Joulun vietto

Tänä vuonna vietimme joulua ensin kotona ja sitten Lahdessa. 

Jouluaattona pääsin emännän kanssa pitkälle privaattilenkille parhaaseen aikaan, eli juuri silloin kun useimmissa perheissä vierailee joulupukki tai syödään joulupäivällistä. Metsässä ei siis ollut ketään muita kuin emäntä ja minä - paitsi tietysti kaikki metsän eläimet. 

Sipi pääsi omalle vähän lyhyemmällä privaattilenkille. 

Illalla kävimme tietysti joulusaunassa. Minä menin ylälauteille isäntäväen kanssa ja nautin lämmöstä. Sipikin olisi varmasti mieluusti saunonut, mutta hän ei oikein jaksa kömpiä lauteille.

Joulupäivänä ajoimme Lahteen. Matkalla pysähdyimme Märkiön grillin kohdalla pitämään taukoa, niin kuin lähes aina. Siellä on kivat ulkoilumaastot ja kesällä siellä voi myös uida. Nyt järvi oli jäässä ja arvatkaa mitkä jäljet näimme jäällä! Suden! Ne olivat tosi isot tassunjäljet ja ne haisivat selkeästi villieläimelle. Sipi ja minä nuuhkimme niitä todella kiinnostuneina. Sutta ei onneksi kuitenkaan näkynyt enää. 

Lahdessa meitä odotti "serkkumme" Haru, joka on nyt 7 kk vanha. Me tulimme oikein hyvin juttuun keskenämme, pääasiassa siksi että Haru väisti meitä. Minä olisin niin kovasti halunnut riehua sen kanssa, mutta kuulemma olen liian iso ja leikkini ovat liian rajuja. Onneksi sentään Sipi ymmärtää minun huumorintajuani.

Pääsimme yhdessä kävelylle monta kertaa. Lahdessa oli paljon lunta ja mukava talvisää.

Sisällä menimme monta kertaa salaa sohvalle makoilemaan, vaikka se on oikeasti kiellettyä. Toivottavasti kukaan ei nähnyt.

Raaseporissa humputtelemassa

Olin tänään emännän kanssa vähän joulumarkkinoilla ja muutenkin humputtelemassa. Menimme ensin Fiskarsin joulumarkkinoille. Siellä kävin useassa liikkeessä ja yhdessä kahvilassa. Kerran jouduin haukkumaan kovaan ääneen, kun samaan kauppaan tuli toinen koira. Kaikki ihmiset vähän säikähtivät ja me lähdimme kaupasta ulos nopeasti. 

Kahvilassa meni ihan kivasti. Makoilin lattialla ja koitin nuuhkia kaikkia ohikulkijoita. Monet halusivat tervehtiä minua ja se oli minusta tosi kivaa. 

Fiskarsin jälkeen menimme Karjalle vintagehuonekalukauppaan. Siellä emäntää koko ajan pelotti, että heilautan hännälläni vahingossa jotain arvokeramiikkaa lattialle. 

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, paitsi että hurmasin taas muutaman ihmisen. Eräskin mies oikein kiitti emäntää siitä, että sai tervehtiä minua. 

Katselin itseäni kaikista peileistä ja olin aivan hurmaantunut itsekin. Minkäs sille voi, että olen niin kaunis ja hyväkäytöksinen. 

Itsenäisyyspäivä pääkaupungissa

Lähdimme itsenäisyyspäivän viettoon Helsinkiin. Emäntä meni edeltä jo aamulla ja sitten iltapäivällä isäntä otti meidät autoon ja ajoimme hotellin pihaan. Kyllä ihmettelimme, että miten emäntä voi olla jo siellä. 

Pääsimme nopeasti huoneeseemme ja siellä odotti meitä yleelliset vesiastiat sekä tassupyyhe.

