olin kaikkien lempityyppien ympäröimä.

Retken jälkeen menimme kotiin. Urpo ja Kärsä olivat ensimmäistä kertaa meillä yötä. Se meni ihan kivasti, Sipikin oli aivan rauhallinen eikä yhtään tylyttänyt Kärsää. Näytimme meidän iltalenkin ja aamulenkin. 

Aamulenkin jälkeen lähdimmekin sitten kohti uutta seikkailua. Hyppäsimme autoon ja ajoimme Vartsalaan. Siellä oli taas uusia ihmisiä juhlimassa pääsiäistä.

Kävimme ulkoilemassa rannassa ja meillä oli niin kivaa. Oli taas lämmin päivä. Näimme lisää muuttolintuja sekä leskenlehtiä ja sinivuokkoja. Näimme myös paikallisia koiria ja kissan.

Menimme venerantaan, mutta siellä ei ollut vielä veneitä ja rantakin oli vielä jäässä. 

Ulkoilun jälkeen ihmiset joivat kahvia terassilla ja me saimme myös nauttia lämmöstä. Minä näin naapurin kissan ulkoilemassa ja tuijotin sitä herkeämättä.

Paimennuspäivä

Eilen pääsin taas kokeilemaan lammaspaimennusta. Kävin pentuna jo kokeilemassa lajia, ja nyt heti perään kahden vuoden päästä uudestaan. 

Täytyy sanoa, että eilinen ei ollut minun paras päiväni. Olin aika sippi autossa istumisesta ja sitten minulla on nämä juoksut vielä. En oikein jaksanut keskittyä lampaisiin. Söin vaan sitä lampaankakkaa, se oli kyllä hyvää.

Sipikin oli mukana autossa, mutta hän ei käynyt lampailla. Minä luulen, ettei meistä ehkä tule koskaan oikeita lammaspaimenia. Varmaksi sitä ei uskalla sanoa, mutta tällä hetkellä minua kiinnostavat muut asiat enemmän, esimerkiksi se lampaankakan syöminen. 

Hei hei Miska

Hyvä ystävämme Miska on siirtynyt sateenkaarisillalle. Hän oli meidän ystävämme monta vuotta, niin kauan kuin muistan. 

Viime kesänä hän kävi laumansa kanssa meidän luona ja vietimme pari hauskaa päivää yhdessä takapihalla. 

Hyvää matkaa rakas ystävä! Nähdään sitten joskus kun minäkin tulen sateenkaarisillalle. Siellä on onneksi monta kivaa kaveria vastassa. 

Kevättalven kuvia

Tässä vähän kuvia viime viikoilta.

Minulla on alkanut juoksut, ja sen takia olen ollut vähän väsynyt ja poissaoleva. En oikein jaksaisi tehdä mitään ja ärsyttää pitää housuja. Olenkin kahtena yönä repinyt juoksuhousut, koska ne on vaan niin hankalat jalassa.

Kävimme Sipin kanssa Ramsholmenissa tutkimassa, joko kevät on alkanut. Aika keväistä siellä oli! Etelärinteestä lumet olivat jo sulaneet.

Yhtenä toisena päivänä kävimme Dagmarin lähteellä. Sää oli kurja, mutta teimme hyvän lenkin silti. Tässä istumme pöydän ääressä ja mietimme, missä tarjoilut viipyvät.

Olen käynyt myös privaattilenkillä ilman Sipiä. Joskus on kivaa vaan mennä eteenpäin kovaa vauhtia, eikä nuuhkia niin paljon kaikkea. Sipi haluaa tutkia enemmän kaikkia hajuja ja minä haluan vaan paahtaa eteenpäin vauhdilla. 

Sipin eläinlääkärireissu

Sipillä on ollut pidemmän aikaa selässä ja jaloissa kipuja. Hänellä ei ole virallista diagnoosia, mutta tassuissa on luultavasti nivelrikkoa ja selässä spondyloosia. 

Joskus Sipille on annettu kipulääkkeitä, jos esimerkiksi ulkona on ollut tosi liukasta ja olemme joutuneet kävelemään varovasti jäistä tietä pitkin. Silloin tulee helposti kaikenlaisia kipuja kun joutuu jännittämään outoja lihaksia ja kävelemään eri asennossa kuin yleensä. 

Kasvattaja kuitenkin suositteli Sipille kipupiikkiä, joka on pitkäkestoinen lääkitys. Niinpä Sipi kävi eläinlääkärillä nopean reissun ja sai niskaan piikin. 

Tässä kuvassa Sipi odottaa vuoroaan vastaanotolla. Tutkimushuoneesta kuului mielenkiintoisia ääniä ja Sipiä taisi vähän jännittää, mitä on luvassa. Korvat ovat siksi kuunteluasennossa.

Ennen lääkitystä Sipi kävi punnittavana. Uskokaa tai älkää, Sipille on tullut viime syksyn jälkeen 4 kiloa lisää painoa! Se johtuu siitä, että vatsa toimii nyt normaalisti, eikä Sipi ole ripuloinut yhtenään, niin kuin syksyllä. Eläinlääkäri sanoi, ettei Sipillä ole yhtään liikaa painoa vielä, mutta nyt pitää olla tarkkana, ettei vaan kerry ylimääräistä. Se ei tee hyvää jo ennestään kipeälle selälle ja jaloille. 32 kiloa on riittävä paino valkkarinartulle, enempää ei tarvitse tulla.

