Nyt minä olen 3-vuotias! Kylläpä vuodet vierii nopeasti.
Juhlapäivä sujui rauhallisissa merkeissä kotosalla. Isäntä vei meidät lounastauolla kävelylle ja näimme peuroja. Se oli varmaankin päivän paras tapahtuma.
Nyt minä olen 3-vuotias! Kylläpä vuodet vierii nopeasti.
Juhlapäivä sujui rauhallisissa merkeissä kotosalla. Isäntä vei meidät lounastauolla kävelylle ja näimme peuroja. Se oli varmaankin päivän paras tapahtuma.
Viime viikonloppu oli todella erikoinen. Ensin autoon pakattiin viikonlopputarvikkeet ihmisille ja koirille ja ajoimme Lahteen. Siellä pidimme pienen tauon, mutta kun matka jatkui, kyydissä olivatkin vain emäntä ja minä! Isäntä ja Sipi jäivät Lahteen.
Me ajoimme melkein koko päivän, kunnes vihdoin olimme perillä Siilinjärvellä. Siellä menimme sukulaisten luokse yöksi. Minusta se oli hiukan outo paikka, eikä Sipi edes ollut mukana. Katselin ikkunasta takapihalla hyppelevää jänöä.
Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme koko porukalla Maaningalle. Siellä tapasin kasvattajani Tiinan sekä muutaman muun. Odottelin autossa vuoroani, ja sitten pääsin tekemään outoja juttuja.
![]() |
| Kuvat: E.M. |
Sitten tuo sininen tynnyri lähti tulemaan meitä kohti, juuri kun kävelimme sen ohi. Säikähdin valtavasti!
Kävin myös pimeässä huoneessa etsimässä emäntää ja sitten minut kytkettiin vajan seinään ja joku hyökkääjä yritti käydä minun kimppuuni.
Viimeinen numero oli helpoin: laukaus. Minua ei haitannut yhtään, että siellä ammuttiin pari laukausta.
Sain tulokseksi +155 p laukausvarma. Kaipa se on ihan hyvä tulos, kun kasvattajakin oli tyytyväinen.
Onneksi lähdimme pian ajamaan kotiin. Pysähdyimme Lahdessa, ja siellä isäntä ja Sipi jo odottelivat minua. Oli aivan ihanaa tulla takaisin kotiin ja mennä omaan petiin nukkumaan ja prosessoimaan viikonlopun tapahtumia.
Sunnuntaina teimme pienen visiitin Vartsalaan. Siellä olivat myös Urpo ja Kärsä sekä paljon ihmisiä.
Ensin olimme sisällä sen aikaa, että ihmiset saivat syötyä, ja sitten lähdimme ulkoilemaan rantaan.
Emäntä oli syyslomalla ja päätti yhtenä päivänä viedä meidät retkelle Teijon kansallisuistoon. Ilma oli hieno, ei liian kuuma eikä liian kylmä.
Kallion päällä pidimme pienen tauon ja ihailimme maisemia. Minä jätin kepin tuohon viereen ja valvoin sitä, ettei kukaan olisi varastanut sitä tauon aikana.
Kävimme kahlaamassakin Matildajärvessä, mutta emme sentään enää uineet. Sipillä on aivan mahdoton hinku päästä aina kahlaamaan ja tietysti minäkin sitten menen seuraksi.
Reitillä ei ollut juurikaan muita, joten saimme kulkea rauhassa.
Ihmiset pitivät pitkän evästauon saaressa, ja me saimme tutkia kaikki rannat omin päin. Se oli ihanaa.
Hiukan kyllä harmitti, ettei meille ollut mitään evästä mukana.
Mukava retkipäivä kuitenkin ja ihanasti nukutti kotona.
Viikonloppuna jouduimme taas koirahoitolaan. Se oli sama paikka kuin viimeksi, eli paikka ja tavat olivat meille jo tutut. Tällä kertaa meidän ei tarvinnut onneksi olla hoidossa kuin yksi yö.
Kun isäntäväki tuli hakemaan meitä, olimme todella iloisia! Kotona menimme heti pihalle ja nautimme omasta rauhasta.
Sitten hyppäsimme taas autoon ja menimme retkelle Dagmarin puistoon. Ilma oli upea ja siellä oli paljon sienestäjiä.
Emme varsinaisesti uineet, mutta kahlasimme syvällä.
Eilen emäntä yritti viedä meitä uudelle metsäretkelle, mutta emme päätyneetkään järven rantaan kuten oli tarkoitus.
Sipin mielestä parasta oli tauon pitäminen ja lauman tarkkaileminen.
Olimme hiljattain taas Lahdessa käymässä. Siellä on aina mukavaa: saa haistella uusia hajuja, kulkea uusia polkuja ja joskus maistaa joitain ihan uusia herkkujakin. Myös piha on meidän suosikkimme, sillä siellä on tilaa temmeltää nurmikolla.
Tällä kertaa Lahdessa oli myös ihan uusi tuttavuus: pieni koiranpentu nimeltään Haru. Se muistutti kovasti vanhaa ystäväämme Miskaa (jota kuulemma ei enää näillä mailla nähdä). Tulimme heti alusta asti Harun kanssa hyvin toimeen, joskin Sipi käyttäytyi enemmänkin välinpitämättömästi pentua kohtaan, kuten mummoilla, tarkoitan siis varttuneemmilla koirilla, on usein tapana. Minulla ja Harulla oli sen sijaan enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Valitettavasti Haru oli vielä niin pieni, että leikkimisyritykset loppuivat usein lyhyeen Harun hakeutuessa turvaan. Uskoisin kuitenkin, että meille löytyy pian yhteinen sävel myöhemmissä tapaamisissa.
Eilen vietimme isäntäväen juhlapäivää metsäretkellä. Mikäs sen mukavampaa kuin juhlia koko lauman kanssa metsän rauhassa.
Minä aloin vaihtamaan talviturkista kesäturkkiin viime viikolla. Karvaa lähtee aivan hirveät määrät. Emäntä on aivan helisemässä, kun lattiat saa imuroida vaikka kaksi kertaa päivässä, eikä sekään riitä. Minusta lähtee isoja karvatukkoja koko ajan. Se tuntuu kyllä tosi ihanalle, kun karva vaihtuu. On jotenkin viileä ja vapaampi olo.
Juuri kun emäntä kerkesi tottua ajatukseen, että se on ehkä vain minun hormonitoimintani joka aiheuttaa tätä hirveää karvanlähtöä, Sipikin aloitti! Sipillä ei ole enää hormonitoimintaa, koska hänet on steriloitu, mutta karvaa näköjään lähtee silti. Nyt me molemmat karvastamme kotia huolella. Pölynimuri on kovalla käytöllä ja pölypussiakin on pitänyt jo vaihtaa.