Kävimme pienellä kävelyllä ja söimme päivällisnappulat ja sen jälkeen isäntäväki pukeutui juhlatamineisiin. Tiesimme, että me jäisimme hotelliin nukkumaan. Sipille tämä on tuttu homma ja hän hyppäsi tottuneesti hotellisänkyyn lepäilemään. Minä hyppäsin perässä. 

Se sänky oli niin pehmeä ja siinä oli tosi hyvä lepuuttaa tassuja.

Illalla, kun isäntäväki palasi juhlista, menimme kävelylle öisen Helsingin kaduille. Kävimme läheisessä koirapuistossa ja siellä oli aivan hirvittävästi mielenkiintoisia hajuja. 

Yöllä nukuimme koko porukka tässä sängyssä. Mukavaa kun on lunta ja pakkasta, niin me olemme puhtaita ja punkittomia. 

Sipi tosin ei oikein olisi halunnut isäntäväkeä ollenkaan samaan sänkyyn, ja koitti pari kertaa yön aikana työntää isäntää lattialle jämäkällä nelitassutönäisyllä. Se johti vain siihen, että Sipi komennettin lattialle nukkumaan. 

Seuraavana aamuna kävimme taas kävelyllä ja aamupalan jälkeen alkoi tavaroiden pakkaaminen. Sipi ja minä olisimme kyllä halunneet jäädä tänne pidemmäksikin ajaksi. 

Matildanjärven kierroksella

Eilisen koirametsäilyn jälkeen lähdimme tänään taas reippailemaan. Suuntana oli Teijon kansallispuisto ja Matildanjärven kierros. Seuraksi tuli Nipsu. Kumun oli tarkoitus tulla myös, mutta hänen emäntänsä sairastui valitettavasti. 

Sää oli aivan upea! Melko kylmä, mutta aurinkoinen ja kirkas. Ei uskoisi millään, että on marraskuu. Varjot olivat kyllä tosi pitkiä.

Minä sain maistaa vapautta ja kuljin ilman remmiä melkein koko lenkin. Olin luottamuksen arvoinen, käyttäydyin aivan nätisti enkä kertaakaan yrittänyt lähteä karkuun. Tässäkin odottelen tuolla puiden lomassa, että kaikki tulevat samaa matkaa.

Matildanjärvi alkaa jäätyä ja rannassa oli paljon mielenkiintoisia hajuja. Jää kantoi minun painoni, kun olen niin kevyt, mutta en kuitenkaan saanut lähteä yhtään kauemmas rannasta. 

Ihmiset kävelivät niin hitaasti - minä olisin jaksanut vaikka juosta täysillä koko lenkin. Tässä risteyksessä suostuin taas vähän odottelemaan muita. 

Pitkospuilla oli välillä vähän ruuhkaa, kun yritimme mahtua kolmestaan kulkemaan. Tässä minä teilaan Sipin ja Nipsun kun tuli vähän kiireinen ohitus. 

Lopuksi tutulla paikalla valokuvaus. Nipsua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. 

Koska oli niin kylmää, ihmiset eivät tarenneet pitää evästaukoa laavulla. Sen sijaan menimme koko porukalla kyläravintola Terhoon. Siellä oli rauhallista, ja saimme kaikki vähän leputtaa jalkoja ja lämmitellä. Vain ihmiset saivat pizzaa, me koirat vaan nuuhkimme hyviä hajuja lattialta.

Paimion koirametsässä

Lähdimme reippailemaan Paimion koirametsään pitkästä aikaa. Sattui vaan tosi kylmä sää, pakkasta oli noin 10 astetta. Me pärjäsimme hyvin, kun pidimme takkeja autossa. Sipi piti toppatakkia vielä ulkonakin eikä se ollut mummolle yhtään liikaa. Myös Urpo ja Kärsä pitivät takkeja päällä. Vain minä pärjäsin ihan tällä omalla aidolla turkiksellani. 

Ihmislapsi yritti leikkiä meidän kanssa vetoleikkiä, mutta kyllähän sen tietää että me voitamme aina. Varsinkin kun pelaamme kaksi yhtä vastaan. Lopulta aikuiset joutuivat puhaltamaan pelin poikki, koska me emme luovuta ikinä. 