Viikko hotellissa

Isäntäväellä oli jotain menoja, joten Sipi ja minä lähdimme koirahoitolaan. Olemme olleet samassa hoitolassa jo monta kertaa aiemmin, joten paikka ja tavat olivat tuttuja. 

Saimme oman karsinan ja sinne vietiin meidän kotoa tutut pedit. Saimme kotoa mukaan omat ruokamme, joten kaikki meni aivan hyvin. 

Siellä oli uusi hoitaja, jonka Sipi omi heti itselleen. Minä en saanut mennä sen uuden hoitajan lähelle, Sipi piti siitä huolen. Ei se haitannut, minä en välitä Sipin provosoinnista. 

Kyllä meitä kuitenkin ilahdutti, kun eräänä iltapäivänä isäntä tuli hakemaan meidät kotiin. Auton takaluukku oli auki, joten hyppäsimme sinne suoraa päätä ja tilasimme kyydin kotiin. 

Talvilomailemassa

Viime vuonna olimme talvilomalla Vierumäellä, ja koska se oli niin onnistunut loma, päätimme lähteä samaan paikkaan uudestaan. Olimme jopa samassa isossa mökissä. 

Mökillä pääsimme sohvalle, koska siihen oli levitetty meidän iso peitto ja matto. Minä otin sohvalisenssistä kaiken irti ja olin sohvalla todella paljon. Sipi tykkäsi myös olla sohvalla, mutta mieluiten mahdollisimman kaukana minusta. 

Vierumäen hotellin pihalla on iso Tahko Pihkalan patsas, jota minä aluksi pelkäsin. Se näytti todella epäilyttävälle. Mutta sitten huomasin, että se on täysin vaaraton ja suostuin patsaan kanssa samaan kuvaan. 

Kävimme harjuilla kävelyllä joka päivä ja se oli aivan ihanaa. Sain olla vapaana aika paljon, mitä ei tapahdu kotiseuduilla koskaan. Tottelin koko ajan ja pidin isäntäväkeä silmällä. En lähtenyt kertaakaan huitelemaan omille teilleni.

Emäntä kirjoitti Sipin nimen hankeen muistoksi.

Yhtenä iltana sohvalla oli ruuhkaa ja Sipi joutui olemaan näin lähellä minua. Hänen takajalkansa osui minua silmään, mutta ei se haitannut minua.

Olipa mukava loma! Ehkä tulemme tänne joskus vielä uudestaan. 

Helmikuun vaihtelevat kelit

On ollut todella outo talvi. Ensin lunta oli aivan hirveästi - niin paljon, että pihalta pystyi helposti hyppäämään aidan yli - ja sitten yhtäkkiä kaikki lumet sulivat ja tulikin tilalle kurakelit.

Ei ollut kivaa, kun massu oli aivan kurainen ja jouduimme suihkuun kotona. 

Onneksi seuraavaksi oli vuorossa aurinkoiset talvisäät. Olimme aivan puhtaita pitkän metsälenkin jälkeen.

Minä sain pienen hepulin metsässä, kun oli niin ihanaa juosta lumessa.

Sitten lumet taas sulivat ja tuli liukas keli. Olin emännän kanssa Ramsholmenissa ja keli oli kauhea.

Pian saimme kuitenkin lisää lunta ja pakkasta. Järsin luuta takapihalla.

Lunta tuli paljon ja metsässä oli aivan kirkasta ja puhdasta. Sipillä meni varpaiden väleihin lumipaakkuja ja kävely oli niiden takia hankalaa, mutta minulla ei ole onneksi ollut sellaista vaivaa. 

Metsässä on paras kävellä valmiita uria pitkin, niin jaksaa pidemmän lenkin. Pehmeässä hangessa loikkiminen on nimittäin aika raskasta pitkän päälle. Olen kokeillut sitäkin.

Juuri tällaisista lumikeleistä pidän kuitenkin kaikkein eniten talvessa. Hangessa näkyy metsän eläinten jälkiä ja niitä on niin mukava nuuhkia.

Ulkoilupäivä Linlossa

Eilen olimme Kirkkonummella Linlon saaressa ulkoilemassa ystävämme Uunon kanssa. Uuno on paljon pienempi kuin me, ja aluksi hän pelkäsi meitä, mutta sitten lähdimme vaan liikkeelle ja kaikki rentouduimme. 

Sipille tämä oli aika pitkä päivä, mutta kävelimme hitaasti ja pidimme taukoja. Sipi sai myös olla paljon vapaana, koska hänellä on luottoa. Minulla ilmeisesti ei ole, koska olin lähes koko ajan kytkettynä. 

Saaren kärjessä oli kova tuuli, joten oli hyvä että Sipillä ja Uunolla oli takit päällä. Minä pidin itseni lämpimänä riehumalla.

Merelliset maisemat olivat todella upeat.

Välillä kiipesimme korkeille kalliolle ja sitten taas laskeuduimme veden äärelle.

Rohkeimpia porukoita liikkui jäällä, mutta me emme tohtineet lähteä sinne. 

Rannassa kalliot kohosivat korkealle. 

Evääksi söimme jäätä. 

Maisemat olivat aivan upeat ja iltapäivällä aurinko paistoi matalalla.

Nämä portaat eivät olleet Sipin suosikit, mutta pääsimme kuitenkin kulkemaan koko reitin ihan hyvin. Kotona minä ja Sipi olimme aivan poikki ja nukuimme koko loppupäivän lähes liikkumatta samassa asennossa.