Kärsä parka kyyhötti tuolla puun alla ja tärisi vilusta. 

Grillailuiden ja eväidensyönnin jälkeen oli valokuvauksen aika. Minua alkoi laulattaa kun hassu ihmislapsi meni minun taakseni piiloon. 

Oli niin kylmää, että Kärsän hengitys höyrysi vaikka hän vain istuskeli tuossa. 

Lopulta saimme otettua kunnon kuvat ja pääsimme lähtemään koirametsästä kotiin. 

Meillä oli niin hauska reissu! Kunpa asuisimme lähempänä ja voisimme nähdä poikia useammin. 

Sipin takapäävaivat

Sipillä oli taas takapäävaivoja tällä viikolla. Ei sitä oikein muusta huomannut kuin siitä että hän teki muutaman päivän ajan useita pieniä kakkoja. Jossain vaiheessa emäntä tajusi, että Sipillä on varmaan taas anaalirauhaset tulehtuneet. Siispä Sipi joutui eläinlääkäriin, jossa todettiin että tukossa olivat molemmat puolet. Toinen vain vähän, mutta toinen ihan kunnolla. 

Molemmat puolet tyhjennettiin ja Sipin olo helpottui. 

Seuraavana päivänä olo oli kuitenkin vähän huonompi ja emäntä sai neuvon antaa Sipille kipulääkettä. Takapäätä myös suositeltiin huuhtelemaan lämpimällä vedellä.

Siitä se vointi sitten lähti kohenemaan. Nyt täytyy toivoa, että takapää rauhoittuu eikä anaalirauhaset tulehdu taas. Edellinen kertahan oli elokuun lopussa, eli noin 3 kk sitten. 

Aurinkoinen marraskuun pakkaspäivä

On marraskuu, mutta tänään oli aurinkoista ja pakkasta. 

Jo aamulenkillä aurinko nousi värikkäälle taivaalle.

Me lähdimme käymään Peikkometsässä Västerbyssä. Meidän suosikkijärvi oli jäätymässä, emmekä päässeet edes kahlaamaan. Sammalmättäätkin olivat jäässä. 

Minä kokeilin vähän aikaa olla vapaana ja ihan hyvin se meni. Kunnes emäntä ei enää jaksanut pelätä, että häippäsen jonnekin, ja hän kytki minut taas remmiin. 

Se oli niin hauska retki ja illalla nukutti makeasti. Tämä koirapeti on siirretty takan läheisyyteen ja tässä on ihanaa nukkua, kun takka hohkaa lämpöä vielä myöhään yöllä. Tästä on myös suora näköyhteys isäntäväkeen ja heitä voi vahtia yölläkin. Aamulla näkee heti, koska ihmiset heräävät ja voi heti hakea jonkun lelun suuhun ja riemuita siitä, että on taas uusi päivä.

3-vuotias Nukka!

Nyt minä olen 3-vuotias! Kylläpä vuodet vierii nopeasti.

Juhlapäivä sujui rauhallisissa merkeissä kotosalla. Isäntä vei meidät lounastauolla kävelylle ja näimme peuroja. Se oli varmaankin päivän paras tapahtuma. 

Luonnetestissä

Viime viikonloppu oli todella erikoinen. Ensin autoon pakattiin viikonlopputarvikkeet ihmisille ja koirille ja ajoimme Lahteen. Siellä pidimme pienen tauon, mutta kun matka jatkui, kyydissä olivatkin vain emäntä ja minä! Isäntä ja Sipi jäivät Lahteen. 

Me ajoimme melkein koko päivän, kunnes vihdoin olimme perillä Siilinjärvellä. Siellä menimme sukulaisten luokse yöksi. Minusta se oli hiukan outo paikka, eikä Sipi edes ollut mukana. Katselin ikkunasta takapihalla hyppelevää jänöä.

Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme koko porukalla Maaningalle. Siellä tapasin kasvattajani Tiinan sekä muutaman muun. Odottelin autossa vuoroani, ja sitten pääsin tekemään outoja juttuja. 

Ensin leikin vieraan tädin kanssa vetoleikkiä. Sitten menimme katsomaan jotain outoa kelkkaa, joka lähestyi minua todella uhkaavasti. Tapahtui kaikkea muutakin erikoista, esimerkiksi vihainen mies meinasi hyökätä meidän kimppuun. Minä menin emännän selän taakse piiloon.

Sitten kävelimme eteenpäin, mutta yhtäkkiä minun eteeni hyökkäsi ihmisen kokoinen haalari. Se oli aivan kammottavan pelästyttävää. 

Kuvat: E.M.

Sitten tuo sininen tynnyri lähti tulemaan meitä kohti, juuri kun kävelimme sen ohi. Säikähdin valtavasti!

Kävin myös pimeässä huoneessa etsimässä emäntää ja sitten minut kytkettiin vajan seinään ja joku hyökkääjä yritti käydä minun kimppuuni. 

Viimeinen numero oli helpoin: laukaus. Minua ei haitannut yhtään, että siellä ammuttiin pari laukausta. 

Sain tulokseksi +155 p laukausvarma. Kaipa se on ihan hyvä tulos, kun kasvattajakin oli tyytyväinen.

Onneksi lähdimme pian ajamaan kotiin. Pysähdyimme Lahdessa, ja siellä isäntä ja Sipi jo odottelivat minua. Oli aivan ihanaa tulla takaisin kotiin ja mennä omaan petiin nukkumaan ja prosessoimaan viikonlopun tapahtumia.

Sunnuntaivisiitti Saloon

Sunnuntaina teimme pienen visiitin Vartsalaan. Siellä olivat myös Urpo ja Kärsä sekä paljon ihmisiä. 

Ensin olimme sisällä sen aikaa, että ihmiset saivat syötyä, ja sitten lähdimme ulkoilemaan rantaan. 

Vesi oli korkealla, mutta pitkospuilla tassut pysyivät kuivina. 

Tietysti jouduimme valokuvaan, mutta ei se minua haitannut, kun sain olla kaikkien kivojen ympäröimänä. 

Venerannassa menimme tietysti kahlaamaan. Vesi oli aivan sopivaa kahlailuun.
Olipa kiva päivä kivassa seurassa!

Päivä kansallispuistossa

Emäntä oli syyslomalla ja päätti yhtenä päivänä viedä meidät retkelle Teijon kansallisuistoon. Ilma oli hieno, ei liian kuuma eikä liian kylmä. 

Kallion päällä pidimme pienen tauon ja ihailimme maisemia. Minä jätin kepin tuohon viereen ja valvoin sitä, ettei kukaan olisi varastanut sitä tauon aikana.

Kävimme kahlaamassakin Matildajärvessä, mutta emme sentään enää uineet. Sipillä on aivan mahdoton hinku päästä aina kahlaamaan ja tietysti minäkin sitten menen seuraksi.

Reitillä ei ollut juurikaan muita, joten saimme kulkea rauhassa. 

Ihmiset pitivät pitkän evästauon saaressa, ja me saimme tutkia kaikki rannat omin päin. Se oli ihanaa. 
Hiukan kyllä harmitti, ettei meille ollut mitään evästä mukana. 

Mukava retkipäivä kuitenkin ja ihanasti nukutti kotona. 

Koirahoitolassa ja retkellä

Viikonloppuna jouduimme taas koirahoitolaan. Se oli sama paikka kuin viimeksi, eli paikka ja tavat olivat meille jo tutut. Tällä kertaa meidän ei tarvinnut onneksi olla hoidossa kuin yksi yö. 

Kun isäntäväki tuli hakemaan meitä, olimme todella iloisia! Kotona menimme heti pihalle ja nautimme omasta rauhasta. 

Sitten hyppäsimme taas autoon ja menimme retkelle Dagmarin puistoon. Ilma oli upea ja siellä oli paljon sienestäjiä. 

Me emme ehtineet etsiä sieniä, kun oli kiire rantaan. 

Emme varsinaisesti uineet, mutta kahlasimme syvällä.

Ohiajavat moottoriveneet aiheuttivat pieniä aaltoja, joita minä koitin ottaa kiinni. Sipi tietysti on jo oppinut, ettei aaltoja kannata jahdata. 

Teimme rantahiekkaan tassunkuvia. Kaivoimme myös isoja kuoppia hiekkaan, se oli hauskaa. Sipikin oli oikein hyvällä tuulella, mutta kyllä hän sitten vähän väsähti loppumatkasta. 

Metsäretki uudella reitillä

Eilen emäntä yritti viedä meitä uudelle metsäretkelle, mutta emme päätyneetkään järven rantaan kuten oli tarkoitus. 

Sen sijaan menimme hienolle kalliolle pitämään evästaukoa. Se hyvä puoli siinä oli, ettei siellä ollut ketään muita. 

Meidän mukana olivat Urpon ja Kärsän emäntä sekä heidän "pikkuveljensä". Urpo ja Kärsä itse olivat metsätysreissussa isäntänsä kanssa. Heillä oli vähän hienompi reissu kuin meillä, mutta oli meilläkin ihan kivaa. 

Sipin mielestä parasta oli tauon pitäminen ja lauman tarkkaileminen. 

Uusi tuttavuus

 Olimme hiljattain taas Lahdessa käymässä. Siellä on aina mukavaa: saa haistella uusia hajuja, kulkea uusia polkuja ja joskus maistaa joitain ihan uusia herkkujakin. Myös piha on meidän suosikkimme, sillä siellä on tilaa temmeltää nurmikolla.

Tällä kertaa Lahdessa oli myös ihan uusi tuttavuus: pieni koiranpentu nimeltään Haru. Se muistutti kovasti vanhaa ystäväämme Miskaa (jota kuulemma ei enää näillä mailla nähdä). Tulimme heti alusta asti Harun kanssa hyvin toimeen, joskin Sipi käyttäytyi enemmänkin välinpitämättömästi pentua kohtaan, kuten mummoilla, tarkoitan siis varttuneemmilla koirilla, on usein tapana. Minulla ja Harulla oli sen sijaan enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Valitettavasti Haru oli vielä niin pieni, että leikkimisyritykset loppuivat usein lyhyeen Harun hakeutuessa turvaan. Uskoisin kuitenkin, että meille löytyy pian yhteinen sävel myöhemmissä tapaamisissa.

Juhlapäivä metsässä

 Eilen vietimme isäntäväen juhlapäivää metsäretkellä. Mikäs sen mukavampaa kuin juhlia koko lauman kanssa metsän rauhassa. 

Oli sopivan lämmin ilta ja menimme tutulle polulle Peikkometsään. Minäkin sain olla hetken aikaa koevapaudessa. Sitten kävin katsomassa yhtä juttua vähän kauempana ja sen jälkeen minut valitettavasti kytkettiin välittömästi.

Laavulla isäntä kaivoi repusta eväät ja teki nuotiopaikalle tulet. Meillekin oli eväät mukana onneksi. Saimme toki maistaa myös paistettua makkaraa. 

Ensin kävimme kuitenkin uimassa, monta kertaa. Sipi aina tahtoo ensin kysyä luvan, saako mennä veteen. Tietysti saa! Minä en mitään kysele, menen vaan suoraan Sipin perässä joka paikkaan.

Me poseerasimme myös valokuvissa siihen asti, että alkoi tulla hämärää. Sitten lähdimme takaisin autolle päin. 

Matkalla oli vielä yksi kiva uimapaikka ja pysähdyimme siinä uimaan ennen kuin menimme autolle. Vesi oli lämmintä ja ihanaa. Minä hyppäsin järveen aina vaan uudestaan ja uudestaan ja tein pitkiä lenkkejä ihan itsekseni. Isäntä ja emäntäkin tulivat uimaan. Sipi oli rannalla vahtimassa tavaroita ja piti meitä uimareita silmällä. 

Lopulta tuli jo niin hämärä, että meidän oli pakko lähteä kotiin. 

Elämäni pisin lenkki

Olen treenannut viime aikoina pitkiä ja raskaitakin lenkkejä. Emäntä on vienyt minut yksityislenkeille, kun Sipi ei oikein jaksa näin lämpimänä kesänä urheilla. Emännän kanssa olemme tehneet reippaita hölkkä- ja kävelylenkkejä. 

En ole oikein keksinyt, mitä varten treenaamme. Ajattelin, että se on vaan hauskaa viettää aikaa metsässä ja mennä kovaa vauhtia eteenpäin. Minä en edes välitä nuuhkia jokaista ruohonkortta kuten Sipi, vaan haluan edetä reipasta vauhtia. 

Viime perjantaina olin ihan hermona, kun pääsin vain pienelle lenkille. Ihmettelin jo, että mitä täällä tapahtuu, kun minua pidetään levossa vaikka haluaisin riehua. 

Lauantaina syy selvisi: olin menossa elämäni pisimmälle lenkille. 

Lähdimme autolla Skogbyhyn ja siellä ensin kuuntelimme hiukan orkesterimusiikkia ja jotain ohjeita. Minulla riitti ihailijoita, koska olin tapahtuman ainoa koiraosallistuja. Eräskin pieni poika ihastui minuun aivan valtavasti ja heitteli minulle keppejä ja antoi palan mustaamakkaraa. 

Sitten oli aika lähteä liikkeelle. Kävelimme letkassa ensin tien reunaa ja sitten metsäteitä.  Lenkki kesti melkein 4,5 tuntia ja matkaa tuli 25 kilometriä! Se on enemmän kuin olisin ikinä uskonut. En ollut koskaan tehnyt niin pitkää lenkkiä aiemmin. 

Jaksoin kyllä hyvin, kun etenimme aina uusia ja erilaisia mielenkiintoisia teitä. Taukopaikoilla sain vettä ja kävin myös reitillä kahlailemassa ojissa ja lätäköissä. Viimeisellä taukopaikalla, noin 21 kilometrin kohdalla, minä ajattelin että nyt voisin vähän levätä. Kävin makaamaan heinikkoon hetkeksi. Mutta sitten matka jo jatkuikin. 

Pian olimme perillä samalla kentällä, josta olimme lähteneet liikkeelle. Sain lepuuttaa tassujani ja juoda raikasta vettä. Kaikki ihastelivat, että olin jaksanut niin pitkän lenkin. Olin kyllä itsekin ylpeä saavutuksestani. 

Seuraavana päivänä olin tosi poikki. Lepäsin koko päivän ja kävin vain pienet kävelyt Sipin kanssa. 

Vielä tänäänkin, kaksi päivää pitkän lenkin jälkeen, olen enimmäkseen lepäillyt ja ottanut iisisti. 

Kyllä minä jo jaksaisin lähteä pidemmällekin riehumaan, mutta en pääse vielä. 

Hirveä karvanlähtö x 2

Minä aloin vaihtamaan talviturkista kesäturkkiin viime viikolla. Karvaa lähtee aivan hirveät määrät. Emäntä on aivan helisemässä, kun lattiat saa imuroida vaikka kaksi kertaa päivässä, eikä sekään riitä. Minusta lähtee isoja karvatukkoja koko ajan. Se tuntuu kyllä tosi ihanalle, kun karva vaihtuu. On jotenkin viileä ja vapaampi olo.

Juuri kun emäntä kerkesi tottua ajatukseen, että se on ehkä vain minun hormonitoimintani joka aiheuttaa tätä hirveää karvanlähtöä, Sipikin aloitti! Sipillä ei ole enää hormonitoimintaa, koska hänet on steriloitu, mutta karvaa näköjään lähtee silti. Nyt me molemmat karvastamme kotia huolella. Pölynimuri on kovalla käytöllä ja pölypussiakin on pitänyt jo vaihtaa. 

Kohtaamisia metsän eläinten kanssa

Olen nähnyt tosi monta peuraa ja kaurista, mutta en mielestäni riittävän läheltä. Se on ikävää, että olen aina kytkettynä niin en pääse tutustumaan niihin kunnolla. Ja ne aina juoksevat karkuun, aivan kuin ne eivät haluaisi nähdäkään minua. Ehkä ulkomuotoni sitten muistuttaa liikaa sutta.

Eräänä iltana näin kuitenkin metsässä ison hirven! Se oli niin jännittävä, etten meinannut saada silmiäni (ja kuonoani) irti siitä. 

Ensin ihmettelin, mikä pusikossa rapisee ja samassa hetkessä hirvi huomasi minut ja lähti vähän kauemmas. 

Tuijottelimme toisiamme hetken, ja sitten emäntä oli sitä mieltä, että jätämme hirven rauhaan ja menemme kotiin. 

Sitten toisella kerralla näin metsässä ketun ensimmäistä kertaa. Ajattelin aluksi, että onpas jännä koira, vai onko se kissa. Sitten se huomasi minut ja istahti mättäälle katselemaan minua. Se oli niin outoa, etten tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. En voinut ymmärtää, miksei se lähtenyt karkuun. 
Kävelimme siitä ohi vaan, vaikka olisin kyllä halunnut tutustua kettuun lähemmin.

Urpolassa kesäjuhlissa

Eilen kävimme taas Urpon ja Kärsän luona kesäjuhlissa. Siellä on kesäisin heidän "pikkuveljensä" synttärit ja meidätkin aina kutsutaan. 

Saimme taas olla pihalla melkein koko ajan. Se oli ihanaa! 

Minä en uskalla enää niin kauheasti roikkua Urpon ja Kärsän suunpielissä, kun kerran sain vähän huutia siitä... Mutta uskon kyllä, että pojat tietävät kuinka paljon heistä tykkään. 

Kun oli ruoka-aika, Sipi ja Kärsä halusivat kovasti tulla sisälle. Teimme niin, että me söimme pihalla ja pojat sisällä, niin oli helpointa kaikille. 

Meistä otettiin tietysti asiaankuuluva yhteiskuva. Olemme aika ryhdikkäitä ja hienoja koiria, vaikka itse sanonkin!

Kotiinlähdön hetkellä kävin vielä sanomassa pojille heipat ikkunan läpi. Nähdään ensi kerralla!

Kesäretki Kopparön luontopolulle

Viime kesänä kävimme retkellä Kopparössä ja päätimme tänään lähteä sinne uudestaan. 

Heti alkuun päätimme käydä virkistäytymässä eli uimassa. 

Sää oli tosi kiva ja muistimme reitin pääpiirteissään ulkoa. Vaikka oli siellä kai jotkut merkitkin, ehkä isäntäväki seurasi niitä.

Uinnin jälkeen oli pakollinen kuvaustauko.

Sitten uimme vähän lisää.

Meillekin oli pakattu mukaan vähän evästä: Saksasta tuodut kaninkorvat, jotka olivat niin rapeita. 

Kelpaa syödä eväitä tällaisella taukopaikalla. 

Sipi oli tosi väsynyt loppumatkasta ja hän ottikin aina tauon, jos oli tilaisuus. Tässä pysähdyimme hetkeksi katsomaan merimaisemaa, ja Sipi ja minä lepuutimme tassuja. 

Meissä oli noin ziljoona punkkia retken jälkeen, mikä oli vähän ällöttävää. Minusta on niin tyhmää, kun isäntäväki aina syynää meitä niin tarkkaan ulkoilun jälkeen ja nyppii meidän turkista jotain.